13. toukokuuta 2015

Miten yhdistää työ ja perhe: Vierasbloggarina Lätkävaimon blogi


5 vinkkiä arjen tehostamiseen

"Sain Uraäidin Ruuhkavuodet -blogaajalta pyynnön osallistua kirjoitussarjaan, jonka aiheena on: Miten yhdistää ura ja perhe niin että kumpikaan ei kärsi? Heti aiheen kuultuani tiesin että tästähän minulla on sanottavaa vaikka kuinka paljon, sillä ennen meneillään olevaa kolmannen lapsemme äitiyslomaa toimin yrittäjänurani ohella myös Helsingin nuorten yrittäjien puheenjohtajana, ja olin käytännössä myös kahden lapsemme yksinhuoltaja. Mieheni ura oli tuolloin Ruotsissa, mutta oman yritykseni takia järjestelimme niin, että minä ja lapset asuimme pääasiallisesti Suomessa.

Voisi siis sanoa että meillä tähän uran ja perheen yhdistämiseen on meillä todella kuulunut iso kasa yhdistelyä, valintoja ja kompromisseja. Toivon että tuosta ajasta on jotain myös opittu. Ainakin saimme tuolloin arjen pyörimään niin että kaikki olivat onnellisia. Rankkaahan se oli, mutta kaikesta on selvitty ja vaikka kliseiseltä kuulostaakin niin nyt tuntuu siltä että nuo ajat ovat vain vahvistaneet perhettämme. Nyt jälkeenpäin mieleeni on noussut muutama ihan konkreettinen juttu, jotka olen kokenut ehdottoman tärkeiksi ruuhkavuosien pyörteissä.

Ajattelin jakaa teille nyt ne olennaisimmat. Olkaapa hyvä!


1. Sähköistä kalenteri
Kuten kaikilla uran ja perheen jollain tapaa yhdistelevillä, silloiseen arkeeni kuului jatkuva aikataulujen sumpliminen. Oli sovittavat matka-aikataulut miehen kanssa, projektiaikatalut yhtiökumppanin ja mahdollisesti myös asiakkaiden kanssa, kokousaikataulut johdettavan hallituksen kanssa sekä näiden muiden myötä iso kasa lastenhoitovuoroja isovanhempien kanssa. Tämä ei olisi onnistunut mitenkään ilman kunnollista kalenteria. Itse käytin sähköistä kalenteria joka synkronoitui koneen, puhelimen ja tabletin välillä automaattisesti. Ja vaikka aikanaan paperikalenterista siirtyminen kirpaisikin, oli tuo aina mukana oleva ja helposti muokattavissa oleva kalenteri huomattavasti kynällä raapustamista yksinkertaisempaa.

2. Hanki iso muistivihko
Vähintään A5-kokoinen paksu muistivihko oli aivan ehdoton väline, jotta pystyin tekemään yhtään mitään. Sinne tuli kirjattua muistiinpanoja asiakastapaamisissa ja kokouksissa, suunnitelmia lasten synttäritarjoiluista, ideoita blogiteksteistä sekä paljon muuta sellaista, joka olisi hyvä muistaa mutta joka auttamatta ruuhka-arjessa unohtuu, jos et kirjoita sitä heti ylös. Näiden ylöskirjoitettavien asioiden lisäksi muistivihon ehkä jopa olennaisin tehtävä toimia to do -listojen alustana.

3. Tehosta to do -listat
To do -listat ovat aivan ehdottomia missä tahansa tilanteessa, jossa pitää hallita paljon asioita yhtä aikaa. Tuttua siis meille kaikille. Olennaista kuitenkin on se, miten tuon listan rakentaa. Normaali tapa tehdä to do -lista on tällainen:
-Oonan synttärit.
-Hoida asiakascase XX loppuun.
-Opiskelukaverit!
-Järjestä henkilökunnan virkistyspäivä.
-Talvivaatteet varastoon.
Ei näin. Tällainen lista toimii muistilistana, mutta to do -listaksi siinä on liian suuria kokonaisuuksia. To do -listan kohtien tulee olla selkeitä ja yksinkertaisia tehtäviä, joihin on helppo tarttua. Ainakin minua suurten tehtävien pilkkominen osatehtäviksi auttaa huomattavasti. Sen lisäksi minua helpotti useamman listan systeemi, joka muodostuu ylläolevan kaltaisesta muistilistasta sekä työasioiden ja kotiasioiden omista to do -listoista. Näihin alalistoihin kirjasin vain selkeitä ja yksinkertaisia tehtäviä suurten kokonaisuuksien sijaan.
Eli työaioiden lista saattoi olla vaikka tämän suuntainen:
-Soita asiakas XX ja sovi tapaaminen.
-Tee tarjous YY:lle 13.5 mennessä.
-Selvitä tapahtumaluvat Vaasa.
-Jne.
Tämä lista toimii jo selkeänä päiväohjelmana, eikä minun tarvinnut kesken työpäivän koskaan miettiä mitä tekisin seuraavaksi. Se, että perheasiat olivat omana listanaan, antoi minun keskittyä töissä työasioihin ja miettiä muita sitten työpäivän ulkopuolella.

4. Kulje julkisilla.
Työmatkani olivat melkein tunnin suuntaansa julkisilla ja olisivat olleet lähes saman verran vaikka auton rattiin olisin hypännytkin. Erona näissä kahdessa on kuitenkin se, että julkisilla matkatessa pystyin hyödyntämään matkat työntekoon ja asioiden järjestelyyn. Autolla se ei olisi onnistunut, kun sama aika olisi mennyt liikenteeseen keskittyessä ja radion mukana laulaessa.
Aamulla töihin mennessä avasin sähköpostin ja tarkistin to do -listat kuntoon niin, että toimistolle saavuttuani pystyin aloittamaan työt välittömästi. Paluumatkalla vastailin päivän aikana kertyneisiin meileihin ja tsekkasin seuraavan päivän aikataulut. Samalla järjestelin työasiat niin, että pystyin kotiin päästyäni keskittymään perheeseen sen sijaan, että olisin koko ajan miettinyt kesken jääneitä työasioita.

5. Ole läsnä siellä, missä olet.
Tämä on aika ajoin ollut se haastavin kohta minulle. Sitä helposti huomaa kotona pohtivansa meneillä olevaa työprojektia tai vastailevansa pariin meiliin “tästä vaan nyt nopeasti”, vaikka vieressä istuu suloinen pieni täynnä kysymyksiä maailman ihmeistä. Ja samaan tapaan töissä ajatukset pyörivät myös kotiasioiden ympärillä. Vaikka tottahan sen tajuaa tyhmempikin, että keskittyminen siihen mitä on juuri tekemässä olisi huomattavasti tehokkaampaa kuin monen asian yhtäaikainen säätäminen. Jostain syystä sitä kuitenkin on taipuvainen tuohon jälkimmäiseen. En siis välttämättä aina itse ole pystynyt tätä noudattamaan, mutta erityisesti lasten kanssa suosittelen aitoa tilanteessa elämistä näennäisen yhdessäolon sijaan. Kyllä ne työt aina yhden leikkihetken odottavat.

Näillä on menty ja mennään tulevaisuudessakin. Ura ei siis tarkoita perheen unohtamista eikä perhe uran menettämistä. Mutta nyt viime syksyn yrityskauppojen jälkeen nautin tällä hetkellä elämäni ensimmäisestä kunnollisesta äitiyslomasta ilman että huono omatunto oman yrityksen voinnista rassaisi.

Jos vain maltan, yritän pitäytyä tässä ainakin vuoden, ennen kuin syöksyn kohti uusia haasteita. Sitten taas kiirehditään töihin ja töistä kotiin sekä hyödynnetään kaikki mahdolliset pienetkin vinkit, joilla arki pyörisi mahdollisimman mutkattomasti. Sitä ennen toivon, että näistä vinkeistäni on iloa jollekin teistä.

Nautinnollista arkea itse kullekin!"

-----
Postauksen kirjoittaja, Lätkävaimon blogia pitävä Elina Iloranta on kolmen lapsen kotiäiti, intohimoinen yrittäjä, aktiivinen liikkuja sekä arjen nautiskelija. 

Tämä on toinen postaus Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin uudessa vierailija-postausten sarjassa, jossa äiti-bloggarit kertovat parhaat vinkkinsä miten yhdistää työ ja perhe niin, että kumpikaan ei kärsi.  Sarjan ensimmäisen vieraspostauksen voit lukea täältä. Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieraani? Ota yhteyttä: uraaidin.ruuhkavuodet(at)gmail.com

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

13 kommenttia:

  1. Jopas täällä on ollut hiljaista kommentoinnin suhteen - Elinan kirjoitus taisi olla aika tyhjentävä =)
    Itselleni näistä monet vinkit ovat tuttuja ja tärkeitä. Tuo julkisilla kulkeminen olisi kyllä hyvä juttu. Harkitsin itsekin puolivakavasti työsuhdeautosta luopumista muutama kuukausi sitten ja testasin julkisilla matkailua, mutta kokeilu ei valitettavasti oikein vakuuttanut.
    Minä asun sen verran hankalassa paikassa, että töihin pitäisi kulkea kolmella eri kulkupelillä. Testijakson aikana vaihtoyhteyksien odotteluun tuhraantui niin paljon aikaa, että työmatka venyi pahimmillaan yht. 1,5 tuntiin, kun sen omalla autolla ajaa parhaimmillaan 30 minuutissa. Lisäksi oli hankalaa hoidella työasioita matkan aikana, koska nuo vaihtopätkät olivat sen verran lyhyitä, että juuri kun oli tekemässä jotain, piti vaihtaa bussia. Mutta yleensä ottaen kannattaa kyllä suosia julkisia, jos matkantekoon kuluva aika on suunnilleen sama!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Tuo neljännen kohdan toteutuminen vaatii sen että työmatka sujuu edes jotenkin järkevästi julkisilla. Itselläni oli samassa bussissa istuskelua noin 45min, eli siksi se sopi oikein hyvin tuohon tarkoitukseen.

      Toinen juttu mikä siitä neljännestä kohdasta selkeästi puuttui oli se että julkisten sijaan työmatkan voi hyvin hoitaa myö liikkuen. Tämä tuli esiin Facebook-kommenteissa ja pyörällähän minäkin kesäaikaan kuljin usein töihin ja takaisi. Siinä selkiää ajatukset ja tulee päivän urheilut tehtyä samalla. Ihan loistava arjen tehostaja siis sekin.

      Poista
  2. Hyviä pointteja, Elina! Mulla on samanlaiset keinot käytössä. Sähköinen kalenteri synkattuna puhelimeen on ihan ehdoton juttu. Meillä on myös perheen yhteinen sähköinen kalenteri, joka kulkee molemmilla vanhemmilla ja myös jo älypuhelinta käyttävällä esikoisella aina mukana. Siitä näkee helposti, missä kukakin milloinkin on. Minä harrastan myös muistutuksia ja hälytyksiä puhelimessa. Tuntuu, että muistettavaa ja hoidettavaa on niin paljon, että ilman hälytyksiä jotakin aina meinaa unohtua. :-)
    Ihanaa äitiyslomaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on edelleen perheelle ihan paperinen seinäkalenteri, jossa on jokaiselle omat sarakkeet. Sinne merkataan vain viikkorutiinista poikkeavat menot. Lapsilla on ollut sen verran vähän harrastuksia ja vain vakiopaikoilla, että ne on muistanut ilman kalenteriakin (tai siis minulla on kyllä niistä sekä omista harrastuksista sähköisessä kalenterissa hälytykset).
      Näiden postausten jälkeen sitä alkaa pohtia, pitäisikö meidänkin sittenkin ottaa käyttöön koko perheen yhteinen esim. Google-kalenteri, kun kaikilla on jo kännykätkin. Hmmm...

      Poista
    2. Meillä on myös ne perinteinen viiden sarakkeen paperinen perhekalenteri eteisen ilmoitustautulla. Osin siksi, että se vaan on niin kiva. :-) Ja toisaalta myös sen vuoksi, että lapsille se on tosi havainnollinen. Ja tuleehan sitä itsekin vilkuiltua ohi mennessään, ja siitä näkee aina puhelimen kalenterinäkymää paremmin, että "ai niin, loppukuusta on ne kisat ja sulla se reissu".

      Osalla ihmisistä pysyy ihmeen hienosti kaikki arjen jutut ihan vain omassa päässä. Mä olen lakannut aikoja sitten edes yrittämästä. Kaikki apukeinot on käytössä. :-)

      Poista
    3. Noi hälytykset ovat ihan ehdottomia! Niitä on mulla käytössä kyllä näin äitiyslomallakin. Vai pitäisikö sanoa että erityisesti nyt kun tuntuu että päässä ei välillä tunnu pysyvän edes ne tavallisimmat rutiinit;)

      Ja samaa mieltä olen tuosta että seinäkalenterista näkee paremmin ne mitä on tulossa ja siksi meilläkin on yhteinen seinäkalenteri johon merkataan normaalista poikkeavat menot.

      Poista
  3. Jep, samoja vinkkejä koitetaan noudattaa täälläkin arjessa - vaikkei töitä olekaan. Vaan kun sitä tekemistä, neuvolaa, kokousta, jne kertyy silti. Ja nyt sitten vielä opinnot, niin niin.. :) Mutta eiköhän se tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Mulla on edelleen käytössä kaikki kalenterit ja muistivihot vaikka äitiylomalla olenkin. Tuntuu että kaikenlaista on kokoajan ja mullakin tässä ohessa opiskelujuttuja. On siis tarpeen kaikki arkea sujuvoittavat välineet näin kotonakin:D

      Poista
  4. Hirmu hyviä vinkkejä, ihan jo tänne kotiäidin arkeen. Ilman suunnittelua ja kalenteria monen ihmisen menojen ym.muistaminen voi puuroutua kaaokseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mullakin oli sähköinen kalenteri käytössä jo lasten hoitovapaa-aikoina =) Sellaista tämä elämänmeno nykyään vain on, menoja on paljon jo ihan yksityiselämänkin puolella.

      Poista
  5. Kiitos Tiia K!!
    Kyllä on tarpeen kotiäidillekin varsinkin kun alkaa olemaan useampia lapsia on kaikkien menojen muistaminen ihan mahdotonta.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaapa kiireiseltä elämältä! Hyvä, että on löytynyt välineitä, jolla arjesta tulee toimiva :) Minäkin tykkään kantaa mukana isoa muistilehtiötä. Toki kännykkäkin toimisi, mutta jotenkin kynä ja paperi on vaan mun suosikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on molemmat käytössä. Käytän kännykän muistio-sovellusta sellaisena pikalehtiönä mutta esim. töissä mukana kulkee muistilehtiö. Sitten kotona jääkaapin ovi on täynnä kaikenlaisia muistilappuja. Onneksi on olemassa näitä apuvälineitä! =)

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!