28. kesäkuuta 2015

Haapsalun linnan kummitus lumosi meidän koululaiset

Nyt on aika palata aurinkoisiin päiviin Viron-lomamme alkuun. Lähdimme Helsingistä aamulaivalla, jotta pääsisimme ajoissa Haapsaluun, matkamme ensimmäiseen kohteeseen. Tällä kertaa emme jääneet ollenkaan viettämään aikaa Tallinnaan, sillä paluumatkalla oli edessä yksi yö siellä ennen kotiinlähtöä.

Kävimme Haapsalussa ohimennen ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten, kun lomailimme viikon Hiidenmaan saarella. (Autolautta Hiidenmaalle nimittäin lähtee Haapsalusta.) Tuolloin emme ehtineet juurikaan tutustua somaan pikkukaupunkiin. Sen sijaan viime vuonna puutalokorttelit ja kiehtova, keskiaikainen piispanlinna tulivat tutuiksi, kun vietimme kaupungissa pari päivää heinäkuun lopussa joogafestivaalien aikaan.

Tänä vuonna Haapsalussa sattui olemaan lasten kansantanssijuhla juuri visiittimme aikaan lauantaina 13.6. Tapahtuma alkoi kulkueella, joka lähti urheilukentältä ja päättyi linnan pihalle. Onneksi sää suosi pieniä tanssijoita - tuo lauantai olikin oikeastaan yli viikon lomamme ainoa varsinainen hellepäivä.

Little folk dancers in Haapsalu on the 13th June

Lapsemme ihastuivat kovasti Haapsaluun viime vuonna ja toivoivat erityisesti, että yöpyisimme vähintään yhden yön siellä. Pääsyy innostukseen on Haapsalun poikkeuksellisen komea linna. Rakennus on peräisin 1200-luvulta ja harvinaisen hyvin säilynyt. Linnan huoneet on entisöity tyylikkään karulla tavalla niin, että paikan päällä tulee ihan oikeasti muinainen fiilis.

The end of the parade was on the castle yard

Castle yard full of folk dancers

Linnaan liittyy romanttinen kummituslegenda. Keskiajalla naisilta oli pääsy kielletty piispanlinnaan, joka toimi seudun uskonnollisena keskuksena. Eräs nuori, kuumaverinen tuomioherra kuitenkin sortui kiusaukseen ja rakastui paikalliseen tyttöön. Mies salakuljetti tytön säännöllisesti linnaan kuoropojaksi puettuna ja näin rakastavaiset pääsivät tapaamaan toisiaan.

Petos tietenkin ennen pitkää paljastui ja intohimoinen sulho heitettiin linnan vankityrmään nääntymään. Tyttöparka koki vielä kovemman kohtalon: hänet muurattiin elävältä linnanmuuriin. Sen jälkeen elokuussa täydenkuun aikaan linnan kappelin tietyssä ikkunassa on näkynyt neidon varjo ja linnan vankityrmissä voi kuulla hänen surullista lauluaan.

Haapsalu medieval castle is an impressive building

Meidän lapset tutustuivat linnaan perusteellisesti siis jo viime vuonna mutta jälleen vankityrmät, holvit ja salit oli koluttava uudelleen läpi. Linnassa on hienosti havainnollistettu elämää keskiajalla: yhteen osaan on rakennettu esimerkiksi luostarikoulun luokkahuone, jossa kerrotaan senaikaisista koulumetodeista ja kurinpitotavoista, toisessa osassa on linnan apteekkarin työhuone salaperäisine pulloineen ja tietoja alkemian harjoittamisesta keskiajalla. Eräässä korkeassa tornissa on linnan sairastupa ja tietoja keskiaikaisista kulkutaudeista. Lapsia huvitti tieto, että tuohon aikaan eräs ennuste potilaan selviämisestä oli se, pääsikö hän hengissä hoitohuoneeseen saakka.

Linnassa kului nopeasti monta tuntia, kun tutustuimme rauhassa joka kolkkaan. Hieno elämys oli esimerkiksi linnan 38 metriä korkeaan kellotorniin kiipeäminen jyrkkiä, ahtaita portaita pitkin. Myös leikkipaikka linnan takana on upea ja sopii monenikäisille lapsille. Nähtiinpä visiittimme aikana linnanpihalla jopa hurja, keskiaikainen taistelukin!

Medieval battle in Haapsalu castle

Haapsalussa olisi toki ollut monta muutakin mukavaa perhekohdetta, kuten Ilonin Ihmemaa tai museorautatieasema, jossa lapset kävivät isänsä kanssa viime vuonna sillä aikaa, kun minä osallistuin joogafestivaaleille. Muista Haapsalun lastenkohteista voi lukea esimerkiksi Elsan blogista.

Kansantanssijuhlan loputtua, kun linnamuseokin meni kiinni, aloime etsiä ruokapaikkaa. Linnan läheisyydessä vanhan kaupungin alueella on monta kivaa ravintolaa ja kahvilaa. Valitettavasti koko juhlayleisö ja suurin osa tanssijoistakin ehti syömään ennen meitä eli jouduimme etsimään paikkaa aika kauan. En olisi halunnut istua kadun puolella terassilla pakokaasuja haistellen, mutta lopulta nälkä voitti ja päädyimme Dietrich-nimisen ravintolan terassille.

Odotukset nousivat korkealle kun luin ruokalistasta, että paikka kuuluu Viron 50 suosituimman ravintolan joukkoon. Hntataso sekä hieman erikoisemmat annosten nimet viittasivat myös siihen suuntaan, monessa muussa paikassa kun pääruoatkin maksoivat vain viitisen euroa. Tilasimme mm. Hipulle 9€ maksavaa nyhtöpossua, Hessulle 6€ hintaisen lohipastan sekä itselleni tämän 7,50€ hintaisen valkosipulijuustorisoton.

Risotto in the Dietrich restaurant in Haapsalu, Estonia

Dietrichin terassi oli ihan viihtyisä, eikä niitä autojakaan onneksi paljoa suhannut ohi. Siellä oli onneksi myös viltit jokaiselle lämmikkeeksi. Niitä tarvittiin, kun aurinko laski.

Ruokakin oli hyvää mutta sen saaminen kesti ihan tajuttoman kauan - yhteensä pari tuntia! Tarjoilija kävi kyllä välillä pahoittelemassa ja harmitteli, että kokki oli kovin hitaalla tuulella. Se ei valitettavasti paljoa nälkäisiä lapsiamme lohduttanut.

Dietricihin sijaan olisi varmaan kannattanut tepsutella takaisin majapaikkamme läheiseen ostoskeskukseen, jonka yläkerrasta löysimme yllättävän viehättävän kahvilan nimeltä City Cafe. Se on hieman piilossa ostarin aivan ylimmässä kerroksessa ja sen sisäänkäynti on pienen mutkan takana, mutta etsiminen kannattaa: kahvilassa on mukava kattoterassi ja esimerkiksi porkkanakeitto niin maukasta, että edelleen kadehdin Hipua, joka valitsi sen lounaakseen.

Satuimme matkan aikana useammankin kerran ihan vahingossa syömään näihin Viron 50 parhaan ravintolan joukossa oleviin ruokapaikkoihin. Siitä lisää matkakertomuksen seuraavassa osiossa...

-----
The first destination of our trip to Estonia was the little town Haapsalu in which there are romantic wooden houses and a fascinating medieval castle dating back to the 1300th century. We've visited Haapsalu twice before. Already last year our children fell in love with the castle and decided that they'll definitely want to visit the place again. This time there happened to be a children's folk dance festival in the castle during our visit.
There's a romantic story related to the Haapsalu castle. According to the legend a canon of the castle fell in love with an Estonian girl and brought secretly the maiden into the castle. She hid by dressing as a choirboy and remained a secret for a long time, but one day the betrayal was revealed. 
The girl was immured in the wall of the chapel and the canon was put in prison where he was starved to death. For some time girl's cries for help were heard. Yet her soul could not find the peace and, as a result, she appears on the Baptistery’s window during the full moon to grieve for her beloved man  and also to prove the immortality of love.
Haapsalu castle is definitely worth a visit!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

26. kesäkuuta 2015

Keski-ikäistä lapsettaa: Provinssirockiin pinkit kumpparit jalassa (#OOTD)

Minä ja Maailman Paras Mies menemme huomenna Provinssirockiin! Itsekin olen edelleen hieman hämmästynyt... Kun ukko oli ostanut liput mietin, että päästetäänköhän meitä alueelle - onko siellä jokin yläikäraja? Parempi puolisko vakuutti, että ainakin kannattaa yrittää.

Niinpä huomenna Törnävänsaari kutsuu meitä keski-ikäisiä. Lapset jäävät vanhempieni luokse hoitoon ja me lähdemme viettämään parisuhdeaikaa.

Suunnittelin lähteväni hippaamaan tässä asussa. Asun juoni ovat vaaleanpunaiset, Prismasta ostetut ruusukumpparit. Niissä on vähän korkoakin - mielestäni siis ehdottoman katu-uskottava kenkävalinta rock-festareille! Toinen clue on äitienpäivälahjaksi saamani t-paita, joka paljastaa syntymävuoteni.

Jos olet eri mieltä asuvalinnasta, kommentoi blogiin! Nyt vielä ehtii... On minulla myös nahkakengät ja muutama muu vaate reissussa mukana.


//Kumpparit: Prisma//
//4 vuotta vanhat farkut: Levis//




//Aurinkolasit: RayBan//


//5 vuotta vanha samettihuppari jostain rättikaupasta Helsingin Kaivokäytävältä//


//T-paita: EMP//

Tarkoitukseni oli tällä viikolla naputella tänne blogiin matkakertomusta Haapsalusta Viron-matkaltamme. Se jäi aikomukseksi koska töissä oli taas yllättävän kiire, eikä iltaisin oikein ollut enää energiaa bloggailuun.

Loman jälkeen meiliboksissa pullisteli parisataa viestiä ja koko maailma oli tehtävä valmiiksi, kun suurin osa työkavereista jäi lomalle. Uskon ja toivon, että ne hiljaiset ajat alkavat sitten ensi viikolla...

Sitä ennen ei muuta kuin rock, rock. Räyhäkkää viikonloppua sinullekin!

---
My husband and I are going to a rockfestival tomorrow. At first when I heard about the idea I felt a bit unsure: will they let us middle-aged into the area? My hubby convinced me that at least it's worth trying.
This is the outfit which I chose for tomorrow. According to the weather forecast there will be showers through all night, therefore I will wear rubber boots. However, the clue is that they are pink and decorated with roses...
Do you think this outfit is suitable to a rockfestival?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia


23. kesäkuuta 2015

Miltä tuoksuu viisiviikkoinen koiranpentu? {linky}


"Mun kädet tuoksuu vieläkin pennuilta", sanoi tyttö eilen autossa ajellessamme kotiin.

"No, millainen tuoksu se on", minä kysyin.

Tyttö mietti hetken ja tuumi sitten onnellisena hymyillen: "Pentu tuoksuu sellaiselta lämpimältä, vähän pahaksi menneeltä maidolta."

A five weeks old Australian labradoodle puppy

Eilen oli yksi tämän kesän odotetuimmista päivistä: kävimme tutustumassa kasvattajan luona koiranpentuihin, joista yksi muuttaa kotiimme neljän viikon kuluttua.

Voi niitä palleroita! Viimeistään siinä vaiheessa jokainen meidän perheestä oli mennyttä, kun eräs tumma kaunotar touhusi aikansa Hessun ympärillä, asettui sitten mukavasti pojan syliin ja päätti ottaa uuden ystävänsä luona pienet nokkaunet.

Kuopuksemme on joskus hieman arastellut koiria. Luulen, että päätöksemme ottaa koira tekee erityisen hyvää hänelle.

Wannabe dog owner


Kun katselin noita lattialla mönkiviä piipertäjiä, tajusin yhtäkkiä jotain: meillehän itse asiassa tulee VAUVA - iltatähti! Vauva se on tuollainen koiralapsikin vielä yhdeksänviikkoisena.

Ennen heinäkuun puoliväliä täytyy tarkistaa, ettei lattiatasossa ole mitään vaarallista pikkuiselle. Matot rullaamme pois lattialta, jottei niihin imeydy pissalammikoita. Ja loman alkupuoli minun kannattaa varautua nukkumaan pätkissä, mikäli uusi tulokas inisee yöllä ikävää.

Onneksi kuitenkin iltatähtemme on "vain" karvainen, nelijalkainen hännänheiluttaja. Sitä ei tarvitse imettää, muutkin pystyvät mainiosti hoitamaan sitä. Sitä saa ja kuuluukin käskeä tiukasti ilman paineita siitä, tarvitseeko se aikuisena psykoterapiaa väärin valittujen sanojen vuoksi.

Lisäksi tämä vauva kasvaa paljon nopeammin aikuiseksi kuin ihmistaimemme, mutta pysyy koko elämänsä lapsenomaisena touhupeppuna.

Hurjaa.

Ihanaa.

Onpas meille tulossa aikamoinen pentukesä!

Five weeks old puppies still get breast milk

Pieni Lintu -blogissa on viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana tuoksu/haju. Osallistun haasteeseen näillä pennuntuoksuisilla kuvilla.
---
We visited yesterday the kennel from which we are going to adopt a puppy in July. Those five weeks old little creatures were adorable. They stole our hearts.
My summer vacation will begin in July when the puppy will arrive in the house. While watching those miniature dogs yesterday I realized that this summer will be quite special - it's almost like having a baby in the house! I must be prepared to be awake at nights. We must check the bookshelves so that there's nothing dangerous available for the little teeth. And we will probably have to clean up the floors several times because of the "accidents".
I believe this summer will be quite an experience. I cannot wait!
The theme of MakroTex photo challenge this week is smell/scent.  I take part in the photo challenge with these photos of smelly puppies.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia



21. kesäkuuta 2015

Viisi välähdystä automatkalta Virosta

Home sweet home. Oli kiva reissu, näimme paljon ja olimme tiiviisti yhdessä, vaan olipas mukavaa myös palata kotiin. Silloin loma on mielestäni onnistunut, kun lomailusta saa kyllikseen ja palaa iloisena takaisin arkeen.

Alun perin haaveilimme kiertomatkasta Viron kautta aina Latviaan asti mutta tällä reissulla oli todettava, kuten elämässä yleensä: joka paikkaan ei ehdi, eikä kaikkea voi saada. Niinpä matkareittimme kulki Tallinnasta Haapsaluun, sieltä Saarenmaan naapuriin Muhun saarelle sekä itse Saarenmaalle, sitten Pärnuun, Tarttoon, Mustveen kylään Peipsijärven rannalle ja Tallinnan kautta kotiin.

Ennakkoon varasimme majoitukset Muhuun asti sekä loppupäästä myös Mustveen majoituksen. Meidän piti tosiaan Saarenmaan jälkeen piipahtaa ihailemassa Jurmalan hiekkarantoja Latviassa mutta emme kuitenkaan halunneet ajaa niin pitkästi, vaan päädyimme viettämään yhden yön viime kesänä tutuksi tulleessa Pärnussa matkalla Tarttoon. Viimeksi mainittu yliopistokaupunki oli listallamme MUST-kohde, ja päädyimme punkkaamaan siellä kaksi yötä koska koko ajan emme viitsineet purkaa ja pakata matkalaukkuja.

Viime vuonna kokonainen viikko Pärnussa kävi mielestäni hieman tylsäksi. Kolusimme tuossa ajassa kohteen perin pohjin ja ehdimme vielä perusteellisesti velttoillakin. Siksi luulin että aktiivinen autoloma, jossa maisemat ja tekemiset vaihtuvat tiheään tahtiin, olisi enemmän minun mieleeni.

Jatkossa täytyy kuitenkin etsiä jonkinlainen kultainen keskitie. Näin vauhdikkaalla lomalla nimittäin näimme vain pintaraapaisun joka kohteesta, ja saimme tosiaan koko ajan olla pakkaamassa. Lisäksi - mikä pahinta - aktiivisina päivinä tekemisen, matkustamisen ja ruokailujen välissä en ehtinyt treenaamaan! Kävin yhtenä aamuna lenkillä ja toisena kuljin päivän kävelykierroksen nilkkapainot jaloissa mutta muuten loma lipsahti vain syömisen ja oleilun puolelle. Toki päivisin kertyi paljon kävelyä mutta silti: en malta odottaa että pääsen kuntosalille!

Scavenger Hunt Sunday -valokuvahaasteen teemat ovat tänään

        1. Special
        2. Habit
        3. Explore
        4. Me
        5. Sprinkle

Tässä viisi välähdystä lomaltamme. Matkakertomukseen seuraa jatkoa pikapuoliin!

 -----
Our trip to Estonia is over now. Home sweet home.... We visited several places during 8 days: the towns of Haapsalu, Pärnu, Tartto and Tallinn and the islands of Muhu and Saarenmaa.
Driving around was nice but next time I'll spare a bit more time for each destination. I will write a separate post about each town which we visited - stay tuned! The story will be continued soon...

This SPECIAL swing was in Muhu island in the front yard of Muhu winehouse guesthouse:

A special swing in Muhu island in the front yard of Muhu winehouse


My HABIT is exercising. It's great to have vacation but I missed my fitness exercise. When I saw this "fitness equipment" in a park in Tallinn, I couldn't resist the temptation to do some legwork.

Working out in a parki in Tallinn

This is ME after swiming in the cold sea in Pärnu. Swimming in freezing water despite the wind is another crazy habit of mine, I guess.

Me after a quick dip in the cold sea


In Pärnu we EXPLOREd the town by rented bikes:

Biking in Pärnu

During the trip we enjoyed great desserts. This pancake was served in Crepp café in Tartto with ice cream, whipped cream, hot chocolate sauce and SPRINKLEd with powdered sugar:

Crepe with ice cream, whipped cream, chocolate sauce and powedered sugar


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

20. kesäkuuta 2015

Juhannus Peipsijärven rannalla

Peipsijärvi , ©www.ruuhkavuodet.net
Virolaistalo , ©www.ruuhkavuodet.net
Terveisiä Viron suurimman ja Euroopan neljänneksi suurimman järven rannalta! Juhannus täällä on sujunut luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa, saunoen ja lähellä pesiviä joutsenia katsellen.

Ajoimme tänne eilen Tartosta. Viron-matkamme alkaa olla lopuillaan. Lähdimme reissuun viime viikonloppuna ja palaamme pian takaisin. Blogi on loman aikana päivittynyt ajastetuilla postauksilla ja olen ehtinyt kommentoida hitaasti postauksia. Pahoittelut siitä.

Loma on ollut tosi kiva: takana ovat Haapsalu, Muhun saari ja Saarenmaa, Pärnu ja Tartto. Kirjoitan blogiin myöhemmin tarkemmin oman postauksen joka kohteesta.

Päädyimme viettämään juhannusta Peipsijärven rannalle Mustveen pikkuiseen kylään, koska paikka on sopivasti matkan varrella Tarton ja Tallinnan välillä ja halusimme viettää keskikesän juhlaa luonnon helmassa.

Minä en ole mikään perinnejuhlien ystävä, enkä ainakaan välttämättä halua juhlia niitä perinteisesti. Siksi tämä juhannus oli mukava: vietimme alkuiltapäivän Tartossa seikkailupuistossa vaijerien varassa (siitä lisää myöhemmin) ja saavuimme ryytyneinä majapaikkaamme Kalameesten majaan, Mustveen kylään.

Vuokrasimme käyttöömme tynnyrisaunan ja kävimme syömässä sillä aikaa kun sauna lämpeni. Majapaikan isäntä ei puissa säästellyt, vaan lämmitti saunan sataan asteeseen! En tiedä, valehteliko saunan lämpömittari koska lapsetkin istuivat löylyissä jonkin aikaa mukisematta.

Löylyistä oli tietenkin pakko päästä Peipsijärven syleilyyn, vaikka vesi oli jäätävää. Ranta oli niin matala että kahlaamalla pääsi ihan lähelle ulapalla torkkuvia joutsenia.

Juhannussaunan jälkeen napostelimme sipsejä ja dippiä. Lapset saivat juhlan kunniaksi aloittaa karkkipäivän ennakkoon.

Minua naurattaa, kun olen seurannut sosiaalisessa mediassa kavereiden sääpäivityksiä. Ne ovat tihkuneet hämmästystä ja katkeruutta siitä, että juhannuksena ei olekaan aurinkoista ja shortsikeli. Itsestäni tuntuu, että sade ja +14 on ihan normaali juhannussää. En muista että juhannuksena olisi ikinä ollut mikään helle.

Peipsijärvelläkin välillä ripsi vettä ja sadepilvet roikkuivat harmaana verhona järven selällä. Silti ilma oli pehmoista, puiden lehdet syvän vihreitä ja pensaat kukassa. Ihan niin kuin juhannuksena kuuluukin.

Viron-matkan sijaan harkitsimme myös viikon all inclusive -lomaa Turkin Alanyassa. Jostain syystä minua ei yhtään kaduta päätöksemme. Tuntuu, että kaksi viikkoa jouluna Thaimaassa riitti täyttämään aurinkokiintiön pitkäksi aikaa.

Miten sinun juhannuksesi sujui?
----

Greetings from Peipsijärvi in Estonia where we celebrated mid summer. We are on our way home after spending a bit more than a week on vacation in this beautiful, green and fresh country.  The peek of our celebration yesterday was bathing in a special sauna in 100 degrees. After that a little rain didn't matter at all. It is a part of the tradition.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia
 

17. kesäkuuta 2015

Toivelista kesälle

Nyt kun kesä on ainakin virallisesti alkanut, on oiva aika listata toiveita kesän ajalle. Syksyn tullen on sitten jännää tarkistaa, toteutuivatko haaveet.

Aika moni näistä haaveistani on jo osa meidän perheen kesäperinteitä, siksi suurin osa tämän postauksen kuvista on viime vuonna julkaistuja Instagram-kuviani.

Tänä kesänä minä haluaisin:

Terassi

  • Pestä ja öljytä terassin ja terassikaluston
  • Katsella lasten riemua Viron reissulla seikkailupuistossa tai vesipuistossa ja Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa
  • Loikoilla paljon riippumatossa puiden katveessa
  • Kitkeä kukkapenkit, siistiä pensaat sekä täyttää ne myyränkolot ja istuttaa pihalle tuijia
  • Käydä jalkahoidossa ja mielellään myös hieronnassa
  • Ottaa raidat tukkaan
  • Lukea ainakin pari ellei peräti neljä kirjaa, jotka jäivät edellislomalla lukematta
Lukuhetki

  • Siivota vessan laatikot ja kodinhoitohuoneen ja eteisen ja mielellään keittiönkin
  • Käydä monena, monena hiljaisena aamuna ja valoisana iltana lenkillä metsässä
  • Nauttia työmatkoilla heinäkuun rauhasta moottoritiellä, valita paikka tyhjästä parkkihallista ja tehdä rauhassa rästiin jääneitä hommia ilman, että koko ajan tulee uutta tilalle
  • Pyöräillä lasten kanssa läheiselle uimarannalle ja viettää siellä päivä lämpimässä vedessä pulikoiden
  • Syödä siellä uimarannalla välipalaksi pikkupullia ja tuoreita mansikoita

Molskis!

  • Käydä Porin jazzeilla fiilistelemässä
  • Vuokrata Metsähallitukselta eräkämppä Nuuksiosta ja viettää siellä viikonloppu
  • Käydä mansikkatilalla poimimassa ensi talven aamupalaherkut talteen
  • Syödä monta aamiaista auringon paisteessa etupihan terassilla ja vähintään yhtä monta iltapalaa takapihan terassilla ilta-auringossa
  • Käydä lasten kanssa päiväretkellä Espoon Isossa Vasikkasaaressa ja syödä siellä ravintola Gula Vilanin erinomaista lohikeittoa
  • Viettää elokuun alku viinimarjapensaissa ja säilöä monta litraa kesää talteen. (Tai siis varsinaisesti en halua säilöä marjoja mutta pakkohan se on tehdä...) 
Viinimarja - red currant

  • Siivota ulkovarasto ja viedä turhat kamat kaatopaikalle
  • Käydä kirppiksellä myymässä käyttökelpoiset, käyttämättömät tavarat
  • Tutustua uuteen perheenjäseneemme koiranpentuun ja opettaa se sisäsiistiksi sekä mielellään myös totuttaa se tulemaan luokse käskystä, kulkemaan remmissä ja olemaan rauhassa yksin kotona, kun me muut olemme töissä ja koulussa
  • Käydä perheen kanssa telttaretkellä saaressa
Metsäretkellä

Sain idean toivelistan kirjaamisesta alun perin Mansikkatilan mailla -blogin viime vuonna julkaistusta postauksesta. Myös Sanna Männikön kuulumisia -blogista kirjoitti hiljattain kesän to do -listastaan.

Millaisista jutuista sinä haaveilet tänä kesänä?

Ihanaa juhannusta kaikille blogini lukijoille!

----
In this post I've listed the things that I'm hoping to do this summer. In my list there are trips to the nearest beach with children, trips to the forest, a lot of garden work, puppy training and the kind of household tasks for which I never usually have time.
What kind of things would you like to do this summer?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

16. kesäkuuta 2015

Miten yhdistää työ ja perhe: Vierasbloggarina Pikku Kepponen

Repost: "Työ ja kolme lasta" -yhtälö 


Tuttavat aina välillä kyselevät, että onko minulla hyviä vinkkejä työn ja perheen yhdistämiseen. Meillä arki on pyörinyt 10 vuotta hyvin minimaalisilla tukiverkoilla.

Omat neuvoni arjen pyörittämiseen

1. Osallistuva puoliso
Suurimmalla osalla ainoa, jonka kanssa voi jakaa perheen työmäärän, on puoliso. Itse olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen mies on edellytys sille, että suuren perheen äiti pystyy tekemään muuta kuin osa-aikaista työtä siinä vaiheessa, kun lapset vaativat paljon työtä (toki vapaaehtoisesti sitoutuneella isovanhemilla tai palkallisella täysipäiväisellä työntekijällä voi aukon paikata tai joustavilla työ/hoitoajoilla).

Hra Kepponen pyörittää perhettä siinä missä minäkin. Tosin omalla tyylillään. Olen oppinut olemaan ronklaamatta tyylistä. Ruuaksi saa olla Saarioisen makaroonilaatikkoa ja se, että lapsi on kulkenut tahraisessa paidassa ei ole vakavaa. Jos lähden aamulla töihin ennen seitsemää, hoidan matkaan vain itseni. Sairaat lapset hoitaa se, jolla kalenteri paremmin joustaa. Minä voin lähteä viikon työmatkalle tietäen, että Hra Kepponen pitää pojista hyvää huolta ja että palatessani minua ei odota marttyyri eikä katastrofi. Saatan tehdä makaroonilaatikon ennen lähtöäni ja pestä enemmän pyykkiä, mutta mitään päivien valmistelua ei tarvita.

2. Siedä epätäydellisyyttä
Aikaa on rajoitetusti ja sen puitteissa pitää valita asiat, joihin haluaa panostaa ja ne joissa pitää laskea rimaa. Älä takerru niihin asioihin, joissa olet laskenut rimaa. Itselläni rimanlaskupaikat ovat kodin järjestyksen ylläpito ja pihan hoitaminen. Tietysti nauttisin vimpan päälle olevasta kodista ja kauniista kukkapenkistä, mutta haluan käyttää aikani muuhun, joten teen minimin enkä ruoski (ainakaan kovin usein) asiasta itseäni. Jollekin sinun rimanlaskukohteesi on yksi tärkeimmistä ja tulet aina kuulemaan joltain asiasta kritiikkiä, opi sulkemaan korvasi.

3. Käytä palveluja ja ulkopuolista apua
Mieti, missä kohtaa voit käyttää ulkopuolista apua. Voitko palkata naapurin kanssa yhteisen lastenvahdin tietyiksi iltapäiviksi tai peräti vuorotella? Auttaisiko siivoojan käyttäminen? Lapsille pitkäksi kesäkaudeksi hoitaja tai maksullisia leirejä? Helpottaako se, että teet viikon ruokaostokset nettikaupasta? Tai uusien ateriapalvelujen toimittavat tarvikekassit ohjeineen? Saako työpaikaltasi ostaa ruokaa mukaan? Jos liinavaatteiden pesu ja kuivaus on ongelmallista, mitä maksaisi pesettäminen vai löytyykö itsepalvelupesula?

Meillä käy jokainen toinen viikko siivooja tekemässä perussiivouksen. Meillä on MLL:n kautta löytynyt ihana lastenhoitaja, joka valitettavasti asuu vain osan vuotta Suomessa. Hänen avullaan onnistuu vapaailta aikuisille tai joustoa työviikkoon. Jotkut ovat kauhistelleet sitä, että maksan lastenhoitajalle tehdäkseni iltaisin töitä. Itse ajattelen, että maksan mielenrauhastani ja lasten hyvinvoinnista. Kesälomalla pojat osallistuva erilaisille päiväleireille.

Ruokaosten tekemistä netissä olen aikeissa kokeilla. Työkaverini on kehunut sitä kovasti.

4. Kalenterisuunnittelu
Merkkaa kaikki jatkuvat menot lukujärjestykseen ja samoin milloin pitää olla ruuan valmis ja kuka sen valmistaa. Merkkaa kauppapäivät. Merkitse kaikki poikkeavat menot molempien aikuisten kalenteriin. Merkkaa kuka hoitaa harrastuskuljetukset. Merkkaa aikuisten kotiintuloajat ja niistä pidetään kiinni, ellei muuta sovita. Kaikki normiajoista poikkeavat jutut, pitää ristiintsekata toisen aikuisen kanssa.

5. Etätyö ja työajan joustot
Kaikkien ei ole mahdollista tehdä etätyötä, mutta ne joiden on, kannattaa hyödyntää sitä. Oman kokemukseni mukaan miehet käyttävät tätä mahdollisuutta naisia vähemmän. Etätyössä säästää työmatkojen ajan. Itse olen tehnyt paljon etätöitä ja aikasäästö per päivä on vähintää 1t 30min. Hyvällä suunnittelulla etätyöpäivän aikana saa tehtyä myös kotitöitä. Itse lajittelen pyykit edellisenä iltana valmiisiin kasoihin. Pesu ja rumpuun kuivamaan ja seuraava satsi. Usein valmistelen uunissa tehtävän ruuan edellisenä iltana ja laitan sen iltapäivällä uuniin.

Itselläni on hyvin joustava työaika, jota pyrin hyödyntämään. Voin mennä töihin vaikka seitsemäksi tai vasta kymmeneksi ja tarvittaessa voin hoitaa omia asioitani työpäivän aikana. Homman varjopuoli on se, että minulla on iltapalavereita, jotka saattavat alkaa klo 21 tai 22.

Alle 3v ja 1-2lk vanhemilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Itse olen hyödyntänyt tätä ja koin sen suhteellisen toimivaksi. Tein kuuden tunnin työpäivää. Minulla olisi jälleen mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen, mutta tällä hetkellä koen työaikani liian pirstaleiseksi, että saisin lyhennetystä päivästä kaiken irti. Asia on hautumassa ensi syksyä varten, jolloin perheessämme on sekä eka- että tokaluokkalainen. Toki asiaan on vaikuttanut se, että meillä on tehty ja tehdään remontteja, joihin uppoaa rahaa.

Itse vastustin pitkään sitä, että alkaisin lukemaan työsähköpostejani kännykällä. Ajattelin, että olisin aina vilkuilemassa, että mitä tapahtuu. Vilkuilu ei ole laskenut elämänilaatua. Päinvastoin olen saanut "hukkapätkätkin" hyötykäyttöön. Kaikenlaiset odottelut lääkärille, puheterapiaan, asiakkaalle yms saan hyötykäyttöön.

6. Ruokahuolto
Ruokalistan suunnittelu auttaa homman pyörittämistä, samoin perheen omakeittokirja, johon on listattu hyväksi havaitut ruuat ohjeineen. Itse tein aikoinaan kotiruokakirjan Hra Kepposta varten. Me käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa ja suunnittelemme ruokalistat etukäteen. Lista saattaa kaupassa joskus muuttua, jos onkin joku hyvä tarjous. Lisäksi meillä on aina vararuokaa pakastimessa tyyliin pinaattikeittoa.

Tyypillisesti meillä on viikolla laatikkoruoka, josta syömme kahdesti. Joskus keitto, josta syömme myös kahdesti tai lihapata, josta aikuiset ja esikoinen syövät kahdesti. En tee ruokaa pakkaseen, koska meillä se tuppaa jäämään sinne. Laitamme myös erikseen ruokaa aikuisille ja lapsille, jotta nirsot lapset saavat edes ajoittain mahansa täyteen ruuasta eikä ruisleivästä. Yleensä nämä ruuat tehdään samasta pääraaka-aineesta soveltaen esim. jauhelihasta kastike lapsille ja loput aikuisten tomaattikeiton jatkoksi. Käytän puolivalmisteita kuten perunasuikaleita, pakasteperunamuusia ja pakastesipulihakkelusta. Helppouden takia suurustan aina Maizenalla ja käytän usein fondeja.

Eineksillä elää myös. Suosin tavallista kotiruokaa, mutta meillä syödään myös eineksiä kuten pinaattilettuja, pinaattikeittoja, pakastekalaruokia ja tuoretortelliineja. Aikuiset syövät myös mikrokeittoja. Yksi kalliihko, mutta toimiva valmiste on valmiiksi pestyt salaattisekoituspussit. Sellainen pohjalle, kirsikkatomaatteja ja lasten ruuasta vaikka kanaa ja oma ateria valmistui minuutissa. Samaan tyyliin käytän myös pakastekasviksia, jotka valmistuvat mikrossa.

Yritän ottaa poikia mukaan ruuanlaittoon ja opettaa heille keittiön perushommia. Esikoinen leipoo helppoja juttuja sujuvasti ja joskus niitä riittää pakastettavaksi saakka.

7. Pyykkihuolto
En pärjäisi ilman kuivausrumpua. Pyrin ostamaan lapsille mahdollisimman paljon sellaisia vaatteita, jotka voi rumpukuivata. Monet vaatteet rumpukuivaan pesuohjeesta huolimatta. Miesten kauluspaidoissa on hyvin rumpukuivauksen kestäviä merkkejä. Lapsilla suosin materiaaleja, joita ei tarvitse silittää. Omia työvaatteitani joudun silittämään.

Lasten arkivaatteiden säilytys on kodinhoitohuoneessa, jolloin niitä ei tarvitse kuskata ylä- ja alakerran väliä.

Vaatteiden määrä pitää olla perheellä sellainen, että sillä pärjää ainakin viikon pyykkäämättä. Pojilla on ulkovaatetusta vähintään kaksi settiä, välikausihousuja enemmän. Pyyhkeissä olen alkanut suosimaan tummia värejä. Meidän vaaleisiin käsipyyhkeisiin tulee jatkuvasti jälkiä, jotka eivät meinaa lähteä 60 asteen pesussa. En juurikaan osta vaatteita, joita ei voi vesipestä. Työjakkupuvuiksi löytyy vesipesun kestävää, jopa villakankaasta.

8. Harrastukset
Harrastukset voivat nielaista kaiken vapaa-ajan. Vaikka niitä ei olisikaan paljon per nenä, niin määrän kun kertoo viidellä, tulee aikamoinen paukku. Itse en suostu tässä vaiheessa elämää sellaiseen lasten harrastukseen, joka työllistäisi minua runsaasti vapaa-ajalla. Pari kertaa vuodessa omaa aikaani lapsen harrastukseen per harrastus on aivan maksimi, mieluiten nolla. Kentän reunalla ehdin seisoskelemaan muutaman kerran kauteen. Harrastusten osalta etsin vaihtoehtoja, jotka ovat lähellä kotia ja joihin lapsi voi kulkea ainakin toiseen suuntaan yksikseen.

Harrastaminen on meilläkin silti aikamoinen rumba. Esikoisella ja kuopuksella on kaksi kertaa viikossa ja keskimmäisellä neljä kertaa. Lapset harrastavat kokkikoulua, jalkapalloa ja taekwondoa. Meillä perhemenot menevät aina ohi lasten harrastukset, toki koitan suunnitella menoja siten, että poikien harrastaminen olisi säännöllistä.

Hra Kepponen harrastaa paljon, mikä rajoittaa minun harrastusmahdollisuuksia. Onneksi harrastan paljon sellaista, jota voi tehdä kotona tai intensiivisemmin harrastusviikonloppuina kavereiden kanssa. Urheiluni hoidan viereisellä pururadalla tai lähiuimahallissa.

9. Lasten omatoimisuus
Meillä ei ole mahdollisuutta olla lähettämässä sekä vastaanottamassa koululaisia päivittäin. Kun ei ole, niin ei ole. Tiettynä aamuna lapsi voi kävellä osan matkasta isän kanssa, yhtenä aamuna saa äidiltä kyydin, mutta muuten koulaisen pitää kulkea omatoimisesti. Esikoisella on ollut aikaa opetella ja kasvaa tähän ja keskimmäinen muuttui nopeasti omatoimiseksi ekaluokkalaiseksi ja hänellä on toki monena iltapäivänä esikoinen tukenaan ja usein tulen kotiin hyvin pian keskimmäisen jälkeen. Nyt harjoittelun kohteena on terveellisen välipalan tekeminen.

Tästä asiasta on varmasti monta mielipidettä, mutta meillä 9-10 vuotiaan pitää oppia pärjäämään iltapäivän tunnit yksin kotona. Välillä pojat menevät kavereilleen tai kaverit meille, mutta harrastuspäivinä pitää tulla ensin kotiin ja tehdä läksyt. Yritän sumplia töitäni niin, että koulaisen lyhyinä päivinä pääsisin mahdollisimman ajoissa. Meillä on yleensä iltapäiväkerhopaikkoja riittänyt onneksi tokaluokkalaisillekin, joiden koulupäivät ovat naurettavan lyhyet ja joka on liian pieni yksin kotiin.

Meillä lasten tulee hoitaa läksyt itse. Ekaluokkalaista olemme tänä syksynä joutuneet tukemaan päivittäin, esikoista ajoittain englannissa. Esikoinen on hoitanut koulun toistaiseksi mallikkaasti itsekseen. Joskus pistokokeiden omaisesti tarkastan, että läksyt on tehty.

10. Tee asioita eri kokoonpanoissa
Meillä tehdään asioita eri kokoonpanoissa. Saatan viedä yhden lapsen teatteriin, mummolavierailulle tai matkalle vuorollaan. Välillä on helpompaa liikkua pienemmällä porukalla tai pareittain ja samalla yksi lapsi saa omaa aikuisen aikaa. Perheessämme aikuinen voi myös tehdä asioita yksin tai omien ystäviensä kanssa. Mies käy leffoissa, minä kahviloissa tai jopa matkoilla.

On asioita, jotka muuttuvat helpommaksi ja mukavammaksi, kun mukaan tulee lisää aikuisia ja lapsia. Siksi yritämme käydä esim. brunssilla tai laivalla ystäväperheen kanssa. Lapsilla ja aikuisilla on seuraa toisistaan ja yksi aikuinen vuorollaan voi komentaa lapsia :)

11. Kehitä toimivat iltarutiinit
Mitä pienempiä lapset ovat sen tärkeämpiä on toimivat iltarutiinit. Oma aikasi alkaa sen jälkeen, kun olet saanut lapset nukkumaan. Meillä oli pitkään "nukutuspalvelu", koska lapset olivat huonoja nukahtamaan sekä nukkumaan. Aikuinen luki sadun ja jäi odottelemaan huoneeseen lasten nukahtamista. Siihen kului 30-45min. Parempi sekin kuin koko ilta karkulaisten talutusta sänkyyn. Koululaisille tärkeintä on saada lapset ajoissa sänkyyn, heille kyllä uni tulee nopeasti. Yritä käyttää oma aikasi johonkin sellaiseen josta pidät, äläkä joka ilta lösähdä telkun eteen.

Viimeinen ja tärkein vinkki on, että ota vinkkiä muilta, mutta älä vertaa itseäsi muihin!

Minkälaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti? Onko sinulla hyviä vinkkejä?

------
Tämä sama postaus on ilmestynyt alun perin jo 10.1.2015 Rva Kepposen blogissa Pikku Kepponen. Ilokseni sain Rva Kepposelta luvan julkaista sen uudelleen omassa blogissani ja liittää sen näin Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin ruuhkavuosivinkkien sarjaan.

Tämä on neljäs postaus Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin vierailija-postausten sarjassa, jossa äiti-bloggarit kertovat parhaat vinkkinsä miten yhdistää työ ja perhe niin, että kumpikaan ei kärsi. Sarjan aiemmat vieraspostaukset voit lukea täältä. Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieraani? Ota yhteyttä: uraaidin.ruuhkavuodet(at)gmail.com


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

14. kesäkuuta 2015

Notkoselkä täällä, terve!

Fustra

Kävin taas tällä viikolla fustrassa ja viimein taisin päästä jyvälle siitä, miten tuo maaginen nappi laitetaan kiinni, josta henkilökohtainen ohjaajani Noora Ekström niin ahkerasti muistuttaa. Tai ainakin tajusin, miksi kehon pitäminen oikeassa asennossa on minulle vaikeaa.

Minulla on nimittäin notkoselkä.

Kyseessä on sekä rakenteellinen että elettyjen vuosien mukanaan tuoma haaste. Tätä siis kaikki ne fyssarit ovat tarkoittaneet, jotka ovat sanoneet kauniisti, että minulla on "persoonallinen ranka"! Pakettiini kuuluu se, että niveleni, niskani ja alaselkäni ovat yliliikkuvat mutta yläselkä jumissa ja yläselän lihakset turhan heikot. Kuljen hieman etukenossa, sillä etureidet ovat vahvemmat kuin takareidet ja rintalihakset vahvemmat kuin yläselän lihakset.

Fustrassa tajusin, että minulla on notkoselkä

Notkoselkä tässä kokonaisuudessa aiheuttaa sen pulman, että esim. perinteisessä salitreenissä vaikkapa kyykätessä keskikehon tuki pettää helposti, ja silloin kyykky (jossa parhaimmillaan/pahimmillaan on tangossa muutama kymmenen kiloa) rasittaa alaselkää. Siis juuri sitä rangan aluetta, jossa minulla on osteoporoosin vuoksi kulumia nikamissa.

Pelkästään perimää en voi rakenteestani syyttää. Notkoselkä syntyy helposti, jos ajaa paljon ja tekee istumatyötä - ja minähän syyllistyn molempiin. Silloin lonkan koukistajat kangistuvat, askel lyhenee ja ryhti muuttuu etupainotteiseksi.

Tällä fustra-tunnilla pystyin pitämään hieman paremmin napin kiinni kuin aikaisemmin. Noora toki tuki minua ja korjasi asentoani joka välissä. (Fustra-ohjauksessa on jännää se, että ohjaaja koskee asiakkaaseen ja ohjaa kehoa oikeaan asentoon. Onneksi Noora kertoi tästä heti alkumetreillä, muuten olisin voinut hieman hämmästyä.)

Selän notko oikenee vähitellen...

Nyt tajusin, että napin kiinni pitämisessä olennaista on tuoda lantio eteen. Sen jälkeen kun yrittää ajatella kasvavansa pituutta ja laittaa vielä yläselän lavat yhteen niin - avot!

Tämä siis onnistui minulta ehkä muutaman kymmenen sekunttia kerrallaan, kun oikein keskityin. Ensi kerralla se saattaa onnistua useammin ja pitempään. Fustra-ohjauksessa käydään yleensä parikymmentä kertaa ennen kuin homma menee kehon muistiin, ja minulla on kuitenkin takana vasta kolme ohjauskertaa.

Kirjoitin ensimmäisen fustra-ohjaukseni fiiliksistä blogiini huhtikuun alussa. Koostin tuosta tunnista myös videon vlogiini Vlogiaan. Käypä kurkkaamassa, ellet ole vielä nähnyt sitä! Löydät kaikki fustra-kirjoitukseni tämän linkin takaa.

Mitä sinun alaselällesi kuuluu - onko linjoilla muita notkoselkäisiä?

Yhteistyössä: Balanssi
---
I've tried fustra personal training three times now. Fustra is a training method designed to help control the body and increase strenght and balance. 
At the beginning I found it difficult to keep the required basic position: to pull stomach in (both upper and lower stomach!), shoulders back, knees soft and to move hips to the front.
The correct position is challenging for me because my lower back forms an arc that's too deep. Thanks to my body structure it's difficult for me to keep the lower back straight.

This is typical for many of us who drive a lot and mainly sit during workdays.
Do you have challenges like this with your back or is it easy for you to keep your back straight?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

12. kesäkuuta 2015

Nyt paloi pinna - lopetin pari projektia! (#OOTD)


Pants by Gerard Darrel, bag by Michael Kors
//Housut: Gerard Darel//
//Neule, kengät ja laukku samat kuin edellisessä asupostauksessani//

Elämäni on näin kesän kynnyksellä vähän repsahtanut. Minä olen nimittäin antanut piupaut parille projektille: P333-vaatteiden karsimisprojektille ja dieetille. Molemmissa retkahduksissa yhteistä on, että olen päättänyt lakata kiusaamasta itseäni.

Ensimmäinen repsahdus vaatteiden suhteen on ihan tietoinen ratkaisu. En vain jaksa enää käyttää samoja vaatteita kuukausitolkulla. Katsokaa nyt näitäkin huhti-toukokuussa otettuja kuvia: olen kulkenut taas kolme kuukautta töissä melkein vaan samoissa farkuissa ja parissa vanhassa neuleessa!

Eikä. Minulla on niin ihania kesävaatteita, että haluan käyttää niitä taas - ihan kaikkia! Voi olla, että jatkan projektia kesän jälkeen, saa nähdä, mutta mitään en enää lupaa, ainakaan julkisesti...

Bootcut Pepe jeans and handpainted bag with red jumper
//Punainen neule Anttilasta//
//Kissalaukku sama kuin aikaisemmassa asupostauksessani//
//Bootcut farkut Pepe Jeans//

Toisen repsahduksen olen tässä vasta vähitellen tunnustanut itselleni: nykyään en juurikaan mieti, mitä syön. Koska en halua. Koska minulla ei ole siihen todellista motivaatiota. Ja piste.

Olen kyllä uskotellut eläväni 8:16 -pätkäpaastomenetelmän mukaan, mutta käytännössä huijaan itseäni. Aamupala minun on helppoa jättää välistä mutta iltasyömisiin sorrun oikeastaan joka ilta. Näin ollen dieettini on pikemminkin 10:14, eikä mikään 8:16.

Tajusin että minusta ei ole dieetille, kun lueskelin ihaillen Pahimpia on aamut -blogista Suvin ruokavaliosta. Hän on suunnitellut itselleen hyvin terveellisen, vähähiilarisen ruokavalion sekä kuntoiluohjelman.

Olen mukana blogiyhteistyökamppiksessa, jonka kautta sain mahdollisuuden tutustua Suvin blogiin tarkemmin, ja ihailen hänen tahdonvoimaansa ja kurinalaisuuttaan kovasti. Suvin kuntoremppa-postauksista minulle tuli elävästi mieleen parin vuoden takainen Fitfarmin Lite-dieetti, jota noudatin kirjaimellisesti peräti 12 viikon ajan. Enää minusta ei olisi sellaiseen.

Marc Aurel pink blazer with Pepe jeans
//Bleiseri: Äidiltä saatu Marc Aurel//

Käyn edelleen salilla vähintään pari kertaa viikossa, se onneksi tarttui mukaan tuosta Jutan kuntokuurista. Muutenkin liikun jollain tavalla joka päivä: joko lenkkeilen tai sauvakävelen. Lisäksi olen kyllä pystynyt tänä keväänä jonkin verran välttelemään sokeria. En enää mussuta karkkia joka ilta, vaikka kaloreita kyllä ruokavaliostani löytyy, vetelen niin paljon esim. pähkinöitä ja hedelmiä.

Painoni ei ole muuttunut miksikään viime kuukausina. Farkut kiristävät joskus ja joskus taas eivät.  Terveyssyistä minun ei tarvitse mitään dieettiä noudattaa: tänä talvena olen ollut poikkeuksellisen terve, yksikään flunssa ei ole iskenyt. Verenpaine on matala, syke harvinaisen matala, kolesteroli ikäiselleni ihan hyvällä tasolla.

Näin kevään kynnyksellä ja kesällä tosi moni bloggaaja ja ystävä noudattaa jotain dieettiä, ja kunnioitan heitä kaikkia suuresti, mutta minä en nyt jaksa. Minusta ei enää ole punnitsemaan ruokiani, enkä yksinkertaisesti halua kieltäytyä herkuista joskus, kun mieli tekee.

Pink Mark Aurel blazer and brown pants
// Housut: Ellos//
//Gaborin kengät ostettu Berliinistä neljä vuotta sitten//

Onko tämän lopun alkua, ensimmäinen askel tiellä epäterveelliseen elämään? Se jää nähtäväksi.

Olenko menettänyt tahdonvoimani, onko minusta tullut heikko vätys? En tiedä.

Katselin tuossa peiliin eräänä aamuna ja aloin miettiä, että ehkä kyse onkin jostain ihan muusta. Ehkä olen viimein alkanut hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? Reidet ovat mielestäni nykyään turhan paksut ja vyötäröllä roikkuu edelleen sama makkara, joka siellä on killunut hieman eri kokoisena koko aikuisikäni. Mutta ei kai tällaisen melkein nelikymppisen akan enää tarvitse ihan missinmitoissa ollakaan? Ehkä tässä iässä voi jo olla itselleen armollinen ja opetella hyväksymään ruhonsa sellaisena kuin se on, koska se ei näköjään helposti miksikään muutu.

Oletko sinä ikinä heittänyt tällä lailla hanskoja tiskiin jonkin hyvän päätöksen suhteen? Tuliko siitä ennen pitkää morkkis vai tunsitko tehneesi oikean ratkaisun?

-----
In June I've given up a couple of good intentions: I don't obey the P333 project anymore and I don't feel like being on a diet. Instead I want to wear all my clothes and eat whatever I like.
I've been wondering whether this is lack of self control. Perhaps it is. Or perhaps it means that finally I've learnt to accept myself the way I am. I will be soon forty, therefore I cannot look like Miss Finland anymore (because I never have ;-) ).
Have you ever given up anything like this - skipped good projects half way? How did it make you feel?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia


11. kesäkuuta 2015

Kullanhohtoisia unelmia -lastenkirjan voittajat ovat...


Onnittelukukka
Selina,
maruska
ja
Marja-Liisa

Onnetar oli teille suosiollinen -
voititte arvonnassa Hanna van der Steenin
Kullanhohtoisia unelmia -satukirjan!

© www.nordbooks.fi/

Annan sähköpostiosoitteenne Nordbooksiin, josta postitetaan palkintokirjat. 

Aurinkoista kesän jatkoa! 

Yhteistyössä:  Nordbooks.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia


9. kesäkuuta 2015

Ajatuksia luonnosta, vanhenemisesta ja keskeneräisyydestä

Pohdin aamulla, lähtisinkö metsään lenkille vai kuntosalille repimään rautaa. Kauaa ei tarvinnut pähkäillä, kun olin jo ovella ja sujahdin linnnunlaulun keskelle toiseen maailmaan: valoisaan, vihreään ja tuoksuvaan.

Metsätie

Oma piha ja lähimetsät ovat tulleet minulle vuosi vuodelta rakkaammiksi. Joskus ulos ei millään viitsisi lähteä, mutta sisään tullessa ei ikinä kaduta, että tuli lähdettyä.

Sama fiilis tuli usein jo, kun olin kotona hoitovapaalla lasten kanssa. Vaikka sisällä uhmaikäisten mielestä kaikki oli pielessä, lasten mieli rauhoittui nopeasti, kun pääsimme raikkaaseen ulkoilmaan. Eväsretki metsään oli aina Suuri Seikkailu, vaikka se olisi suuntautunut vain kivenheiton päähän kallion laelle.

Koiranputki

Männynnorkko 

Pieni Lintu -blogissa MakroTex-kuvahaasteen teema on Kesäkuu. Tämän postauksen kuvituksena on  parhaita otoksia kesäkuun alun metsäretkiltä ja kotipihasta.

Jos luonto tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, onko se oire vanhuudesta tai ainakin keski-ikästä? Kun muutimme nykyiseen asuntoomme haja-asutusalueelle muistan, kuinka joku tuttavamme sanoi sen olevan lopun alkua. Pian meitä ei enää ikinä saisi keskustaan baariin tai edes ostoksille - haluaisimme vain jäädä kotiin nysväämään puutarhatöihin.

Tämä tuli mieleeni viikonloppuna, kun kuopsutin onnellisena kuokka kädessä koko sunnuntain. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli...

Vuorenkilpi

Syreeni 
Voikukkakin voi olla kaunis läheltä

Viime aikoina olen muutenkin tuntenut itseni vanhaksi. Vanhuus ei tule yksin mutta voiko se vyöryä päälle yllättäen?

Osaksi tunne johtuu siitä, että haastattelin viime viikolla nuoria työnhakijoita. Rekrytoimme tiimiini junioritason osaajaa - ja voi kuinka hätkähdyttävän nuoria kandidaatit olivatkaan. Osa heistä olisi voinut olla lapsiani.

Lisäksi ällistyin jälleen kerran siitä, kuinka osaavia nykynuoret ovat. Millaiset esiintymistaidot heillä on, mikä itsevarmuus, kielitaito - ja kuinka laajasti sekä oivaltavasti jopa vähäisemmälläkin työkokemuksella varustetut hakijat osasivat vastata kysymyksiin!

En minä ollut tuollainen vähän päälle parikymppisenä. Olenko vieläkään? 

Omenapuun nuput... 
...puhkesivat nopeasti kukkaan

Tuntuu, että mitä enemmän vuosia kertyy tajuaa, kuinka vähän sitä tietääkään ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Työstä, elämästä yleensä ja itsestäni.

Tommy Hellsten on kirjoittanut: "Kaikkeen todelliseen kasvuun liittyy nöyryys. Niinpä inhimillinen kasvu ei olekaan kasvamista suuremmaksi vaan pienemmäksi. Se on omaan keskeneräisyyteen tutustumista ja sitä, että oppii antamaan itselleen anteeksi - rakastamaan itseään."

Metsässä valon ja varjon leikkiä katsellessa tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi, ja luonnon viiltävän kauneuden keskellä on helppoa antaa itselleen anteeksi. Rakastaa koko maailmaa. Myös itseään.

Metsäpolku

Herättääkö luonto sinussa tällaisia tunteita?
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
------
Nature has become extremely important for me during recent years. Sometimes I've been wondernig whether it is a sign of ageing. If I have free time, I don't feel like going shopping to the city or going to a bar - I much rather stay at home and enjoy my garden or, even better, go to the forest for a walk or for a run. 
However, I don't think this is necessarily related to becoming middle aged - playing outdoors in the nature has always calmed down my children, too, even years ago when they were little.
During last week I've felt old. I've felt that way, because I've interviewed young candidates for a junior level position which is available in my team. Again and again I've become impressed by the skills and the level of self confidence which young people have nowadays. 
I wasn't like that when I was around twenty! I might still not be...
The older I get the smaller I feel. In the nature this feeling is even stronger. In the forest I feel so humble but at the same time I feel love towards the whole beautiful world - including myself.
Does nature make you feel that way?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

7. kesäkuuta 2015

Puutarhapulmia ja suunnitelmia... Annapa hieman neuvoja, viherpeukalo!

Planting summer flowers

Iso osa tästä suloisesta sunnuntaista on kulunut puutarhapuuhissa. Näin keväällä ja kesällä ajattelen usein, että minusta olisi pitänyt tulla puutarhuri. Tai kenties olin puutarhuri edellisessä elämässäni?

Nyt varmaan jokainen, joka on nähnyt meidän rikkaruohoarmeijat livenä, meinaa tukehtua nauruun. Mutta siltä minusta tuntuu vahvasti: jos vain olisi aikaa, möyrisin jatkuvasti tuolla puskissa ja kukkapenkeissä!

Minulla oli jo eiliselle kunnianhimoiset suunnitelmat, mutta koko päivän ripsinyt sade pilasi ne. Tänään olen riehunut eilisenkin edestä ja nauttinut täyden annoksen aurinkoa ja tuulta. Tosin tuulikin tärveli osan suunnitelmistani - aioin alun perin myös öljytä terassin ja puutarhakaluston (mikä piti hoitaa jo toukokuussa) mutta en viitsinyt, kun terassilla oli voimakkaassa tuulessa sen verran kylmä.

No, sain sentään viimein ostettua kesäkukat terasseille. Minusta taimimyymälät ovat yksinkertaisesti i-h-a-n-i-a!

I love garden shops!

Ostin tuuliselle, ilta-auringon puoleiselle terassillemme samoja kukkia kuin viime vuonna ja toiselle aamukahviterassille uutta, pienikukkaista lajiketta. (Älkää kysykö, mitkä lajikkeet ovat kyseessä. Sitä ei sisälläni asuva pieni puutarhuri enää muista - tieto taisi jäädä sinne edelliseen elämääni...)

Flowers are now ready to be planted in the box

Aivan ensimmäiseksi täytin kukkalaatikot kompostistamme nostetulla mullalla. (Mullassa muuten näkyy edelleen hieman kananmunankuoria ja jotain muita, sulamattomia biojätteitä. Onkohan se liian voimakasta kesäkukille? No, vahinko on jo tapahtunut, eli asia jää nähtäväksi. Tosin jos kukat alkavat heti osoittaa kuihtumisen merkkejä, voin tietenkin kaivaa ne ylös ja vaihtaa mullat.)

Gardening is a great way to get your mind off work!

The flowers are now ready!

Tänä kesänä aiomme viettää paljon aikaa kotona, tuon tulevan Viron-reissun lisäksi ei ole suunnitteilla muita matkoja. Siksi toivon ja uskon, että ehdimme uhrata aikaa pihatöihin. Meidän pihalla kun on myös myös aikamoisia ongelmakohtia.

Meillä on esimerkiksi nurmikossa siellä täällä isoja myyränkoloja. Maailman Paras Mies onnistui hienosti viime kesänä karkottamaan myyrät pihalta mutta kolot jäivät. Minä meinaan teloa jalkani niihin, jos joskus astun koloon huomaamatta esimerkiksi nurmikkoa leikatessani. Kolot varmaan pitäisi täyttää mullalla, vai mitä niille pitäisi tehdä?

Voles have made big holes in our lawn

Moni seikka pihallamme kertoo siitä, että emme ole juurikaan käyttäneet aikaa pihahommiin viime vuosina. Joskus ajattelen, että taloamme voisi luulla vaikka hylätyksi, jos nurmikko olisi ajamatta ja ellei pihalla lojuisi leluja.

Esmierkiksi tällainen käyttämätön pata tönöttää keskellä pihaamme. Emme koskaan käytä sitä, meillähän on kaasugrilli. Olen tasan kerran (vuonna 2008) viritellyt siihen tulen, kun halusimme tehdä lasten kanssa (nykyään käyttämättömällä) muurikkapannulla lettuja. Tulenteko kesti ikuisuuden, eikä letuista tullut kovin ihmeellisiä. Paistinpannulla keittiössä olisi tullut parempia. Mitäköhän tällekin voisi tehdä?

We never use this old cauldron for barbecues, we should get rid of it...

Viime talvena emme peitelleet yläpihan koristetuijia, kohtalokkain seurauksin. Lumi ja pakkanen polttivat ne ja niistä tuli tosi rumia horiskoja.

These pine trees suffered badly from snow during winter

Niinpä Maailman Paras Mies ja Hessu kävivät perjantaina tuijien kimppuun ja sahasivat ne pois. Nyt tilalla on näin rumat läikät täynnä vanhoja neulasia, kannot keskellä. Ei varmaan auta muu kuin haravoida neulaset pois ja istuttaa tyhjiin läikkiin nurmikonsiemeniä?

Pitäisikö kannot kaivaa ylös, vai voisiko tuolle paikalle keksiä muuta pelastusta? Montuista nimittäin tulee aikamoiset, jos juurakot kaivaa ylös...  Vai voisiko tuolle paikalle istuttaa uudet tuijat?

Therefore we cut them off.

Omat haasteensa tänä kesänä pihahommiin tuo koiranpentu, joka liittyy perheeseemme heinäkuussa. Minä haluaisin aidata ainakin osan pihasta, koska hiekkatiellä talomme vieressä autot ajavat välillä aika lujaa ja tätä nykyä pihalta on tielle esteetön pääsy.

We should build a fence next to the road because we are adopting a puppy in July

Kun lapset olivat pieniä, ulkoilimme toki aina yhdessä, mutta jostain syystä meidän tenavat olivat aina aika viisaita ja varovaisia liikkeissään. En muista, että jälkikasvumme olisi koskaan karanut tielle, vaikka Hipu oli muuttaessamme alle 3-vuotias ja Hessu vasta 10 kuukautta. Koiranpennun suhteen en ole yhtä optimistinen ja siksi haluaisin aidan.  

Meidän ja naapurin tontin välissä on lehtikuusia. Aita varmaan voisi luontevasti kulkea niiden kohdalta. Vaan millainen aita? 

The fence could follow the tree line

Eläinverkko on mielestäni ruma, lauta-aita taas aika voimakas katseenvangitsija. Tosin tällaista, lenkillä näkemääni olen vähän harkinnut. 

Meidän talossa on paljon tuollaisia tummanruskeita puuosia, kotimme kun on rakennettu 70-luvulla. Mutta muuttaisiko se koko pihan ilmeen?

This is one alternative for the fence

Yhdestä asiasta olen varma: tonttimme toisella sivulla olevaa peltomaisemaa en halua aidata. Se menisi pilalle. Siksi koko pihan aitaamisen sijaan ainoa realistinen vaihtoehto on jonkin sortin aitaus, jolloin aita kulkisi pihan läpi.

But I don't want to ruin this view with the fence.

Koirasta tulee täysikasvuisena säkäkorkeudeltaan 60 cm, ja useimmat kyseisen rodun edustajat ovat hyviä hyppäämään. Siksi aidan pitäisi olla aika korkea, jos koira on siellä yksin. Minkähänlainen aitaus hauvalle olisi hyvä - olisiko kenelläkään ideoita?

Toivottavasti mahdollisimman moni innokas puutarhaihminen lukee tämän postauksen. Sillä vaikka minut on varustettu innolla ja wannabe-puutahurin asenteella, tieto, taidot ja näkemys puuttuvat... 

Kiitos neuvoista jo etukäteen! 

-----
P.S. Huomasitko, että olen koonnut blogiini omaksi välilehdekseen nuo vieraspostaukset, joissa vierailevat äiti-bloggarit antoivat blogini lukijoille vinkkejä työn ja perheen yhdistämiseen? Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieraani? Ota yhteyttä: uraaidin.ruuhkavuodet(at)gmail.com

Muistathan myös osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on ensi keskiviikkoon eli 10.6. saakka.
------
I've spent most of the day planting summer flowers into the boxes on the terrace. This is very relaxing work and I enjoy it a lot!
I'm looking forward to spending quite a lot of time in the garden this summer. Hopefully we will also be able to solve some problems in our garden.
For example voles have made big holes in our lawn. Should we fill them up or do something else?
We also have an
old cauldron in the middle of our law. We never use it for barbecues, therefore we should get rid of it, I guess.
The pine trees in front of our house suffered badly from snow during winter. That's why my hubby cut them off. However, now the area in which they used to grow, looks ugly. Should we dig all the rhizomes ur, or what to do?
We are also planning to build a fence between the road and our yard because we are going to adopt a puppy in July. However, it's not so simple to build a fence that would look nice. And in any case I don't want to ruin the open view from our house to the field with the fence. 
All in all, I'm convinced that we will have may interesting moments in the garden this summer...

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia