16. huhtikuuta 2015

Terveiset veronmaksajalta - #perhevaalit

Oletko jo äänestänyt? Miltei joka kolmas suomalainen on. Minä en ole vielä, mutta aion äänestää, vaikka olen kyllä hieman pettynyt politiikkaan, koko järjestelmään ja vallanpitäjiin.

Silti aion äänestää, sillä se on kansalaisvelvollisuuteni. Perheellisenä olen tottunut kantamaan vastuuni ja hoitamaan velvollisuuteni, vaikka se ei aina huvittaisikaan. En nimittäin halua olla vapaamatkustaja.

Vaikka olen pettynyt tehtyihin päätöksiin, ei koskaan ole edes käynyt mielessä että jättäisin äänestämättä. Mahdollisuus äänestää on myös etuoikeus, jonka puolesta ennen minua eläneet ovat nähneet vaivaa. Kun mummoni syntyi vuonna 1898, naiset eivät vielä saaneet äänestää. Kun minä olin 25-vuotias vuonna 2000, Suomeen valittiin ensimmäinen naispresidentti. Siinä välissä edeltävät sukupolvet ovat tehneet minun ja lasteni tulevaisuuden hyväksi työtä jota arvostan. Osoitan arvostukseni mm. äänestämällä.

Kaksplussan blogeissa on käyty mielenkiintoista keskustelua vaalien ympärillä, ja lisää #perhevaalit-kirjoituksia on varmaan vielä tulossa. Tutipuu ei aio äänestää. Hyvä voittaa -bloggaaja taas aikoo. Isän pikajuna sen sijaan lähti jo ratkaisulinjalle ja esittää päättäjille viisi käskyä. Käykääpä lukemassa - näistä jokainen on kiinnostava keskustelunavaus!

Kuva: Morguefile.com

Mihin sitten itse olen pettynyt? Arvioin tehtyjä päätöksiä subjektiivisesta, kapeasta näkökulmastani. Haja-asutusalueella omistusasunnossa asuvan, työssäkäyvän, keski-ikää lähestyvän kahden koululaisen äidin näkökulmasta.

Olen pettynyt lapsilisien leikkaamiseen, tietenkin. Terveyskeskuksen pitkiin jonoihin ja palvelutasoon. Asuntolainojen verovähennysoikeuden leikkaamiseen. Ylisuuriin koululuokkiin. Kotitalousvähennyksen leikkaukseen. Kiinteistöveron korotukseen. Ylipäätään kireään palkkaverotukseen, jota vastaan veronmaksaja saa nykyään vain keskinkertaisia, juustohöylättyjä palveluita.

Terveydenhuolto on maksutonta mutta tutkimuksiin pääsevät pitkän jonottamisen jälkeen vain äänekkäimmät ja sairaimmat, ja silloinkin diagnoosi tai hoito voi olla vähän sinne päin, koska loppuunpalaneella hoitohenkilökunnalla on liian kiire. Perusopetus on maksutonta, mutta luokassa on lapsia kuin sillejä suolassa. Tiet ylläpidetään verovaroin mutta ne ovat täynnä kuoppia ja routavaurioita, jotka korjataan hitaasti.

Erityisesti lapsilisien leikkaaminen oli mielestäni ideologisesti iso temppu. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion selkäranka ovat olleet subjektiiviset, tulotasosta riippumatta kaikille kuuluvat edut. Kun niistä luovutaan, voidaan vähitellen päätyä tilanteeseen, jossa paremmin toimeentuleva kansanosa elättää heikommin toimeentulevaa mutta ei koe saavansa vastinetta veroilleen. Minustakin joskus tuntuu siltä.

Teen paljon töitä ja yritän parhaani, mikä on näkynyt mukavasti myös palkkanauhassa, vaan ei merkittävästi sen viimeisellä rivillä. Työtuntieni määrä on kasvanut ja työn laatu noussut, mutta nettopalkkani ei ole noussut samassa suhteessa. Tilanne ei motivoi tekemään enemmän töitä. Tällaisessa tilanteessa pienten lasten äiti alkaa helposti haaveilla downshiftaamisesta... Miksi nähdä niin paljon vaivaa, jos pienemmällä palkalla ja matalammalla veroprosentilla voisi myös elää mukavasti ja saada enemmän vapaa-aikaa?

Olen pettynyt politiikkaan yleisesti, sillä vaalien alla jauhetut teesit kuulostavat tutuilta. Neljä vuotta on kulunut mutta Suomi on entistä syvemmässä suossa. Näissä vaaleissa päätöksentekijöiden kasvot saattavat taas vaihtua, mutta linja ei muutu.

Silti aion äänestää. Aion äänestää vähiten huonoa ehdokasta, koska mielestäni se on mahdollisuuteni vaikuttaa tässä nykyjärjestelmässä. Jos haluaisin muuttaa järjestelmää, minulla pitäisi olla vaihtoehto. En ole taloustieteilijä tai politiikan tutkija, mutta edustuksellinen demokratia on tainnut ihmiskunnan historiassa osoittautua toimivimmaksi vaihtoehdoksi yhteisten asioiden hoidossa. Jos en äänestäsi, olisi turha valittaakaan. Sitäpaitsi jos jättäisin äänestämättä, luovuttaisin vallan kaikille sellaisille poliitikoille, jotka eivät ainakaan aja minulle tärkeitä asioita.

Kuva:Morguefile.com

Aion äänestää noin nelikymppistä naista, joka ajattelee mahdollisimman monista minulle tärkeistä asioista samalla lailla. Uskon, että löydän varmasti sopivan ehdokkaan - onhan vaalikoneiden ansiosta ehdokkaiden mielipiteiden vertaileminen helpompaa kuin koskaan! Kaikista mieluiten äänestäisin tietenkin itseäni, sillä haluaisin toki itse päättää mihin verovarani käytetään, mutta koska se ei ole mahdollista etsin jonkun, joka on lähellä omia ajatuksiani ja elämäntilannettani.

Miksi sukupuolella ja perhetilanteella on minulle väliä? Minä vain uskon, että perheellinen osaa parhaiten eläytyä perheellisten tilanteeseen. Naisen äänestäminen taas on periaatekysymys. Päätöksentekijöinä on edelleen aivan tarpeeksi keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä, jotka pönkittävät toinen toistensa asemaa yhteiskunnan valtarakenteissa, ja aivan liikaa päteviä naisia, jotka potkivat lasikattoa vastaan ilman tukea. Näiden valtaapitävien miesten kannattajat taatusti käyvät änestämässä sankoin joukoin. Kun tarjolla on liuta osaavia naisia, joiden ajatukset osuvat samoille linjoille itseni kanssa, annan tukeni yhdelle heistä.

Olen vaalien alla pettynyt myös siihen, että suurin osa poliitikoista innostuu keskustelemaan äänestäjiensä kanssa vain neljän vuoden välein. Netti on täynnä poliitikkojen blogeja ja nettisivuja, jotka vaalien välillä ovat kuin korulauseiden hautausmaa. Seuraan myös Twitterissä #perhe-hashtagia. Vielä muutama kuukausi sitten keskustelu sen ympärillä oli sangen hiljaista mutta - kaboooom - yllättäen keskustelu on vilkastunut kummasti, mitä lähemmäs huhtikuuta on tultu.

Toisaalta olen myös itse ollut laiska äänestäjä. Minähän olen ikään kuin sen poliitikon "työnantaja", jota äänestän. Minun kuuluisi olla kiinnostunut "alaiseni" tekemisistä myös muulloin kuin neljän vuoden välein. Näin sosiaalisen median aikakaudella äänestäjä on oikeasti kuningas: kun jokaisella meistä on periaatteessa käytössä "oma joukkotiedotusväline" on äärimmäisen helppoa nostaa valokeilaan kenen tahansa poliitikon toiminta ja yrittää vaikuttaa siihen.

Äänestetään, ihmiset. Ja jatketaan vuorovaikutusta edustajiemme kanssa myös vaalien jälkeen. Sen he ja me - koko yhteiskunta - on ansainnut.

-------
There are parliamentary elections coming up next Sunday in Finland. I am going to vote, there's no doubt about that. 
I am going to vote even though I am a bit disappointed with politicians and politics in general. Nevertheless I think that the right to vote is both a responsibility and a privilege. It's my chance to have an effect on decisions which affect my life and my loved ones. 
As long as there is no real alternative to democracy, I will take part in the system and will try to do my share by voting.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

20 kommenttia:

  1. Ikinä ennen minulla ei ole ollut niin suuri vaikeuksia löytää omaa ehdokasta kuin näissä vaaleissa; jos on hyvä ehdokas, onkin puolue sellainen, etten halua ääneni menevän harakoille - tai päin vastoin. Ja jännä huomata, että vaikka meillä on ikäeroa aikalailla, on moni listallasi oleva asia minunkin prioriteeteissani. Lisäksi nuorisotyöttömyys. Ja minä en ymmärrä pitkän matikan laudaturillanikaan sitä yhtälöä, että eläkeikiä pitäisi nostaa, kun työttöminä on iso liuta nuoria - ja sitten heitä, jotka on juuri eläkeiän kynnyksellä irtisanottu.
    Naista äänestän - ehdokasta arvon vielä viimemetreille, mutta kukkahattu keikkuen äänestämässä aion käydä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos komentistasi! Vaikeaa on tosiaan ehdokkaan valitseminen... Varmaan siksi, kun on niin vaikeat ajatkin - enimmäkseen niukkuutta jaettavana. Nuorisotyöttömyys on tosiaan myös tärkeä teema, ja näiden vaalien alla on ollut ihmeen vähän keskusteluissa lapset, nuoret, koululaiset ja päivähoito. Tsemppiä ehdokkaan valintaan!

      Poista
  2. Olen äänestämisestä aivan samaa mieltä kanssasi! Se on sellainen oikeus, jota ei kannata jättää käyttämättä. Kaikki, mitä yhteiskunta meille tarjoaa ja meiltä vastineeksi vaatii, on saatu sopimalla. Aina on joku, joka on ne asiat taistellut tyhjästä lähtien alkaen siitä äänioikeudesta niihin lapsiperheen tukiin saakka. Mikään sopimus ei ole ikuinen. Voi olla, että varoja joudutaan joskus jakamaan aivan eri lailla kuin tänään. Kannattaa äänestää sellaista, jonka arvot ovat samanlaiset.

    Sopivan ehdokkaan löytäminen ei ole aina helppoa, täydellistä matchiä harvoin löytyy. Sitten pitää vaan äänestää sitä, joka vastaa suurimmalta osalta omia näkemyksiä. Eikä tänä päivänä asioista päättäminen ole todellakaan helppoa. Euroopan ja Suomen talous ei vedä, globalisaatio vie entistä enemmän työtä halvemman kustannuksen maihin, samaan aikaan väestö eläköityy, nuoret ovat työttömiä ja kustannukset keskittyvät yhä pienemmälle työssäkäyvälle väestölle ja pienevien yhteisöverojen varaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mietä kanssasi. Tuntuu että näinä aikoina on enää niukkuutta jaettavana. Yhteisiä varoja on jaettava aivan uudella lailla, kaikkeen ei tosiaan enää ole varaa, kun entistä pienempi osa veronmaksajia tuo verotulot yhteiseen kassaan.

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Minunkin teki mieli postata äänestämisen puolesta, mutta en taida löytää siihen nyt aikaa.
    Minä äänestin viikonloppuna kauppakeskuksessa. On ihmisystävällistä, että ennakkoäänestys tuodaan sellaisiin tiloihin, joissa ihmiset oikeasti liikkuvat. Virastot ovat niin vääriä paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tarkoitus käydä äänestämässä ennakkoon mutta kun en ehtinyt ja ehdokasvalintakin on vielä vaiheessa. Mutta on tosiaan hyvä että on mahdollisuus molempiin, ennakkoäänestykseen ja varsinaisena vaalipäivänä äänestämiseen.

      Poista
  4. Samoilla kriteereillä äänestän minäkin. Naista ehdottomasti, ja perheellistä. Haluan vielä löytää ehdokkaan, jolla on taustaa tai ymmärtää lasten ja nuorten kanssa työskentelevien asiaa. Ehdokasta en ole vielä löytänyt, puoluettakin vielä emmin ihan pikkuisen. Vaalikoneelle! Tai useammalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen toistaiseksi kokeillut vasta yhtä vaalikonetta. Tuntuu että pitää kokeilla vielä useampia... Mutta on tosi hyvä että niissäkin on nykyään valinnanvaraa!

      Poista
  5. Äänestetty ja tällä kertaa päätin, että äänestän naista vaikka todellista tasa-arvoa on olla katsomatta sukupuolta. ;) Eli himppasen koen ristiriitaa omastakin päätöksestä, koska mieluiten äänestän ihmistä. Päätin silti äänestää henkilöä jonka voisin kuvitella ajavani edes hieman minun asiaani. :)

    Hmmm.. olisin kyllä valmis leikkaamaan lapsilisistä meidän perheen osalta, vaikka subjektiivinen oikeus on ollut erittäin hieno asia. Ymmärrän pointin vastineesta, mutta koen että saamme vastinetta koulujen, koulutuksen kautta, olen myös tyytyväinen terveydenhoitopuoleen, joten perheyksikkömme saa veroille vastinetta. Vaikeina aikoina lapsilisistä olisin valmis leikkaamaan. Mutta saavutettua hyvää ei varmastikaan saa koskaan takaisin, joten siksi lapsilisistä tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni. ;) Olikohan tämä jo sellaista ympipyöreää jorinaa...

    Miltei aloin jo kirjoittamaan vaikka mitä, mutta päätinpä olla kirjoittamatta, sillä yritän tämän blogiminän pitää pois politiikasta, vaikka muutoin asioista on hyvinkin vahvat mielipiteet. :)

    Kivaa viikkoa ja hyviä ajatuksia taasen <3 Olet rohkea loistopakkaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä postaus on poikkeus, silä pääsääntöisesti tämä ei ole poliittinen blogi. Mutta kun Kaksplussan yhteisössä tuli tämä avaus, niin en voinut vastustaa kiusausta... Tavoitteeni oli kuitenkin ihan tietoisesti kirjoittaa täysin kapeasta, subjektiivisesta näkökulmasta. En edes yrittänyt ehdottaa ratkaisuja esittämiini epäkohtiin, sillä itse en ole poliitikko, olen vain äänestäjä ja veronmaksaja. Vaan tuntuu, että kaikkeen ei tosiaan tulevaisuudessa ole enää varaa. Olisi kenties parempi tehdä isoja valintoja sen sijaan, että juustohöylätään vähän joka puolelta, kun yritetään ylläpitää kaikkia mahdollisia etuuksia ja palveluita yhteisillä varoilla.
      Ihanaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  6. Olen äänestänyt, koska pidän sitä kansalaisvelvollisuutena. Hyvä kirjoitus Uraäiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että äänestit. Mukavaa viikonloppua =)

      Poista
  7. Samaa mieltä, tietenkin! :) Mun mielestä on hyvä, että näitä "ei ole okei olla äänestämättä"-tekstejäkin tulee. Tavallaan tuntuu yhtä tyhmältä "painostaa" aikuisia ihmisiä äänestämään kuin vaikka pesemään hampaitaan, mutta hitto, vaikka se ei ole aina kivaa niin se on tärkeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Onhan se hassua, että tosiaan aikuisia ihmisiä pitää kannustaa äänestämään mutta yllätävän yleistä äänestämättömyys taitaa nykyään olla...

      Poista
  8. Mielenkiintoista lukea sinunkin pohdintaa aiheesta, vaikka joissain kohdin koen / ajattelen asiat eri tavoin. :) Esim. tuon eturyhmäpolitikoinnin osalta. Toki pidän mielettömän tärkeänä sitä, että eduskunnassa on päättämässä monenlaisia ihmisiä: eri ikä luokkaa, eri sukupuolia (ei siis vain niitä kahta ääripäätä, mikä on omalta osaltani syy siihen, että sukupuoli ei minulle ole mikään valintakriteeri), eri ammattiryhmiä, eri talousnäkökulmia, erilaisessa elämänvaiheessa eläviä, eripuolelta suomea olevia, eri uskontoihin kuuluvia ja kuulumattomia, on uussuomalaisia, täällä syntyneitä, jne.

    Mutta tuo vain aina jotenkin särähtää korvaan, että henkilön pitäisi olla ulkoisilta kriteereiltään samanlaista elämää elävä kuin itse, jotta voisi äänestää. :) Siis, että minun tulisi äänestää esim. 25-31-vuotiasta, perheellistä, korkeastikoulutettua, oululaista, perheellistä, rivitalossa asuvaa, melkein naista. O.o

    Jotenkin koen paljon tärkeämpänä sen, että tyyppi näkee kauas. Näkee muutkin kuin ne samalla tavalla elävät ja ajattelevat, näkee kauas tulevaisuuteen, osaa etsiä sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia - niin globaalisti kuin lokaalisti. Joka ymmärtää kestävän kehityksen päälle - eli osaa suhteuttaa talouskasvun ja luontoarvot kestävästi. Ymmärtää ettemme elä tässä maailmassa yksin vaan päätöksillämme on aina seuraukset. Sellaisen joka ymmärtää ikäihmisten tarpeet ja nuorten merkityksen. Näkee ennaltaehkäisyn ja oikeudenmukaisuuden. Sellaisen joka puhuu suoraan, mutta kuuntelee muita ja on valmis myöntämään virheensä, ottamaan opiksi ja muuttamaan kantaa. Sellaisen joka myöntää ettei tiedä kaikkea, mutta jolla on halua ottaa selvää ja halua löytää toimiva ratkaisu.

    Niin. Sellaista ehdokasta minä pyrin äänestämään. (Toki se puolue on valittu samoin kriteerein, vaikka erimielisyyksiä löytyykin. Siksi pyrinkin vaikuttamaan itse puolueen sisällä ja olemaan itse ehdolla. Hieman harmittaa, etten nyt lähtenyt ehdolle.)

    Mutta, niin, kirjoittelin vielä eilen illalla omaankin blogiini aiheesta. Ja kyllä minusta politiikasta pitää voida puhua myös perheblogeissa. Politiikka on osa meidän kaikkien arkea joka päivä niin monin eri tavoin. :) Kun vain osaisimme puhua toista kunnioittaen ja kuunnellen eikä mustamaalaten ja vääristellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kiinnostaavsta kommentistasi! Olen kanssasi sekä samaa että eri mieltä. Tämän oman vaalipostaukseni tavoitteena ei ollut niinkään vaikuttaa kenenkään äänestyspäätökseen vaan ensisijaisesti kannustaa äänestämään. Siksi jos minä äänestän samanikäistä ja samassa elämäntilanteessa olevaa naista, en sano että muiden pitäisi toimia samoin.
      Itse olen päättänyt äänestää naista koska koen että sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu yhteiskunnassamme ja äänestäminen on yksi tapa vaikuttaa asiaan.
      Olen samaa mieltä siitä, että edustajan pitää nähdä tulevaisuuteen, ymmärtää eri sukupolvien tarpeet jne. jne. Ongelma vain on se, että en tunne ketään ehdokasta henkilökohtaisesti. Kun tarkastelee ehdokkaiden vaalisivuja, kaikki haluavat yhtä hyvää ja kahta kaunista.
      Tässä on vähän sama juttu kuin puoluiden vaaliohjelmissa - voin olla melkein minkä tahansa kanssa samaa mieltä. Ne ovat kuin lehtien horoskooppeja, jokainen sopii tavalla tai toisella omaan elämään.
      Sen takia olen tukeutunut aika lailla vaalikoneiden tuloksiin etsiessäni ehdokasta. Kaikki puolueet ja ehdokkaat haluavat omalla tavallaan rakentaa Suomelle hyvän tulevaisuuden mutta keinot, niissä on eroja.

      Poista
    2. Aaapua. :) Juu, ei siis ollut tarkoitus nalkuttaa, vaikka tuo nyt ehkä enemmän siltä kuulosti. :D Minusta on siis hienoa, että kirjoitit tämän postauksen ja hienoa, etä kerroit omia ajatuksia. On tärkeää, että ihmiset ylipäätään äänestävät - jokainen omilla kriteereillään omista lähtökohdistaan.

      Koitin kai vain sanoa, että siis minulle tuo peruste esim. iän, ammatin, asuinpaikan ja sukupuolen perusteella on vieras. :) Tiedän, että moni niin ajattelee ja sen mukaan äänestää ja ihan ok sekin. Silloinkin tietty voidaan saada melko kattava joukko edustamaan meitä kansalaisia.

      Ehkä enemmän hain sitä, että itse pyrin tekemään niin kuin puhun. Eli jos puhun yhdenvertaisuudesta ei ikä, asuinpaikka ja sukupuolikysymykset silloin käy yhteen äänestysperusteissanikaan. :) Esim. minä haluaisin olla juuri tuollainen koko kansan edustaja, sellainen joka myös tekee asioita yhdenvertaisuuden eteen ja pyrkii näkemään koko kuvan eikä vain tietyn ryhmän etua. Olisi siis hieman hassua itse toimia toisin. Toki ehdokkaana sahaisin silloin myös omaa nilkkaani: Jos pitää äänestää oman sukupuolen edustajaa ja miehet äänestävät naisia ahkerammin, jäisi tuolla logiikalla minulle vähemmän äänestäjiä. Samoin ikäkriteerin kanssa: Jos äänestää oman ikäistään ja vanhemmat äänestää aktiivisemmin, jäisi tuolla logiikalla vähemmän äänestäjiä taas. Jäisin kaikissa kohdissa vähemmistöön.

      Samasta syystä moni nainen jonka vaalikeskustelut ja mainokset pyörivät "äänestä naista", "nyt tarvitaan naista" jäävät pienemmälle äänimäärälle, koska moni kokee, että edustaja ajaa vain yhtä asiaa/ naisasiaa eikä näe kokonaiskuvaa. Ollakseen aidosti yhdenvertaisuuden asialla, pitäisi ehdokkaan puheiden ja käytönnön kohdata.

      Noniin.. voisin kirjoittaa näistä vaikka kuinka pitkästi, mutta mutta.. :) Jossain päin somea tuli hyvä teksti vastaan kuinka toisille esim. vaalit on kuin monta kuukautta kestävät festarit ympäri Suomen. Eli ikään kuin samaan aikaan olisi Provinssirockit, ilosaari, ruisrock, qstock, tangomarkkinat, porijazzit, kaustisen kansamusiikkifestarit, ckeekin olympiastadion keikka ja monta monta pienempää tapahtumaa yhtä aikaa ympäri Suomen tuhansine esiintyjineen.

      En ole festari-ihmisiä, mutta vaalit ON iso juttu! :D Mutta eiköhän jokaisen ehdokkaan ja puoluen tavoite ole sama - saada Suomi kuntoon, keinoista voidaan olla erimieltä. :)

      Poista
    3. Kiitos taas, mahtavaa kun kommentoit! En minä mitenkään tarkoittanut että nalkuttaisit =) Pahoitteluni jos kommentistani saa sellaisen kuvan. Tosi kivaa että tämä postaus herätti keskustelua. Kirjoitin sen nimittäin siinä luulossa että myös joku ehdokas voisi eksyä tänne kommentoimaan ja silloin olisin voinut päästä helpommalla ehdokasvalinnassa. Mainostin postausta myös Twitterissä hashtagin #vaalit2015 ja #perhevaalit alla. Mutta kas - kukaan ei vaivautunut! Ehdokkailla oli varmaan liian kiire postata vaalitoimiston valmiita twiittejä...

      Poista
    4. Ai niin, sen haluan vielä täsmentää että en minäkään aio äänestää sellaista naista joka mainostaa itseään naisehdokkaana - sellainenhan on ihan dilleä. Aion äänestää muuten fiksua tyyppiä joka puhuu minulle tärkeiden asioiden puolesta ja joka lisäksi sattuu olemaan myös perheellinen nelikymppinen nainen vaikka ei erityisesti tuo esille näitä taustatekijöitään.

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!