8. syyskuuta 2015

Minusta tulee Kodin Kuvalehden bloggaaja perjantaina 11.9.

Iik - siinä se nyt lukee, totta se on!

Kuten kerroin aiemmin, jätin elokuun alussa Kaksplussan blogiyhteisön, sillä blogini sisältö ja lukijat eivät oikein sopineet pkkulapsivuosiin keskittyvän portaalin konseptiin. Olin tuolloin jo käynyt keskusteluja Sanoma Median kanssa liittymisestä Kodin Kuvalehden bloggaajien joukkoon, ja nyt tämän viikon perjantaina siitä tulee totta. (Instagramini seuraajat saivatkin pikku vinkin aiheesta, kun kävin Sanoman studiolla kuvauksessa uutta blogibanneria varten.) Jatkossa siis blogiani voi seurata osoitteesta

www.kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet

Päivitän itse uuden osoitteen Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin, Pinterestiin, Google+:aan sekä Blogipolulle. Olen ottanut myös yhteyttä Blogloviniin ja toivon, että osoite päivittyy sinne pikapuoliin. Teen täältä Bloggerista uudelleenohjauksen Kodin Kuvalehden saitille mutta helpointa myös Blogger-lukijoille on päivittää uusi osoite itse lukulistalleen.


//Tämä kuva tulee uuteen blogibanneriini Kodin Kuvalehden saitille - tosin pienemmässä koossa, niin silmärypyt eivät näy yhtä paljon... :) //

Muutan uuteen blogikotiin onnellisena, innoissani ja nöyränä - Kodin Kuvalehtihän on Suomen suosituimpia naisten medioita! Pieni blogini pääsee siis osaksi merkittävää yhteisöä. Blogin sisältöön muutos ei tule vaikuttamaan, eli sisältö tulee jatkossakin olemaan sillisalaatinomaisia välähdyksiä elämästäni, jossa punaisena lankana pysyy vertaistuki ruuhkavuosien kiireisen arjen hallintaan.

Kodin Kuvalehden puolella on (muitakin) ihania blogeja muun muassa perhe-elämän, sisustuksen, rakentamisen, käsitöiden kuin myös kirjojen maailmasta - käypä vilkaisemassa!

Tärkeintä kuitenkin olisi, että jatkossakin kävisit lukemassa ja kommentoimassa Uraäidin Ruuhkavuosien sepustuksia. Minulle tästä blogista on tullut uskomattoman tärkeä varaventtiili kaiken kiireen ja härdellin keskellä. Siihen suurin syy olet sinä, blogini lukija. Pysythän linjoilla?

----
As I explained earlier, my blog will move to another portal. The timing of the change will be this forthcoming Friday, the 11th of September! The new address of my blog will from then on be:

www.kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet

Please stay on, I really hope that you'll keep reading and commenting on my blog! There are also other inspirational blogs at Kodin Kuvalehti about family life, home decorating, renovating and literature - all worth checking out!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

6. syyskuuta 2015

Siinä voisi olla minun lapseni

Kuva/photo: http://morguefile.com/
Monien muiden tapaan minäkin näin sen kuvan ja järkytyin. Kuva säväytti. Kouraisi syvältä. Olen tällä viikolla monesti miettinyt, mikä kuvassa on kauheinta.

Siinä voisi olla minun lapseni.

Niin moni meistä varmaan ajatteli. Kun ensin näki kuvan nauravasta pojasta nallensa kanssa ja seuraavaksi vahankalpean, elottoman lapsenruumiin, tajusi kouriintuntuvasti, että pakolaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin me. Kuvan poika oli ihan samanlainen pikkupoika kuin tuo omani, tai naapurin poika, tai lasteni kaverit.

On kauheaa, jos vasta järkyttävä kuva saa meidät tajuamaan, että pakolaiset, turvapaikanhakijat - ulkomaalaiset yleensä - ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Ihmisiä, joilla on paljon enemmän yhteistä meidän kanssamme kuin eroavaisuuksia.

Tuntuu, että vasta yksi kuva sai meidät liikkeelle auttamaan muukalaisia. Tietenkin mahtavaa, että sai. Itse olen kuitenkin miettinyt, mitä sen jälkeen. Jonain päivänä, kun kriisi on ohi, osa heistä on edelleen täällä, juurtunut tänne.

Kuva/photo: http://morguefile.com/
Kävin pari vuotta sitten SPR:n ystäväkurssin, jonka kautta päädyin vapaaehtoistyöhön vanhusten hoitokotiin. Lähdin kurssille, koska aloin inhota itseäni ja sitä, kuinka sosiaalisesti ahdasta elämää elin. Elin todellisessa kuplassa - vietin aikaani suunnilleen samanikäisten, samaaa yhteiskuntaluokkaa ja koulutustaustaa edustavien ihmisten kanssa.

Kurssilla vieressäni istui maahanmuuttaja. Ihan hämmästyin, kuinka fiksuja ajatuksia hän esitti pienryhmäkeskusteluissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun juttelin maahanmuuttajan kanssa. Ajatelkaa, ensimmäinen.

Olen kasvanut maalaiskaupungissa ja asun nykyäänkin paikassa, jossa ei juurikaan ole muita kuin kantasuomalaisia.

Ainoat erilaiset lapset meidän kylän päiväkodissakin on adoptoitu muualta. Muistan, kuinka huvikseni kerran kyselin 3-vuotiaalta Hipulta, onko hänen mielestään samassa ryhmässä oleva, Kiinasta kotoisin oleva tyttö jotenkin erilainen. Tyttö mietti ja mietti ja vastasi lopulta: "Joo. Sillä on vähemmän brätzejä kuin meillä muilla."

Minusta tytön kommentti on loistava esimerkki siitä, kuinka suvaitsevaisia lapset ovat. Ennakkoluulot ja vierauden tunteet kehittyvät vasta myöhemmin - päiväkodin hiekkalaatikolla vielä ymmärretään, että ihonväristä tai taustasta riippumatta meissä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia.

Kuva/photo: http://morguefile.com/


Monien muiden tapaan minäkin haluan jotenkin kantaa korteni kekoon ja auttaa tässä kriisissä, ainakin rahaa lahjoittamalla, jos ei muuta. Esimerkiksi Ladyn blogiin on hienosti koottu eri tahoja, joiden kautta voi auttaa.

Sen lisäksi juttelimme Hipun kanssa, että jossain vaiheessa voisimme hankkiutua SPR:n kautta ystäväksi maahanmuuttajalle. Sitäkin tapaa auttaa kannattaa harkita! Kun akuutti hätä on ohi, voi arki uudessa maassa olla maahanmuuttajalle raskasta, ainakin ilman ystäviä.

Mikä on sinun tapasi auttaa pakolaisia?
-----
The refugee crisis and the famous, sad photo of the Syrian little boy washed up on beach has raised many kinds of thoughts in my mind. Like many others I want to help. Now while the crises is acute we'll probably donate money. But we discussed with my 11 year old daughter that later on we'll probably start volunteer work with refugees, the friendship work organised by the Finnish Red Cross.
Have you already found your way to help?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+


2. syyskuuta 2015

Mihin elokuu meni?

Tein pienen kollaasin elokuussa julkaisemistani Insta-kuvista ja jäin hämmästelemään, onko elokuu tosiaan ohi. Mitä siitä jäi mieleen?

Kuun alussa olin vielä lomalla ja vierailimme mummoloissa koko perheen voimin. Sen jälkeen palasin töihin.

Töiden lisäksi elokuuhun on mahtunut jo lasten harrastuksia ja kotitöitä. Kuun merkkihetki oli se, kun Hessulta lähti kaksi hammasta. Pojalle tulee hitaasti rautahampaat, sillä ensimmäiset maitohampaatkin tulivat hänelle vasta 10 kuukauden ikäisenä.

Elokuun sää on ollut hassu, tulihan intiaanikesä, eikä sen vuoksi ole oikein tuntunut elokuulta. Toisaalta kasteiset aamut ja upeat, tummenevat illat ovat olleet elokuuta parhaimmillaan. Vasta nyt syyskuun sateiden myötä tuntuu oikeasti syksyltä.

Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteeseen.

Collage about August

Koiranpentu teettää edelleen työtä mutta on se jo ihan eri otus kuin heinäkuun puolivälissä saapuessaan taloon. Se on kuudessa viikossa tuplannut painonsa viidestä kilosta kymmeneen! Se on oppinut istumaan, tulemaan luokse, menemään maahan ja kyljelleen, koskettamaan kuonollaan kättä käskettäessä (tämä kuulemma rauhoittaa koiria), kulkemaan kohtuullisesti remmissä ja sillä on jo jonkinlainen käsitys EI-sanasta. Se puree edelleen paljon. Toivon, että sisäsiisteys siintää lähellä, sillä öisin se osaa pidätellä jo kahdeksankin tuntia.

Luin uudestaan edellisen postaukseni kesän todo-listasta ja tajusin, kuinka stressaantuneena kirjoitin sen - sehän suorastaan huokuu suorittamista! Kirjoituksen julkaistuani menin pitkästä aikaa joogaan ja voi, kuinka ihmeitä se tekikään. Tulin takaisin tiedostaen, kuinka hyvin meillä asiat loppujen lopuksi ovatkaan ja kuinka asioilla on taipumus kääntyä parhain päin.

Lupaan ottaa alkaneen uuden kuukauden vastaan vähän rennommin.

Millä mielellä sinä suuntaat syksyyn, odotatko innoissasi kynttiläitoja ja sateen ropinaa katolla, vai uhkaako kaamosmasennus?

-----
I created this collage of the photos published in my Instagram account during August. At the same time I started wondering where did August go? The month passed by so quickly! 
At the beginning of the month I was still on holiday but then returned to work on the second week. After that the life has been full of work, hobbies and puppy training. There has also been some magnificent sunsets and other beautiful, dark evenings.
With this collage I take part in the collage photo challenge of Pieni Lintu blog.
What's your feeling about the forthcoming autumn? Are you looking forward to the candlelight and the sound of rain drops on the roof or are you afraid of the decreasing light and blue feelings?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+