9. kesäkuuta 2015

Ajatuksia luonnosta, vanhenemisesta ja keskeneräisyydestä

Pohdin aamulla, lähtisinkö metsään lenkille vai kuntosalille repimään rautaa. Kauaa ei tarvinnut pähkäillä, kun olin jo ovella ja sujahdin linnnunlaulun keskelle toiseen maailmaan: valoisaan, vihreään ja tuoksuvaan.

Metsätie

Oma piha ja lähimetsät ovat tulleet minulle vuosi vuodelta rakkaammiksi. Joskus ulos ei millään viitsisi lähteä, mutta sisään tullessa ei ikinä kaduta, että tuli lähdettyä.

Sama fiilis tuli usein jo, kun olin kotona hoitovapaalla lasten kanssa. Vaikka sisällä uhmaikäisten mielestä kaikki oli pielessä, lasten mieli rauhoittui nopeasti, kun pääsimme raikkaaseen ulkoilmaan. Eväsretki metsään oli aina Suuri Seikkailu, vaikka se olisi suuntautunut vain kivenheiton päähän kallion laelle.

Koiranputki

Männynnorkko 

Pieni Lintu -blogissa MakroTex-kuvahaasteen teema on Kesäkuu. Tämän postauksen kuvituksena on  parhaita otoksia kesäkuun alun metsäretkiltä ja kotipihasta.

Jos luonto tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, onko se oire vanhuudesta tai ainakin keski-ikästä? Kun muutimme nykyiseen asuntoomme haja-asutusalueelle muistan, kuinka joku tuttavamme sanoi sen olevan lopun alkua. Pian meitä ei enää ikinä saisi keskustaan baariin tai edes ostoksille - haluaisimme vain jäädä kotiin nysväämään puutarhatöihin.

Tämä tuli mieleeni viikonloppuna, kun kuopsutin onnellisena kuokka kädessä koko sunnuntain. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli...

Vuorenkilpi

Syreeni 
Voikukkakin voi olla kaunis läheltä

Viime aikoina olen muutenkin tuntenut itseni vanhaksi. Vanhuus ei tule yksin mutta voiko se vyöryä päälle yllättäen?

Osaksi tunne johtuu siitä, että haastattelin viime viikolla nuoria työnhakijoita. Rekrytoimme tiimiini junioritason osaajaa - ja voi kuinka hätkähdyttävän nuoria kandidaatit olivatkaan. Osa heistä olisi voinut olla lapsiani.

Lisäksi ällistyin jälleen kerran siitä, kuinka osaavia nykynuoret ovat. Millaiset esiintymistaidot heillä on, mikä itsevarmuus, kielitaito - ja kuinka laajasti sekä oivaltavasti jopa vähäisemmälläkin työkokemuksella varustetut hakijat osasivat vastata kysymyksiin!

En minä ollut tuollainen vähän päälle parikymppisenä. Olenko vieläkään? 

Omenapuun nuput... 
...puhkesivat nopeasti kukkaan

Tuntuu, että mitä enemmän vuosia kertyy tajuaa, kuinka vähän sitä tietääkään ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Työstä, elämästä yleensä ja itsestäni.

Tommy Hellsten on kirjoittanut: "Kaikkeen todelliseen kasvuun liittyy nöyryys. Niinpä inhimillinen kasvu ei olekaan kasvamista suuremmaksi vaan pienemmäksi. Se on omaan keskeneräisyyteen tutustumista ja sitä, että oppii antamaan itselleen anteeksi - rakastamaan itseään."

Metsässä valon ja varjon leikkiä katsellessa tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi, ja luonnon viiltävän kauneuden keskellä on helppoa antaa itselleen anteeksi. Rakastaa koko maailmaa. Myös itseään.

Metsäpolku

Herättääkö luonto sinussa tällaisia tunteita?
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
------
Nature has become extremely important for me during recent years. Sometimes I've been wondernig whether it is a sign of ageing. If I have free time, I don't feel like going shopping to the city or going to a bar - I much rather stay at home and enjoy my garden or, even better, go to the forest for a walk or for a run. 
However, I don't think this is necessarily related to becoming middle aged - playing outdoors in the nature has always calmed down my children, too, even years ago when they were little.
During last week I've felt old. I've felt that way, because I've interviewed young candidates for a junior level position which is available in my team. Again and again I've become impressed by the skills and the level of self confidence which young people have nowadays. 
I wasn't like that when I was around twenty! I might still not be...
The older I get the smaller I feel. In the nature this feeling is even stronger. In the forest I feel so humble but at the same time I feel love towards the whole beautiful world - including myself.
Does nature make you feel that way?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

50 kommenttia:

  1. Luonto on aina suuri ihme. Lapselle leppäkerttu on nähtävyys, ja kotipihan kivi vuori, jolle voi kiivetä. Hämmästyin, kun näin kiven, jolle kiipesin lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit kokemuksesi <3 Minulla on ihan samanlaisia muistoja lapsuudesta...

      Poista
  2. Upeita kuvia! Luonnossa mieli lepää. :)

    VastaaPoista
  3. Minä olen lähtöisin maalta enkä tykännyt silloin luonnossa liikkumisesta ollenkaan. Halusin vain kaupunkiin, jonnekin mahdollisimman isoon, leffojen ja kauppojen lähelle. Nyt asun sitten ison kaupungin keskustassa ja joka ikinen viikonloppu haluan lähteä luonnon keskelle. Patikointi, retkeily ja vuoret ovat suurin intohimoni ja haaveilen asuvani joskus vuorilla. Ihmismieli on hassu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama juttu: ei sitä lapsuudessa ja nuorena pikkukaupungissa asuessaan osannut arvostaa luontoa tai omaa pihaa vaan vasta aikuisiällä.

      Poista
  4. Hienoja luontokuvia. Luonto on kyllä ihmeellinen, rauhoittava vaikutus sillä on. Lenkki keskellä luontoa on todella voimauttavaa, minulle yksi parhaimmista stressinpoistajista.

    VastaaPoista
  5. Todella kauniita kuvia luonnosta. Ja totta väkerrät. Olen aina viihtynyt luonnossa, mutta mitä enemmän ikää tulee sen mieluisampia paikkoja metsä ja ulkoilupaikat ovat. Siellä mieli lepää ja saa rauhassa katsella ja ajatella asioita kenenkään häiritsemättä.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olen lukenut tästä ilmiöstä aiemminkin mutta huvittavaa että niin moni meistä todistaa sen omakohtaisesti.

      Poista
  6. Kyllä herättää! Eilen päätin jättää uupumuksen takia vesijumpan väliin. Sitten soitti sisko ja pyysi mukaan metsään. Lähdin vaikka mietin jaksanko sitäkään. Teki hyvää, nukuin sikeästi koko yön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on monesti käynyt samoin ja lapsilleni myös :) Ulkoilma tuo unen ja saa ruoan maistumaan!

      Poista
  7. Luonto on ilmainen apteekki, se auttaa vaivaan kuin vaivaan, upeita kuvia.

    VastaaPoista
  8. Kirjoitit juuri niin kuin tunnen, luonto on huikea suuri seikkailu ja elämän voiman antaja vailla vertaa.

    Tommy Hellsten osaa sanoa kaiken niin kohilleen. Ihana kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellstenillä on kyllä sana hallussa. Nautitaan kesästä <3

      Poista
  9. Tuo on yleistä minullakin, millään ei jaksais ulos lähteä, mutta kun sinne menee ei yhtään kaduta! Toisaalta, minä myös harrastan jonkun verran reppuselässä reissaamista eikä silloin tule koskaan fiilistä ettei jaksaisi lähteä. Mutta koskaan ei vielä ole kaduttanut että ulos on lähtenyt, satoi tai paistoi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ole ihmeellistä! Ja minä olen tosiaan tajunnut tämän vasta viime vuosina.

      Poista
  10. Me asumme ja elämme tämän kauniin luonnon keskuudessa, joskus kiireessä sitä ei vaan näe mitä ympärillä kaunista on.

    VastaaPoista
  11. Luonnon sylissä mieli lepää. Kaunista.

    VastaaPoista
  12. Kaunis postaus! Osaisimmepa aina arvostaa sitä kaikkea kaunista mitä ympärillämme on....

    VastaaPoista
  13. Kaunista! Minä tunnustaudun luontofaniksi. Missään ei mieli lepää niin kuin ulkoillessa kauniissa luonnossa.
    Nuorilla on nykyään kyllä sanat hallussa ja monet taidot paremmin hyppysissä kuin itsellä aikanaan tai vieläkään. Mutta totta on myös se, että nuorena oli niin paljon helpompi itseä kehuskella, kun "ei tiennyt tarpeeksi". Tässä iässä on nähnyt jo asioista niin monia puolia, että absoluuttista totuutta ei tee mieli sanoa mistään. Toisaalta on huomannut senkin, että "eisenniinväliä", sinnepäinkin riittää ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin alkoi tuntua tällä haastattelukierroksella että osa nuorten haastattelutaidoista saattaa perustua nuorten ehdottomuuteen. Kun on vähemmän elämänkokemusta, on helppoa esittää ehdottomia ja varmoja mielipiteitä.

      Poista
  14. Kaunista kesäkuuta ei mikään muu kuukausi voita

    VastaaPoista
  15. Viisaasti sanonut tuo Tommy Hellsten!
    Kypsyminen alkaa nelikymppisenä, olen huomannut kuinka henkistä kasvua on tapahtunut vaikka 30 ja 40 välillä, ja kuinka laajemmasti elämää osaa katsoa verrattuna nuorempaan minään. Työssäni on paljon minua nuorempia, monet heistä ovat todella taitavia ja näppäriä, mutta ihmisten kanssa työskentelyssä elämän kokemus on valttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas tuntuu, että koko ajan sitä kypsyy mutta vasta tässä viime vuosina on huomannut mittariin kertyneet vuodet ja niiden vaikutuksen, niin hyvässä kuin pahassa.

      Poista
  16. Itse olen kiitollinen, että tällähetkellä olen taas niin onnellisessa asemassa, että saan asua maalla, ja vieläpä metsän -tuon luontoäidin oman rentoutumis-/hiljentymiskeitaan, vieressä! Meri on paikoista ykkönen, metsä tulee hyvänä kakkosena! :)

    Koko elämä on sitä kasvamista -jos joku väittää jo kasvaneensa tarpeeksi, ja tietävänsä kaikesta kaiken, niin valehtelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen vasta viime vuosina tajunnut, kuinka harvinainen etuoikeus on asua luonnon helmassa.
      Niinhän se on, että kasvu ja kehitys loppuu vasta arkussa...

      Poista
  17. Upeat kuvat täällä! Luonto rauhoittaa mieltä kummasti. Joka kerta.

    VastaaPoista
  18. Itse olen huomannut samaa luonnon ihannointia ja kotona nysväämisen riemua iän myötä, muttei kai siinä mitään pahaa ole ;) Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Itse olen ajatellut että näin vuosien myötä jotenkin ymmärtää, mikä on olennaista ja mieli kaipaa tuollaisten perusasioiden pariin...

      Poista
  19. Vuosi vuodelta luonto tuo enemmän iloa. Ihana seurata vuodenaikojen vaihtumista. Erityisesti kevät ja kesä antavat mulle voimaa. Ihana katsella ympärille, ja kuunnella hiljaisuutta ja linnunlaulua. :)

    VastaaPoista
  20. Kiitos kirjoituksestasi taas. Ja hienoista kuvista

    VastaaPoista
  21. Todella kauniita kuvia ja niin todellisia sanoja ajatuksistani... Ihanaa, kun joku toinenkin ajattelee asioista samoin kuin minä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle - hauskaa löytää sukulaissielu! :)

      Poista
  22. Tommy hellstenin sanoissa on itua. Juuri näinhän se elämä on.

    VastaaPoista
  23. Kivat kuvat ja oheinen lause jäi mieleen "Kaikkeen todelliseen kasvuun liittyy nöyryys."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minustakin tuo lause sisältää paljon.

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!