31. heinäkuuta 2015

Lomalla - tavoittamattomissa

During our trip to Estonia I received quite a few business calls

Minulla on vielä reilu viikko lomaa jäljellä. Aloitin loman suunnilleen silloin, kun moni muu palasi töihin: ensimmäinen lomapäiväni oli 20.7. (Toki pidin ensimmäisen pätkän lomaa jo aikaisemmin kesäkuussa, kun kävimme aktiivilomalla Virossa.)

Tämä toinen, kotona viettämäni lomapätkä ei ole ollut ihan tyypillistä lomaa. Aikaisemmin blogissani analysoin, että lomassa parasta on, että on "vapaa pakoista. Kiireestä, aikatauluista, siitä että muut määrittelevät minun aikatauluni." Tuolloin ajattelin, että loma on ensisijaisesti mielentila, kun elämässä on enemmän vapautta ja vähemmän pakkoja tai pitäisi-asioita.

Tämän toisen lomajakson ovat täyttäneet kotityöt... Koiranpennun takia olen imuroinut ja pessyt lattioita enemmän kuin miesmuistiin. Olemme kyllä jo opettaneet pennun siihen, että pyyhimme sen tassut aina, kun se tulee sisälle mutta silti lattioille kertyy ihan uskomattoman paljon roskaa, koska pennun takia meillä ei ole mattoja ja näin kesällä koko muukin perhe ramppaa sisällä paljasjaloin. 

Minulla on keskivaikea koira-allergia, joka ensimmäisen viikon jälkeen on muistuttanut itsestään. Vaikka tämä rotu on allergiaystävällinen, kestää kuulemma aikansa, ennen kuin lopullisesti siedättyy. Erityisesti nyt, kun pentu vielä pääsee pissaamaan sisälle, pennun pissassa olevaa, allergisoivaa eläinproteiinia leijuu siellä täällä. Tämän vuoksi olen höyrymopannut päivittäin kaikki ne alueet, joihin pentu on päässyt lirauttamaan. (Kiitos vielä höyrymopista, Vileda!)

Siivoamisen lomassa olen tietenkin rampannut pennun kanssa ulkona keskimäärin 10-20 kertaa päivässä, jotta se pääsisi jyvälle sisäsiisteydestä. Olemme yrittäneet kiikuttaa koiran ulos aina heti, kun se herää, pian kun se on syönyt tai juonut sekä ylipäätään aina, kun se nuuskii lattiaa ja kiertelee ympäriinsä levottomana etsien pissa-/kakkapaikkaa.

Lisäksi pennun vahtimisen lomassa olen laittanut ruokaa ja yrittänyt viettää aikaa lasten kanssa: pelannut, lukenut ja touhunnut yhdessä. Lomani ei siis varsinaisesti ole ollut täynnä omaa aikaa eli vapautta siitä, että muut määrittelevät minun aikatauluni...

Silti eräs tärkeä lomaa määrittävä tekijä on täyttynyt tälläkin lomalla: olen ollut tavoittamattomissa.

Työni on ajan ja paikan puolesta hyvin vapaata. Teen paljon etätöitä, sillä  ulkomailla oleva esimieheni on sanonut että on sama, missä ja milloin teen työni, kunhan aina vastaan hänen puhelinsoittoihinsa ja sähköposteihin. Toisaalta vastavuoroisesti joustan niin, että olen periaatteessa aina tavoitettavissa työasioissa.

Positioni on niukasti resursoitu, eli työskentelen pienessä tiimissä. Näin ollen - vastineeksi vapaudesta - vastaan puhelimeen myös iltaisin. Sähköpostit yritän hoitaa virka-aikaan ja myös viikonloput yritän rauhoittaa niiltä, mutta kriisitilanteen varalta vastaan puhelimeen iltojen lisäksi myös viikonloppuisin.

My job role includes that I need to be available 24/7 also during evenings and weekends - but not while on vacation!

Jatkuva käytettävissä oleminen on stressaavaa. Siksi tarvitsen välillä totaalista poissaoloa töistä. Olen monesti pohtinut yksityisyrittäjiä, jotka ovat aina töissä ja toisaalta aina vapaalla. Malttaako sellaisessa elämäntilanteessa olla vastaamatta puheluihin, ja miten silloin pääsee irti työajatuksista?

Vaikka minulla on töissä paljon fyysistä vapautta, olen tälläkin lomalla nauttinut siitä, ettei ole tarvinnut vastata tuntemattomiin puhelinnumeroihin (jotka virastoaikaan tullessaan yleensä liittyvät työasioihin - moni muu kun on palannut jo lomalta). On rentouttavaa ajatella, että edes kerran vuodessa minulla on ajanjakso, jolloin joku muu vastaa puheluihin puolestani ja hoitaa minun hommani. Sitä tarkoittaa minulle nyt Loma, jopa täällä kotityöleirin keskellä.

Mikä sinulle lomassa on parasta? Oletko aina tavoitettavissa: käytettävissä myös iltaisin, viikonloppuisin ja lomalla?

-----
Vacation usually means to me freedom from restrictions: it is my own time which is not filled with other people's needs and requirements. This vacation with the puppy dog has not exactly met these expectations. Nevertheless I've enjoyed being on vacation because I haven't had to answer the phone - at least once per year I'm not available for business matters.
A part of my role at work is that usually I'm available also during the evenings and for issues also during weekends. But not while on vacation! 
The best thing about this vacation is that I don't need to pick up the phone when someone else answers on behalf of me.
What's the best thing for you in being on vacation? And while at work, are you available 24/7, also during evenings, weekends and on vacation?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+


28. heinäkuuta 2015

Saarenmaalla kauneushoitoja, neukkumuistoja, suklaakakkua ja meteoriittikraateri



Ensimmäinen viikko toisen pätkän lomastani on ohi. Tämä osa lomaa on ollut aikamoista kotoilua eli kulunut enimmäkseen ruokaa laittaessa ja koiranpennun sekä lasten jälkiä siivotessa. Olen kirjoittanut tätä blogitekstiä kolme päivää ja vasta nyt pääsen julkaisemaan sen!

Kotielämän vastapainoksi onkin mukavaa palata hetkeksi kesäkuun Viron-matkaamme. Vaikka reissun aikana tuntui, että loma oli turhan tiivistahtinen ja sää huono, näin kuukauden jälkeen alkaa jo tuntua, että olipas siellä mukavaa. Aika kultaa nopeasti muistot...

Saarenmaalla kävimme Muhun saarelta päin, jossa majoituimme. Olin kovasti odotanut, että pääsisin tutustumaan Saarenmaahan, sillä muutamalla tuttavallani on siellä mökki. Ajattelin, että ehkä jonain vuonna mekin voisimme vuokrata sieltä kesälomaviikoksi mökin.

Olen etsinyt tällaista Viron parasta mökkikohdetta jo siitä asti, kun vuonna 2011 lomailimme viikon Hiidenmaalla vuokramökissä. Hiidenmaalla oli kaunista mutta siellä ei juurikaan ollut palveluja. Viime vuonna taas lomailimme viikon Pärnussa, joka on ihana kohde, mutta turhan kaupunkimainen (sieltä on varmaan hankalaa löytää kohtuuhintaista lomahuoneistoa, jossa olisi oma ranta) ja täynnä suomalaisia.

At hairdresser at spa hotel Ruutli in Kuresaari

Saarenmaan pääkaupungissa Kuresaaressa kävimme ensin Hipun kanssa kampaajalla ja jalkahoidossa Spa Hotel Ruutlissa. Tykkään virolaisista kampaajista ja kosmetologeista: useimmat heistä tekevät tarkkaa työtä ja hinnat ovat tietenkin edulliset.

Myös Hipu nautti ensimmäisestä jalkahoidostaan. On hauskaa, että tyttö itse halusi "johonkin hemmotteluhoitoon". Olen iloinen, että hän oppii pitämään huolta itsestään.

Pedicure at spa hotel Ruutli in Kuresaari

Myös Kuresaaressa on keskiaikainen linna, jolta odotimme paljon. Se oli mielenkiintoinen paikka mutta ei läheskään yhtä tunnelmallinen kuin Haapsalun linna. Täällä oli monenmoista näyttelyä: talonpoikaisesineistöä, luontonäyttelyä ja sosialismista kertova näyttely.

Exhibition about socialism at Kuresaari in Saarenmaa

Jälkimmäiseen emme juurikaan tutustuneet, eihän meidän lapsilla vielä ole historiaa koulussa. Sen sijaan meille aikuisille myös tuo näyttely tarjosi hauskoja elämyksiä.

Olimme kuulleet/lukeneet jostain, että linnassa olisi jonkinlainen kidutusvälinenäyttely. Valitettavasti sitä ei löytynyt, mutta linnan katolta oli hienot näköalat.

Medieval castle at Kuresaari in Saarenmaa island

Päivällisen jälkeen osuimme ihanaan baari-kahvilaan, Retro Kohvikiin, jossa oli listalla vain yksi kakku, mutta sitäkin parempi! Tuo suklaa-tuorejuustokakku oli varmaan koko loman paras - ja kakkujahan me nautimme tällä lomalla monen monituista...

Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

The best chocolate cake in Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

Kuresaaren lähistöllä on eräs todella poikkeuksellinen luontokohde: yli 4 000 vuotta vanha Kaalin meteoriittikraateri. Itse asiassa kyseessä on yhdeksän meteoriitin ja sen palasten tekemää kraateria, jotka sijaitsevat neliökilometrin alueella. Me näimme niistä suurimman, jonka täyttää vesi. Kraaterijärvi on läpimitaltaan 30-60 metriä ja syvyydeltään 1.6 metriä. Kraaterien lähellä on vierailijakeskus sekä hyvä opastus kraatereille.

Viron-matkaa suunnitellessa pohdimme vähän, millaisiin kohteisiin tähtäämme. Maailman Paras Mies olisi halunnut mieluiten luontokohteisiin mutta minä yritin muistutella, että lapset saattaisivat viihtyä paremmin puuha- ja vesipuistoissa. Kraalin meteoriittikraateri oli kaikkien mielestä kiva! Lapset heittelivät leipiä vedenpintaan ja minä näpsin kuvia sillä aikaa, kun mies nuohosi pusikoita ja tutki seudun floraa ja faunaa.

Kaali meteorite crater in Saarenmaa island, Estonia

Kaali meteorite crater in Saarenmaa island, Estonia

Saarenmaan jälkeen minusta tuntui, että välttämättä tässä sittenkään ei ollut ensi kesän mökkikohteemme. Ehkä siksi, että ehdin jo viime kesänä menettää sydämeni Pärnulle, jonne suuntasimme seuraavaksi..

----
During our trip to Estonia in June we headed to Saarenmaa island from Muhu, I had high expectations regarding Saarenmaa. I was convinced that this would be our destination for the next summer. However, now I'm not that convinced anymore...
We visited a mediaval castle in Kuresaari, in the biggest town of Saarenmaa and had a pedicure and haircut at Spa Hotel Ruutli with my daughter. We also had the best pieces of chocolate cake in a café which was decorated in the 80s style.
A fascinating destination close to Kuresaari is Kaali meteorite crtater, which over 4 000 years old. There are altogether 9 craters in the area and a visitor center plus good guidance to the craters. This we found very interesting sight for us all, both adults and children!
However, I lost my heart already last year to Pärnu, which was our next destination...

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

22. heinäkuuta 2015

Pentu talossa

Risaisia öitä, lammikoita nurkissa, jatkuvaa vahtimista ettei pieni karkaa... Elämää vastasyntyneen vai taaperon kanssa? Ehei, vaan hauva-vauvan! 

Instagramia ja Facebookia seuraavat tietävätkin jo, että "laumaamme" liittyi lauantaina kaunis pieni riiviö, Wonder's Beautiful Snap eli tuttavien kesken Napsu. Hän on rodultaan Australian labradoodle, joka on vasta kehitteillä oleva rotu. Rodun erikoisuus on se, että 95 % astmaatikoistakin pystyy elää tällaisen koiran kanssa, sillä sen turkki on kehitetty sellaiseksi, joka hilseilee paljon vähemmän kuin tavallinen koira. Karvaa ei myöskään täsrä kaverista irtoa.

Minulla ei ole ennen ollut koiraa, olemme harjoitelleet koirallista elämää vain parin, vanhan hoitokoiran kanssa. Maailman Parhaan Miehen kotona oli koira, mutta se oli metsästyskoira, joka asui ulkona.

A 9 weeks old Australian Labradoodle puppy

Olen tässä pari viime päivää hämmästellyt, kuinka intensiivistä pennun hoitaminen on! On se hyvä, että minulla alkoi nyt kolmen viikon kesäloma.

Yöt pennun kanssa ovat olleet hieman samanlaisia kuin pikkuvauvan, tosin helpompia, koska sitä ei tarvitse imettää eikä sille tarvitse vaihtaa vaippaa. Toisaalta näissä yöhulinoissa ei ole apuna imetyshormoneja... Pentu on nyt ollut meillä neljä yötä ja joka aamu päättänyt, että aamu alkaa klo 4/5 tai 6. Silloin on ensimmäisten pissojen tai kakkojen aika. Parina ensimmäisenä aamuna nousin viemään sitä ulos jo kukonlaulun aikaan mutta viime yönä en viitsinyt. Kun kaveri alkoi kolistella ja vinkua, haukottelin sen edessä ja venyttelin ja yritin näin koirien kielellä ilmoittaa, että on aika jatkaa unia. Tänä aamuna se onnistuikin, pentu kävi nurkassa paperin päällä pissalla ja jatkoi sitten hirsien vetelemistä.

Nukuin pari ekaa yötä pennun kanssa samassa huoneessa mutta eilen siirryin pentuportin taakse. Tavoitteenani on totuttaa otus oleilemaan yöt meidän saunaeteisessä, jossa on kaakelilattia ja oma uloskäynti sekä pesuallas vieressä. Siellä koira saisi mielellään tottua viettämään myös ne ajat, kun olemme koulussa ja töissä. Vasta myöhemmin, kun siihen voi luottaa, se voi oleskella koko asunnossa. Olen lukenut, että tilan rajoittaminen rauhoittaa pentua - sen ei silloin tarvitse vahtia koko talon laajuista reviiriä.


Päivisin olen yittänyt kiikuttaa pennun aina ulos heti, kun se on herännyt. Näin parketti on varmasti välttynyt monelta lätäköltä ja kasalta (tosin niitäkin on kyllä syntynyt...). Päivät pennun kanssa ovatkin hieman samanlaisia kuin kuivaksi opettelevan taaperon kanssa: sisällä saa vahtia, ettei kaveri sotke paikkoja ja ulkona, ettei se syö mitään myrkyllistä tai  karkaa.

Hei hulinaa! Lapsista Hipu on tosi onnellinen uudesta "pörriäisestään", Hessu taas hieman vähemmän tohkeissaan koska kaveri on viime päivinä uskaltautunut käyttelemään ahkerasti naskalihampaitaan. Perustimme Hipun kanssa Napsulle myös oman, yhteisen Instagram-tilin. Voit seurata karvakorvamme touhuja tililtä @napsukoira

Olemme Hipun kanssa opiskelleet pennun kasvatusoppeja Tuire Kaimion kirjasta Pennun kasvatus. Pennun kanssa touhuaminen on jo sikäli tosi palkitsevaa, että 8/10 kerrasta se tulee luokse kutsusta, tunnistaa selvästi jo nimensä ja osaa istua sekä mennä maaten käskystä. 

Yksinoloharjoitukset sen sijaan meillä ovat vasta alkutaipaleella... Jos jollain olisi tähän vinkkejä, joilla homma onnistuisi hieman nopeammin kuin Tuire Kaimion pitkän kaavan mukaisissa ohjeissa, olisin kiinnostunut aiheesta! Tosin Maailman Paras Mies näyttää ajattelevan, ettei ole oikotietä onneen ja hän taitaa olla oikeassa. Hän tuossa naureskeli minun hoppuani. Olen kuulemma ihminen, jonka mielestä Roomaa ei rakennettu päivässä vain siksi, että minä en ollut mukana rakennustöissä.

Paras puoli tässä pissa-kakkakoneessamme on, että huonot lomakelit eivät ole päässeet harmittamaan, Ja työasiat eivät ole käyneet mielessäkään, vaikka lomaa on takana vasta kaksi päivää!

-----
A nine weeks old Australian labradoodle puppy named Wonder's Beautiful Snap joined our family last Saturday at the same time when I started my summer vacation. He surely has kept us busy both indoors and outside.
I've never had a dog and don't know anything about dog training. Therefore it's been new to me the way a puppy needs to be trained. Now at the beginning it seems like a full time job!
The special thing about Australian labradoodles or Australian cobberdogs is that they are hypoallergenic. I'm allergic to dogs but have had no symptoms even though I've slept in the same room with him.
The best thing about puppy life is that I haven't thought about work at all even though I've only had vacation for two days.
You can follow our life with the puppy in Instagram at @napsukoira It's a shared account by my daughter and I. She has already posted several photos in there.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+


17. heinäkuuta 2015

Muhu - Saarenmaan pieni, hauska naapuri

Viime päivinä automme mittariin on kertynyt varmaan tuhatkunta kilometriä. Etupenkillä kököttäessä tuli elävästi mieleen alkukesän automatkamme Viroon ja päätin lopulta käydä läpi yhden erän alkumatkamme lomakuvista.

Muhu Winehouse

Muhu Winehouse main entrance 
Haapsalun jälkeen ajoimme noin 80 kilometriä etelään ja pääsimme sopivasti Muhun saarelle vievän autolautan kyytiin. Minulla oli suuret odotukset koskien Saarenmaata, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Olemme lomailleet aikaisemmin viikon Saarenmaan naapurisaarella Hiidenmaalla ja silloin kaikki kehuivat, kuinka paljon tyylikkäämpi ja monipuolisempi Saarenmaa on.

Enpä osannut aavistaa, että ihastuisin vielä enemmän Saarenmaan pikkuiseen naapuriin, Muhun saareen! Muhu sijaitsee 65 kilometriä Saarenmaan suurimmasta kaupungista, Kuressaaresta itään. Muhuun mennään autolautalla mutta sieltä pääsee ajamaan siltaa pitkin Saarenmaalle.

Jätimme tällä lomalla suurimman osan matkareitistä auki, reissun varrella päätettäväksi, mutta Muhun-majoituksen olimme varanneet etukäteen. Maailman Paras Mies oli löytänyt meille kiinnostavan majapaikan: oikean virolaisen viinitilan nimeltään Muhu Veinitalu. Vielä emme päässeet maistamaan tämän Viron ensimmäisen viinitilan omaa viiniä, mutta aivan lähiaikoina sekin on jo kuulemma mahdollista.

Muhu Winehouse bedroom
A magical shelter above the bed in Muhu Winehouse

Bathroom in Muhu Winehouse

Majatalo yllätti meidät monta kertaa iloisesti. Huone oli tilava, siisti ja kauniisti kalustettu - kylppäri oli suorastaan ylellinen! Huonettammme hallitsi parisänky, jonka yläpuolella komeili massiivinen, erikoinen kolmiorakennelma. Samanlaisia kolmionmuotoisia rakennelmia näkyi myös  talon pihapiirissä.

Myöhemmin kävi ilmi, että majatalon isäntä, Peke, on suomalainen. Hän kertoi, että saarella oli aikoinaan vaikuttanut eriskummallinen tiedemies, joka uskoi vankasti, että tuollaisilla kolmionmuotoisilla rakennelmilla on jonkinlaisia astro-magneettisia terveysvaikutuksia. Tiedä häntä, mutta uni maittoi meille makeasti niin sängyssä kuin lasten varavuoteillakin.

Dinner at restaurant TIGU in Muhu Winehouse


Viinitilan kellariin oli rakennettu ravintola TIGU, jossa nautimme aamupalaa ja kerran myös päivällistä. Ravintola oli tunnelmallinen: sen seiniä koristivat vanhat maalaistalon työkalut ja pöytiä poppanat. Ruoka oli hyvää ja palvelu todella yksilöllistä - oikein mukava paikka, paitsi että kellarissa oli viileällä säällä hieman kalseaa.

Muhu on pieni saari mutta siellä olisi ollut yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää: esimerkiksi museo, kirkko ja majakka. Meillä oli kiertomatkallamme tiukka aikataulu, joten valitsimme vierailukohteeksemme ainoastaan yhden erikoisimmista: Muhu Jaanalindin eli maatilan, jossa kasvatetaan strutseja. Siellä oli myös kenguruita ja laamoja sekä tietenkin pupuja ja poneja. 

Exotic inhabitants of Muhu Jaanalind farm
 Muhu Jaanalind farm

Ajatella - Australian-elikoita virolaisella pikkusaarella! Siinä riitti naureskelemista Saarenmaalle asti...

--
We continued our trip in Estonia from Haapsalu to the little island Muhu which is located 80 kilometres south from Haapsalu. Muhu is right next to the bigger and more famous island Saarenmaa. A biridge connects Muhu island to it's bigger neighbour.
We stayed at the first wine house of Estonia: Muhu Winehouse and enjoyed our stay a lot!
There would have been quite a few interesting things to do and see in Muhu but we decided to visit only an ostrich farm, Muhu Jaanalind. That was quite of an experience - to find such exotic creatures in Estonia... It gave us a good laugh on our way to Saarenmaa of which I'll tell later in a separate blog post.



Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+


12. heinäkuuta 2015

Maalla hyttysten keskellä

Olin tämän viikon kotimiehenä eli kesäleskenä, kun muu perhe lähti lomailemaan mummolaan ja minä jäin vielä töihin etelään. Pohdin hetken, olisinko jatkanut yksinolosta nauttimista ja jäänyt itsekseni kotiin myös viikonlopuksi mutta sitten ikävä voitti, hyppäsin perjantaina junaan ja tulin perästä anoppilaan viikonlopun viettoon.

Minun oli tarkoitus käsitellä miniloman aikana Viron-matkan kuvat, jotta olisin viimein saanut jatkettua lupaamaani matkakertomusta blogissa. Se jäi aikomukseksi, sillä vanhuus ilmeisesti ei tule yksin: kamerani muistikortti unohtui kotikoneeseen eli en vieläkään pääse kertomaan teille ihanista Muhun ja Saarenmaan saarista... No, lomamuistot ovat vielä kirkkaina mielessä, eli ehtiihän sitä.

Olen kesällä osallistunut laiskasti valokuvaushaasteisiin mutta tällä kertaa inspiroiduin Scavenger Hunt Sunday -haasteen teemoista, jotka ovat:
1. Down the Street
2. Beneath My Feet
3. Faceless
4. Blurry
5. Red, White and Blue

Valokuvaushaasteet ovat hauskoja, koska ne pakottavat katselemaan ympärilleen uusin silmin. En ole aikaisemmin huomannutkaan, kuinka kuvauksellisia anoppilan maalaismaisemat ovat.

Tämä alue on todellista maaseutua: lähimpään taajamaan on parikymmentä kilometriä ja kylässä on vain viitisensataa asukasta. Alue on kuulemma joskus aikoinaan ollut pelkkää suota. Monet seudulla harjoittavat maataloutta. Nämä kaksi seikkaa, suo ja maatilat, tekevät yhdessä sen, että itikoita - erityisesti hyttysiä ja paarmoja - täällä riittää.

Red, White and Blue



Down the "Street" in the countryside


Beneath My Feet: Soil that used to be swamp

Blurry selfie on a puddle


Mosquito hat is a useful down here but it makes me almost Faceless


Joskus ennen ihan turhauduin, kun kauniina kesäpäivinäkään ei täällä päin viitsinyt lähteä pitkälle lenkille, koska hyttyset ja paarmat kiusasivat niin kauheasti. Sittemmin olen ymmärtänyt, että on vain juostava kovempaa, jotta pääsee niitä karkuun.

Lomailetko sinä usein keskellä syvintä maaseutua?

----
I've spent the weekend deep in the countryside visiting my parents in law. They live in a village in which there are about 500 people. There's 20 kilometers to the center of the town. 
This area used to be swamp ages ago and there are many farms around. That's why there are plenty of mosquitoes and other insects everywhere.
Thanks to Scavenger Hunt Sunday photo hunt I realized how picturesque it is down here after all.  And during the years I've learnt that even the mosquitoes don't matter. It's just a matter of protection and attitude, I guess...

Do you often spend time in the countryside?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+



9. heinäkuuta 2015

Lisää lihasvoimaa ilman raskaita painoja?

Olen koko kesän kärsinyt motivaatiopuutteesta salitreenin suhteen. Onneksi nyt kun kesäflunssa on ohi, into tuli takaisin. (Ehkä tuollainen pakkotauko tekeekin vain hyvää ja kasvattaa treeninälkää.)

Salitreenien suhteen olen ollut "vanhan liiton naisia". Olen uskonut vankasti raskaan raudan taikaan: treeni on kohdallaan vasta, kun tekee sarjat tarpeeksi isoilla painoilla, veren maku suussa niin, että viimeiset toistot hädin tuskin onnistuvat. Nykyäänhän on trendikästä treenata kehon omalla painolla, mutta minä olen pitänyt sitä aina pelkkänä pelleilynä.

Siksi viime fustra-harjoituksessa pääsin hämmästymään, kun sain kokea, kuinka kehon omasta painostakin voi olla vastusta: harjoitus voi tuntua raskaalta ja lihakset tulla kipeäksi, vaikka painoja olisi 0-2kg.

Teimme siis Nooran kanssa neljännellä fustra-tunnillani voimaliikkeitä. Tunti alkoi toki tuttujen liikkeiden kertauksella, mikä oli mukavaa. Fustra on tuntunut minusta aika vaikealta joten on palkitsevaa tehdä tunnin aluksi jotain, joka jo sujuu. (Löydät aikaisemmat fustra-kirjoitukseni tämän linkin takaa.)

Kehonhallintaliikkeiden jälkeen kokeilimme sitten muutamia lihasvoimaa lisääviä liikkeitä, yhtä parin kilon käsipainojen kanssa ja toista, yhden jalan kyykkyä, tangolla ilman painoja. Erityisesti tässä yhden jalan liikkeessä oli aika haastavaa pitää paketti kasassa, mutta ne muutamat sekuntit, kun liike onnistui, lihasrasitus oli mojova - kintut alkoivat ihan täristä!

Tärinä on muutenkin kuulemma fustrassa ihan hyvä merkki. Esimerkiksi tietyissä vatsalihasliikkeissä se kertoo siitä, että syvät vatsalihakset aktivoituvat.

Noora näytti ensin mallia, miten liike olisi pitänyt tehdä:

 

Ja minä yritin sitten saada itseni samansuuntaiseen asentoon, kun Noora antoi ohjeita kameran takaa:

Vaikeaahan se oli, erityisesti selkä jäi liian notkolle... Lisäksi roikun liikaa tangossa. Liikettä ei pitäisi tehdä käsien varassa vaan ensisijaisesti jalka ja tietenkin keskivartalo aktiivisena.



Maistuuko sinulle sisäliikunta entiseen tapaan näin kesällä, vai liikutko mieluummin ulkona nyt, kun luonto on kauneimmillaan?

Minulle taitaa treenimotivaatiossa tärkeintä olla vaihtelu. Samaa vanhaa saliohjelmaa en jaksaisi jyystää, jos ikkunan takana kesäinen maisema kutsuu lenkille, mutta sisätiloissakin viihtyy kummasti, kun oppii jotain uutta.

Yhteistyössä: Balanssi


-----
I've tried fustra personal training four times now. Fustra is a training method designed to help control the body and increase strenght and balance.
During previous classes I have trained body control but this time we tried some positions which increase strenght. I was surprised how effective and exhausting they felt! I've always believed only in training with heavy weights but I guess I'll have to change my beliefs.
Are you motivated by indooor exercise all year round? During summer my motivation sinks remarkably - I need to learn new things in order to keep me happy in the gym even when the sky is blue and sun shining.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

5. heinäkuuta 2015

Onnellinen kesästä ja arjesta

Hellettä paossa metsikössä

Viime päivinä olen ollut hätkähdyttävän onnellinen. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olen vain tuntenut onnea ihan pienistä, jokapäiväisistä asioista.

  • Siitä kun aamulla herää ja ikkunan takana on vihreä, valoisa aamu
  • Töissä tunteesta, kun asiat sujuvat ja sormet tanssivat näppäimistöllä
  • Kotimatkalla hauskasta äänikirjasta, joka saa nauramaan ääneen
  • Neulasta kantavasta muurahaisesta metsäpolulla
  • Tuoksuvasta kesäkukasta ja pehmeästä tuulenvireestä, joka heiluttelee korsia pellolla
  • Järven viileistä aalloista ja kotikylän makeista mansikoista
  • Rakkaiden ystävien virkistävästä seurasta
  • Riippumaton keinutuksesta ja puukiukaan pehmeistä löylyistä
  • Aivan erityisesti olen taas (kuten aina) ollut onnellinen perheestäni. Välillä ottaa ihan mahanpohjasta, kun katselen heitä: kesakkoja pikkupojan poskipäillä, Maailman Parhaan Miehen viliintyneen kesäparran haivenia tai ison pikkutyttöni ruskettuneita, pitkiä koipia - hän käyttää tänä kesänä minun hellemekkojani!

Kaikki on niin hyvin. Olemme niin harvinaisen etuoikeutettuja: meillä on toisemme, olemme terveitä, meillä on koti, työtä ja toimeentuloa. Meillä on läheisiä ja ystäviä, jotka välittävät meistä.

Ja on heinäkuu, lempikuukauteni.

Olen onnellinen myös sinusta, hyvä blogiystävä, joka luet tätä kirjoitusta. Toivon sydämestäni, että myös sinä voit nauttia täysin rinnoin tästä ihanasta kesästä!

------
Recently I've felt extremely happy, lucky, fortunate and thankful for the small and big things in my life. For the nature and the beautiful Finnish summer. For the fact that we have work and a home. And especially for the fact that I have a family and we are all well and our loved ones are healthy, too.

From the bottom of my heart I wish you feel the same and enjoy this lovely summer!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia






1. heinäkuuta 2015

Kesäkuussa oli kylmä mutta hauskaa

Tein pienen kollaasin kesäkuussa Instagramissani julkaistuista valokuvista. Erityisesti Viron-matkamme aikana julkaisin aika paljon kuvia Instassa. Kuvatkin kertovat, että meillä oli hauskaa!

Reissun lisäksi kesäkuussa tuli mm. aloitettua puutarhatyöt (jotka ovat edelleen pahasti vaiheessa), käytyä fustrassa, Provinssirockissa ja koirakuumetta hoitamassa tulevan pentumme kasvattajan luona.

Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteeseen. Muiden kollaseja voit katsella täältä.

Collage of June by www.ruuhkavuodet.net

Näyttää siltä, että blogi saattaa olla kesällä hiljainen. Tässä alkuviikolla en ole bloggaillut koska tulin kipeäksi. Harmittaa, että en ole jaksanut kirjoittaa, vierailla muiden blogeissa ja vastata oman blogin kommentteihin.

Voi olla, että ulkoilu houkuttelee näin kesäkeleillä jatkossakin enemmän kuin koneen äärellä istuminen, kunhan tästä paranen. Ihan sama homma kuntosalitreenin kanssa - se ei millään maistuisi, tekisi mieli vain lähteä lenkille metsään.

Pysythän silti linjoilla? Kyllä minä ainakin lyhyitä pläjäyksiä täällä lupaan julkaista. Ja Viron-matkakertomuksestakin on vasta eka osa eetterissä...

Miten sinun kesäkuusi sujui?

---
I created a collage of the photos which I've published in my Instgram account in June. Many of them were published during our trip in Estonia. The photos tell it all: we had a lot of fun! 
I take part in the photo collage challenge of Pieni Lintu blog with this photo. The collages of other participants can be found in here.
At the moment I have a bit of flu and therefore i haven't been blogging last days. In general it seems that my blog might be a bit more quiet now that the summer weather has finally arrived in Finland. Once I'm back on my feet, I'll probably rather spend time outside in the sun than by the computer.
However, please keep popping in! I promise I'll keep publishing short stories of our life also during summertime and will not abandon the blog completely.
How was your June?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia