9. huhtikuuta 2015

Paras dieetti? Pätkäpaasto mallia 5:2 vai 16:8, vai jotain aivan muuta?

Voi perse. Tai pikemminkin reidet. Sellainen oli spontaani reaktioni, kun pari viikkoa sitten sen kiireisen härdellikauden jälkeen kävin puntarilla. Olinkin ihmetellyt miksi farkut kiristivät yläosasta. No, painoa oli tullut 3 kiloa lisää joulukuusta. Siis kilo per kuukausi!

Olen 164 cm pitkä. Joskus teininä painoin 50 kiloa, sen jälkeen aikuisiällä ihannepainoni oli pitkään 52 kiloa. Lasten syntymän jälkeen ihannepainoksi jäi 54 kiloa ja pari vuotta sitten, kun kuntosalitreenin ansiosta sain lisää lihasmassaa, hyväksyin että ihannepainoni voisi olla 57 kiloa. Nyt puntarissa näkyi lukemat kuusi ja nolla. Normaalipainon yläraja minun kokoiselleni on 66 kiloa.

Joku voi nyt ihmetellä tällaista normaalipainoisen joutavaa kitinää. En minäkään paniikkivaihdetta päästänyt päälle, mutta suunta on huolestuttava. Kolmenkympin jälkeen ja viimeistään tässä neljänkympin hujakoilla monelle meistä alkaa vaivihkaa kertyä kiloja. Aineenvaihdunta hidastuu vääjäämättä ja erityisesti sokerinsietokyky heikkenee - suklaa jää paljon aikaisempaa helpommin makkaroiksi vyötärölle, vaikka kuinka liikkuisi. Tyypillinen lihomistahti monelle on kilo per vuosi.

Olen pari viime vuotta yrittänyt liikkua suunnitelmallisesti ja miettiä syömisiäni. Viime kuukausina otteeni on kuitenkin herpaantunut. Vielä joulun alla julistin täällä blogissa raakasuklaan ihmeitätekevää vaikutusta makeanhimoon. Vaan joulun jälkeen ei meillä olekaan raakasuklaata kokkailtu.

Kaikki alkoi siitä, kun saimme järkyttävän määrän suklaata joululahjaksi. Joululomalla tropiikin lämmössä tuli luonnostaan syötyä kevyesti eikä edes tehnyt mieli makeaa. Mutta kun palasimme takaisin tänne kylmään ja pimeään ja laatikossa odotti läjä konvehtirasioita niin...

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Konvehtien loputtua minulla jäi putki päälle. Lapset ovat jo sisäistäneet kiitettävästi ajatuksen lauantain karkkipäivästä, eivätkä edes yritä ruinata makeaa viikolla. Minä sen sijaan olen mussutanut herkkuja joka ilta. Siihen kun yhdistää rasvaiset kokousviinerit ja muutaman viikon liikuntatauon maaliskuussa muiden kiireiden takia - do I need to say more?

Hassuinta tässä on se, että minä itse asiassa olen ollut koko ajan dieetillä viime kesästä lähtien, ns. "ylläpitodieetillä". Nyt varmaan ajattelet, että eipä ole kaksinen dieetti, mutta on se - se on oikeasti tehokas helppo! Nimittäin jos sitä noudattaisi kirjaimellisesti...

Olen elämäni aikana kokeillut useampaa dieettiä ja uskoin nyt löytäneeni Sen Oikean: 8:16 -dieetin. Se on muunnos 5:2 -pätkäpaastosta, josta kirjoitettiin viime vuoden puolella tiheästi. Esimerkiksi Project Mama -blogin Katja on saavuttanut hyviä tuloksia 5:2 -dieetillä.

16:8 -dieetissä ideana on paastota joka päivä 16 tuntia ja nauttia päivän ateriat 8 tunnin aikana. Dieetin oppien mukaan näin päivän kalorimäärä jää automaattisesti hieman pienemmäksi, kun yksi kokonainen ateria jää välistä. (Olen lukenut tästä dieetistä enimmäkseen ulkomaisilta nettisivuilta, joista paras on LeanGains. Jos joku löytää suomenkielisiä lähteitä, olisin kiinnostunut!)

Käytännössä itselleni tässä pätkäpaastossa ihanneaikataulu on sellainen, että aloitan päivän ilman aamupalaa, nautin päivän ensimmäisenä ateriana lounaan klo 11 maissa ja viimeisenä iltapalan klo 19. Aterioiden sisältöä ei ole dieetissä tiukasti määritelty, mutta tyhjiä kaloreita toki pitäisi välttää.

16:8 -dieetti sopii myös minun kaltaiselleni aamutreenaajalle ilman että aiheuttaa lihaskatoa, jos ottaa lisäravinteet peliin. Itse otan aina ennen aamusalia pienen annoksen BCAA-aminohappoa varmistamaan, että treenin aikana poltetut kalorit eivät lähde pois lihaksista.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Periaatteessa tämä dieetti on siis sopinut minulle ihanteellisesti, sillä en ole ikinä tykännyt syödä aamulla. Olo on ihan energinen lounaaseen asti, toisin kuin 5:2 -dieetissä. Sitäkin kokeilin ja olin viikon kahtena paastopäivänä ihan ventti: kroppaa paleli ja hyvä jos jaksoin kättäni nostaa. Pätkäpaastojen lisäksi olen aikoinaan kokeillut Painonvartijoiden dieettiä. Lopputulos oli, että meinasin tulla hulluksi siitä pisteiden laskemisesta.

Ehdottomasti tehokkain kokeilemani dieetti oli Fitfarmin Lite-valmennus, jonka ruokavaliota ja treeniohjelmaa noudatin aikoinaan kolmen kuukauden ajan. Sen ansiosta rasvaprosenttini putosi muutamassa kuukaudessa yli 5 % samaan aikaan, kun lihasta tuli lisää pari kiloa. Enää minulla ei kuitenkaan olisi tarpeeksi mielenlujuutta puputtamaan kuukausitolkulla enimmäkseen rahkaa, kasviksia ja Realia ja punnitsemaan joka suupalan.

Fitfarmin salaisuus oli raskas kuntosalitreeni, johon rakastuin lopullisesti. Olen edelleen samalla tiellä, ja hyvä niin. Minulla on todettu osteoporoosi, joten myös lääkärin mukaan kuntosaliharjoittelu kannattaa. Jos on heikot luut, on vahvoista lihaksista etua.

Fitfarmia ennen en koskaan innostunut salilla heilumisesta, koska harjoittelin aina liian pienillä painoilla. Mutta Jutta Gustafsbergin ohjeiden mukaan laitteessa pitää tehdä töitä niin kauan, että rauta ei enää nouse ja painot ovat kohdallaan vasta, kun viimeiset toistot pystyy tekemään vain jäsenet täristen.

Kuntosaliharjoittelu on ainoa liikuntamuoto, joka on oikeasti muokannut kroppaani paremman näköiseksi. Harrastin vuosikausia kestävyyslajeja, juoksua ja joogaa, ja olin koko ajan ns. laiha läski - minussa ei ollut juurikaan lihasta, luiden päällä vain rasvamakkarat ja nahka.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Olen jatkanut salitreeniä säännöllisesti aina keväästä 2012 asti ja mittauttanut myös kehonkoostumukseni puolen vuoden tai vuoden välein. Parhaimmillaan rasvaprosenttini oli 15, mutta nyt se oli noussut viime elokuun 18:sta 20:een. Tämä tarkoittaa, että rasvamassan osuus noista 60 kilostani on 12,1. Se on 1,2 kiloa enemmän kuin viime elokuussa. Toki lihasmassaakin oli tullut mukavasti: minussa on sitä 26,6 kiloa, mikä on lähes maksimimäärä verrattaessa muihin ikäisiini, ikäluokkani naisilla kun maksimiarvo on 26,9.

Silti - puolessa vuodessa minuun on tullut yli kilo lisää puhdasta läskiä! Ihraa. Laardia. Tämä kehitys on pakko pysäyttää alkuunsa.

Yritin viime viikolla aloittaa sokerilakon. Sitä kesti vain kunnioitettavat kolme päivää. Huomenna aloitan sen uudelleen sillä uskon, että juuri lisätyn sokerin karsiminen on se oikea tie takaisin entisiin mittoihin. Lisäksi yritän noudattaa uskollisemmin 16:8 -paastodieetin ohjeita sekä jatkan liikuntaa.

Miksi vaahtoan ylimääräisestä läskikilosta ja sokerilakosta täällä blogissa? No siksi, että oikeasti tekisin asialle jotain. Jos julistaa julkisesti jonkin lakon tai dieetin alkaneeksi, on suurempi todennäköisyys että siitä tulee totta.

Vaan onko kenties olemassa vielä tehokkaampi dieetti, jolla voisi turvallisesti ja varmasti karistaa ylimääräisen kilon ihraa? Mikä dieettti on sinulla toiminut parhaiten?

-----
I got a nasty surprise a couple of weeks ago. I have put up 3 kilos in just three months, thanks to Christmas chocolates. I know that's not much and my weight is still normal. Nevertheless it's the wrong way to go.
I've tried several different diets during my life. So called LeanGains, 16:8 diet works the best for me. It means that you eat all meals of the day during 8 hours and then fast for 16 hours.
That diet would work fine if I avoided added sugar. However, I wonder if there exists even more effective and easier diet...
Which is the best diet that you've ever tried?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

26 kommenttia:

  1. kuten mun blogista tiedät, mulla on toiminut parhaiten ihan perinteinen laihis. ei ihmedieettejä (karppaus, paleo, mitä näitä nyt on) eikä aikarajoituksia (5:2, 16:8 tms). karppausta kokeilin joskus vuooooooosia sitten, se oli kyllä tehokas varsinkin jokaviikkoiseen kilsan aamu-uintiin klo 6 ja kahteen saliaamuun ympättynä. mutta varsinkin kasvissyöjällä karppausruokavalio on liian yksipuolinen ja ajatuksellisena jotenkin muutenkin öklö. noita aikarajoitteisia en ole edes kokeillut, koska en pysty vetämään päivää niin vähillä syömisillä.

    painon pudottaminen perustuu kaikissa tapauksissa kuitenkin simppeliin kaavaan: pitää syödä vähemmän energiaa kuin sitä kuluttaa. mä olen tätä kaavaa tottelemalla - ja sitä liikuntaa lisäämättä - pudottanut nyt kolmessa kuukaudessa noin 8-9 kiloa. painan nyt siis reilut 60 kg, kun loppiaisena vaaka näytti jo päälle 69 :D syön siis lakto-ovo-vegetaarista ruokaa kuten viimeiset 24 vuotta muutenkin (raskaus- ja imetysaikoina olen syönyt myös kalaa). olen siis 159 cm pitkä, minulle sopivin paino on 57 kiloa. en jostain syystä kymmenen kiloa painavampanakaan onnistunut edes työterveyshoitajan mielestä näyttämään edes lievästi ylipainoiselta, joten ehkä varastoin rasvaa myös sisäelimiin :D

    miten sitten syön? joka aamu (noin klo 6-7) kaurapuuroa (1dl hiutaleita, 2 dl vettä ja mikrotus), johon laitan pari-kolme rkl raejuustoa ja marjoja/hedelmiä + pähkinöitä, chia-kutua ja hunajaa. sillä jaksan hyvin lounaaseen klo 11, jolloin syön arkisin työpaikan kasvislounaan (vähintään puoli lautasellista salaattia, pääruokaa kohtuullisesti, ei leipää). välipala multa jää puuttumaan, koska en muista ottaa töihin mitään mukaan ja lähden jo klo 15 hakemaan lapsia. sitten teen koko perheelle päivällistä, syön itsekin joko sitä (meillä on nykyään toinenkin kasvissyöjä) tai sitten valmiskasvispihvin + salaattia + yleensä riisikakun juustolla ja salaatilla (tai sitten ruispalan). illalla syön yleensä voileivän.

    en karta mitään ruokia, syön myös herkkuja mutta kohtuudella (suklaata pari palaa, ei puolta levyä kerralla). samoin viiniä, josta tykkään etenkin hyvän ruoan kanssa tosi paljon. talvipunkku on vaihtumassa valon myötä kuivaan valkkariin, jossa on vähemmän energiaa siinäkin. ruoat paistan jo maun vuoksi oliiviöljyssä, kuopus on maitoallergikko joten voita ei meillä käytetä muutenkaan enää.

    ...ja vierastan kovin ankeita rajoitteita ruoan laadussa tai syömisajoissa senkin takia, että olen entinen anorektikko (ikävuodet 17-20), jolloin painoin jotain 42 kg. haluan näyttää lapsilleni, että kaikkea voi syödä ja kaikesta ruoasta voi nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on juuri lakto-ovo-ruokavalio. Mahtavaa että "perinteinen" dieetti voi toimia jollain noin hyvin! Luulen että itselleni sopisi parhaiten sokerin täyskielto. Olen huomannut että en osaa syödä vain vähän makeaa vaan tapa ja makeanhimo jää päälle...

      Poista
  2. Nyt liippaa niin läheltä omaa tilannettani, että olipa tosi mielenkiintoista lukea tämä teksti :).

    Ollaan aika samankokoisia (paitsi että olen sua 1,5 cm lyhyempi ;)) ja -painoisiakin ja ihan samoja juttuja samoista syistä on täällä meneillään ja olinkin niistä aikeissa myös kirjoitella. Ja varmaan sen teenkin.

    Aloitin maanantaina Fitfarmin neljän viikon PH-dieetin ihan puhdistusmielessä (ja siihen perään olin ollut aikeissa jatkaa Litella, mutta se nyt jää, koska tiedän, että kun golfkenttä aukeaa, en vaan kertakaikkiaan pysty asumaan salilla..).
    Veikkaan että jossain kohtaa alkaa esim. kahvittomuus tympiä, mutta ekat päivät on kyllä menneet paljon paremmin kuin odotin, eikä toisen päivän päänsärkyä lukuunottamatta ole tullut mitään oireita. Tosin olo on sen verran hontelo, että ei oiken ole bodypumppiin (joka on mun suosikki) vielä ainakaan asiaa.

    Paino on kolmessa päivässä tippunut kilon (58 -> 57), joka ei ollut mulla päätavoitteena, mutta eipä siitä haittaakaan ole ;). Mulla ei mitään sokerihimoa ole (onneksi), mutta monenlaista turhaa tulee napsittua ja huomaan myös, että annoskoot on kasvaneet kulutukseen nähden liian suuriksi. Etenkin silloin kun tulee urheiltua enemmän, tulee myös syötyä lähinnä proteiineja enemmän, enkä ollenkaan usko, että kaikki on tarpeen.

    Hitsit kun tekis mieli kirjoittaa enemmän, mutta koska olen töissä (niinkuin näkyy ;)), en nyt ehdi. Mutta kirjoittelen blogiin omaa tarinaa jossain vaiheessa. Se vaan on jotenkin tosiaan vaikeaa, kun pitää tavallaan "puolustella" sitä, että ei ole varsinaisesti ylipainoinen, vaan ainoastaan etsimässä sitä omaa hyvää oloaan takaisin. Jos sellaista ei olis koskaan ollut, sitä varmaan olkis ihan tyytyväinen olotilaansa, mutta nyt tulee kyllä puhdistus tarpeeseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea mahtavasta dieetin startista! Munkin mielestä Fitfarmin ohjelmat oli kyllä ihan omaa luokkaansa, jos vain pystyy sitoutumaan tuohon aika tarkasti rajattuun ruokavalioon. Mutta mitä, onko Fitfarmissa nykyään rajatttu kahvin käyttöä? Tuolloin pari vuotta sitten sai kyllä mustana juoda rajoituksetta....

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus taas :) Mulle on salakavalasti kertynyt ylimääräistä painoa kanssa, mistä lie mukaan tarttuneet matkan varrelta ja oma olo ei ole hyvä. Olen varmaan monen silmiin edelleen hoikka ja ehkä jopa laihakin, mutta olen juurikin tuollainen laiha läski, ei lihasta vaan läskiä... olen kovasti tuota Firfarmia miettinyt, mutta toistaseksi se on miettimisen asteella. Joka päivä kävelen 5-10 kilsan lenkin koirien kanssa, mutta eihän se auta tuon läskin kadottamisessa.

    Mä rakastan ruokaa ja suklaata (!!!) ja varsinkin tuo viimeinen on mun ongelmani, sitä nimittäin kuluu... Pitäisköhän mun kokeilla tuota fitfarmia kanssa jos sait noin hyviä tuloksia sillä aikaiseksi... Tai voisitko kertoa vähän enemmän tuosta kuntosaliosuudesta, se kait se on minulla joka suuremmaksi osaksi mättää, liian vähän kunnon liikuntaa... Tarttisin siis kiinteytystä ja vähän painon tippumista, eli samassa veneessä ollaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä lämpimästi suositella Fitfarmia. Ohjelmassa on tarjolla useita erilaisia saliohjelmia ja niihin tueksi videot sekä aktiivinen keskustelupalsta. Aerobinen liikunta on tärkeää erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistölle mutta kehon koostumusta se ei muuta. Kun innostuin treenaamaan salilla raskailla painoilla, oli huikeaa seurata kuinka paino pysyi samana mutta keho selvästi kiinteytyi: lihakset tuli näkyviin ja vyötärö kapeni. Juoksulla ei koskaan saanut vastaavia näkyviä tuloksia.

      Poista
  4. Mä kirjoittelinkin juuri viime viikolla omasta 5:2-kokemuksesta. Tuntuu että tällä hetkellä se sopii tässä elämäntilanteessa mutta sitten kun käy täysipainotteisesti töissä... saapa nähdä. Toisaalta kokeilemallahan se selviää ja sitten keksitään jotain muuta :)

    Mulla pahin naposteluhimo iskee väsyneenä. Kun on jotenkin ihan veto poissa eikä jaksaisi eikä huvittaisi mikään. Silloin huomaa miettivänsä vaan että ai että kun nyt olisi jotain hyvää.... ja sitten jos herkuttelee niin olo ei todellakaan parane vaan päinvastoin. Nyt paastotessa on huomannut myös sen miten paljon sellaiset epämääräiset naposteluhimot onkin janoa. Kun juo vettä niin helpottaa.

    Samaten mun naposteluhimo yltyy silloin kun on jonkun vitamiinin tai hivenaineen puutos. Mä en ole saanut kiinni mikä se mulla olisi, sinkki se ei ainakaan ole, joka kai on se tyypillisin mikä tekee ainakin makeanhimoa. Riittävän ravintorikas ruoka plus vitamiineja ja hivenaineita myös nappeina niin mulla jeesaa.

    Tietty suunnitelmallisuus myös jeesaa... se tosin vaatii vähän vaivaa ennenkuin tottuu mutta sittenkun siitä tulee rutiini, niin ei tunnu enää vaivalloiselta. Me tehdään aina ennen kauppaan menoa kauppalista. Ja pyritään käymään kaupassa vain 1-2 kertaa viikossa. Viiden hengen porukalla tuo on siinä mielessä "vähän" koska pelkkää maitoa jo kuluu melkolailla ja meillä on ihan normaalikokoinen jääkaappi, eli sinne ei ihan helpolla jotain viikon sapuskoja mahduteta. Noudatetaan sitä kauppalistaa melko orjallisesti eli ei osteta sen listan ulkopuolelta mitään. Toki poikkeuksia on mutta noin siis pääpiirteisesti listaa noudatetaan. Sinne ruokalistaan mietitään ruokien lisäksi myös iltapaloja, välipaloja, leipomisia ym. Kun nekin on etukäteen suunniteltu ja mietitty niin ei tule samalla tavalla naposteltua ja herkuteltua. Kun lähes jokainen ateria on tiedossa. Toisille toi voi olla ahdistavan tuntuista mutta meillä toimii. Näin tulee myös varmistettua että muksut syö muutakin kuin muroja ja leipää. Ja itse tietää että okei tuossa saan sitä tuoretta pullaa kahvin kanssa, en mä nyt viitsikkään ottaa sitä karkkia kun tiedän että makeaa on luvassa tuolloin jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän 5-henkisessä perheessä on ihan sama kaupassakäyntikulttuuri. Toimii muuten hyvin, mutta jääkaapin täytyisi olla isompi. Ja totta: kun kauppalistaa tulee noudatettua aika orjallisesti, niin heräteostokset jää vähäisiksi. Ja jotenkin itse tykkään myös siitä että ne mahdolliset herkutkin on ikään kuin suunniteltu etukäteen. Sopii meille.

      Poista
    2. Mä en pystynyt 5:2-dieettiin koska paastopäivinä en jaksanut treenata ja olo oli muutenkin heikko. Sen sijaan aamupäiväpaasto sopii ihan hyvin. Mullakin väsymys laukaisee helposti makeanhimon. Ongelma on se että karkkilaatikossa on aina karkkia lasten karkkipäivän jäljiltä. Yritän nyt lopettaa kaiken makean syömisen joksikin aikaa, ehkä sitten makeanhimo sammuu eikä nuo karkit tai vierasvara-keksit enää himotakaan...

      Poista
  5. Mä välttelen vehnää. Olen huomannut että ilman sitä kroppa pysyy hoikemmassa kunnossa. Työpäivinä ei tule herkkuja syötyä, palaveripullat jätän väliin ja tyydyn "kaljupääkahveihin". Ruuat tilaamme ajanpuutteen vuoksi Prisman kauppakassista, jää samalla heräteherkut hankkimatta. Koska kotona ei kaapeissa ole useinkaan makeaa, pitää ihan erikseen lähteä sitä hakemaan. Ei tule sitten niin helposti naposteltua. Olen opetellut herkuttelemaan 86% tummalla suklaalla, sehän on terveellistä ;) Olen samaa mieltä kuntosalitreenistä! Melko nopeasti saa kropasta paremman näköisen, ja on omalla kohdalla auttanut myös istumatyöstä johtuviin selkäkipuihin. Harmi, etten tajunnut jo aikaisemmin ottaa sitä muun liikunnan rinnalle! -Vicky

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vehnä taitaa olla hyvä myös karsia, melkein samaa hiilariahan se on kuin sokeri. Sen sijaan ohran ja kauran aion jättää ruokavalioon.

      Poista
  6. Mulle sokerikoukusta pääsemiseen ainoa toimiva tapa on ollut ravinnerikkaan ruuan syöminen. Marjoja, pähkinöitä, superfoodeja ja niitä kaikki ihania herkkuja, mitä olen tehnyt taateleita, kookossokeria ynnä muita käyttäen. Ei valkoista viljaa, se nimittäin lisää sokerihimoa. Sillä se lähti! Suosittelen ostamaan Kiitos Hyvää-kirjan ja tutustumaan supereihin. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Kiitos hyvää on kyl ihana kirja. Tosin en ole vielä tehnyt siitä mitään, koska en ole muutenkaan makean perään - kilot on pidetty ihan annoskoon, seisaaltaan syötyjen juustovoikkareiden ja arkiviinilasillisten avulla.

      Poista
    2. Kuulostaa erittäin tutulta ;) Arkiviinilasilliset ja seisaaltaan syödyt ateriat erityisesti. Mä olen aina ollut tosi pienikokoinen, enkä lihonut edes hoitovapaavuosieni päivittäisellä suklaanmussuttamisella. Vähän sellaista epäreilua, I know, mulla on joku ihmeellinen geeni tässä apuna äitini puolelta. Halusin silti eroon sokerikoukusta ja panostaa tarkemmin ravinteisiin. Jospa pysyisi vaikka terveenä paremmin ja pidempään, sillä tavoitteella :) Kiitos hyvää on tosiaan ihana, se on visuaalisestikin niin upea. Mä olen tehnyt sieltä ja samannimisestä blogista muutamiakin juttuja, ai että, ihan mielettömiä. Ja mulla on sama kokemus kuin tuossa alla, että maku muuttuu yllättävän nopeasti. Teollisesti valmistetut suklaat ja karkit alkavat maistua suussa ällöttäviltä.

      Poista
    3. Itse en ole lukenut tuota Kiitos hyvää -kirjaa. Olen muuten vain usein torjunut makeanhimoa esim. pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä. Mutta itse olen niin perso makealle että himo jää helposti päälle jos yhtään antaa pirulle pikkusormen ja syö karkkia/suklaata. Toivon tosiaan että maku voisi muuttua minullakin nopeasti. Toisaalta niin kävi silloin pari vuotta sitten kun olin Fitfarmin dieetillä enkä syönyt makeaa. Mutta Fitfarmin dieetti on mielestäni niin ankea ettei sitä jaksa noudattaa ikuisesti - saatikka sitten punnita joka suupalaansa, mikä mielestäni oli huono esimerkki kasvavalle tyttärelleni. Niinpä makeansyöminenkin alkoi taas vaivihkaa, kun palasin normaaliin ruokavalioon... Ehkä tällä kertaa onnistun luopumaan vain sokerista!

      Poista
  7. Lihaskuntotreeni on kyllä oiva laji. Suosittelen jokaiselle naiselle. Siihen kun tekee vielä päälle viikoittain vähän jotain (edes kevyttä) aerobista ja lisäksi jotain kehoa huoltavaa (esim. jooga, pilates, venyttelyt), niin on kyllä väkisinkin oikealla tiellä.

    Mä en välitä makeasta, mutta ei se suolainenkaan hyväksi ole. Juustot ja punaviini, niistä luopuminen ei varmaan tekisi pahaa, vaikka noin muuten pyrinkin syömään suht terveellisesti ja herkuttelemaan vain kohtuudella. Varmaan on viimeisimmän vauva-ajan jäljiltä jokunen kilo vielä jäljellä, vaikka en niitä vahtaakaan. Nämä hemmetin ruuhkavuodet vaan tahtovat tehdä sen, etten ehdi liikkua niin paljon kuin haluaisin - ja väsyneenä iltapalat saattavat olla vähän mitä sattuu. Olen kuitenkin niin innostunut sekä terveellisestä ruokavaliosta että liikunnasta, että kunhan tuo pieninkin lapsi vähän kasvaa, niin uskon, että saan kurssiani korjattua vielä parempaan suuntaan. Tai ainakin toivon niin. Haluan olla hyväkuntoinen nelikymppinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se minunkin kompastuskiveni: väsymys ja ajanpuute. Vaikka tahtoa olisi syödä järkevästi ja liikkua paljon, kaikilla mahdollisilla tavoilla, ei se aina ole mahdollista. Tsemppiä sinulle valitsemallasi tiellä! <3

      Poista
  8. Hei, jätin kaikki sokeriherkut pois vuodenvaihteessa ja tsempiksi haluan sanoa, että mitä pidempään olen ollut ilman herkkuja, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Itseasiassa nyt tuntuisi jopa ällöttävältä syödä karkkia, suklaata tms. Makuaisti tottuu sokerittomaan todella nopeasti ja sokeritonkin maistuu nykyään paljon makeammalta, esimerkiksi maustamaton jugurtti, hedelmät, marjat jne. Yleensäkin kaikki maistuu nykyään paremmalta eli ihan kuin sokeriherkkujen syöminen turmelisi makuaistin. Näistä syistä en aio eikä tee enää mieli palata herkkujen pariin. Aikaisemmin herkku/sokerihimo iski väsyneenä iltaisin, joten nykyään huolehdin, että olo on kylläinen illalla säännöllisellä ruokailulla. Sokeriherkuista luopuminen tiputti painosta kyllä vain kilon, olen yhtä pitkä kuin sinä ja painan vähän yli 50 kg. En yrittänyt varsinaisesti laihduttaa vaan vapautua sokerikoukusta, joka hallitsi minua etenkin iltaisin. Halusin myös vaihtaa sokerin terveellisempään syömiseen. Kannustan siis: ilman herkkuja pystyy olemaan, eikä se ole edes vaikeaa. Mitä pidempään on, sitä helpommaksi se tulee. En koe jääväni mistään paitsi, päinvastoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Itsekin uskon, että makeanhimo sammuu herkut karsimalla, tapahtuihan se minulle jo kerran aiemmin Fitfarm-dieetin aikana.
      Mutta kuule: painosi on aika lailla normaalipainon alarajalla, sinun ei kannattaisi ainakaan laihduttaa. Syöthän tarpeeksi? Hartastatko lihaskuntoharjoittelua? Ja huolehditko proteiinin saannista?
      Sen jälkeen kun minulle alkoi kertyä lihasmassaa raskaan kuntosalitreenaamisen ansiosta, olen keskittynyt painoa enemmän tarkkailemaan kehon koostumusta eli rasva- ja lihasmassan määrän kehitystä. Tähän myös puntaria ja peiliä parempi väline on mittanauha.
      Niinpä esim. tänä keväänä tavoite on saada farkut taas istumaan nätisti (sama koko 36 edelleen sopii mutta kiristää) ja tiputtaa rasvaprosenttia tuolla parilla prosentilla takaisin 18:een, jonka alle sen ei naisella tarvitsisikaan tippua. Ei niinkään välttämättä tiputtaa kiloja, vaikka sekin saattaa samalla tapahtua.
      Huolehdithan sinäkin lihastesi kunnosta laihduttamisen sijaan! Lihaskunto on esim. paras vakuutus vanhuuden varalta.

      Poista
    2. Sori, ehkä ilmaisin itseäni vahingossa hieman ympäripyöreästi: vähän yli 50 kg ei tarkoittanut 50,1 kg vaan ehkä jotain noin 52 kg eli normaalipainossa ollaan ja näytän ihan "sopusuhtaiselta". Enkä siis tosiaan sokerin poisjättämisellä tai muutenkaan ole laihduttamassa, ei ole tarpeen :) Ja kyllä, syön tarpeeksi, eihän tätä työ- ja lapsiperhearkea jaksaisi nälkäisenä pyörittääkään.. myös proteiinia joka aterialla ilman muuta (sekaruokavalio). Niin kuin kirjoitin, kylläiseksi syöminen terveellisellä ruoalla säännöllisesti on minulle a ja o, jotta pystyin luopumaan karkeista, suklaasta ym. Nälän tunne yhdistettynä iltaväsymykseen sai hipsimään sinne lasten karkkivarastoille. Mutta se mikä minulta puuttuu, on tuo kunnollinen lihaskuntoharjoittelu...se olisikin minulle hyvä tavoite miettiä, miten saisi lenkkeilyyn yms liikuntaan enemmän lihaskuntoharjoittelua mukaan. Kuntosali kun ei houkuta, mutta ehkä kotona voisi tehdä jotain. Missä noita kehonkoostumusmittauksia voi tehdä ja mitä ne maksaa? Sellainen varmaan motivoisi, kun harjoittelun myötä näkisi muutokset. Kiitos kun kirjoitat blogiasi, sitä on mukava lueskella!

      Poista
    3. Kiva kuulla että olet normaalipainossa etkä laihduta, vähän jo huolestuin =)
      Lihaskuntoa voi kyllä parantaa oman kehon painollakin. Esim. Fitfarmissa oli yksi ohjelma, joka oli tarkoitettu pelkästään kotitreenaajille. Tein sitä välillä ja siinä oli kyllä tehokkaita liikkeitä.
      Kehonkoostumusmittauksia tekee varmaan lähes jokainen kuntosali. Meidän salilla jäsenille Inbody-mittaus maksaa 10€. Tosin kannattaa olla tarkkana, miten sitä ennen ja sen jälkeen treenaa. Periaattessa mittaustilanteen pitäisi olla identtinen, jotta mittaustuloksia kannattaa vertailla. Itse ajoitan mittauksen aina sellaiseen päivään kun en ole treenannut (mutta edellispäivänä olen) ja yritän käydä mittauksessa suunnilleen samana ajankohtana (iltapäivällä).

      Poista
  9. Kiitos kaikille mielenkiintoisista kommenteista ja aktiivisesta keskustelusta! Harmi etten tätä ennen ole päässyt osallistumaan. Työ on tällä viikolla vähän haitannut harrastuksia ;) Olen vain ehtinyt julkaista etukäteen valmistelemiani postauksia...

    VastaaPoista
  10. Kopsahtaa juuri pää tyynyyn, mutta tulin antamaan respectiä tänne, koska sinä et ole päästänyt itseäsi rupsahtamaan, vaan näytät mielettömän upealta. <3 Että suuri hatunnosto täältä kuules. Ei se ole vielä mitään, että 6kg olen laihduttanut tästä massasta, mutta hitsinpimpula tällä kertaa en luovuta!

    Hyvä me, mutta eritoten hyvä sä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia kulta, jokainen meistä rupsahtaa. Taas tässä eräänä päivänä kun harmittelin ryppyjäni mies muistutti, että taistelu aikaa vastaan on hävitty jo ennen kuin se edes alkaa ;) Mutta kunniakkainta on tietenkin panna sitkeästi vastaan! Jatketaan toistemme zemppaamista <3

      Poista
  11. Täällä myös yksi sokeri riippuvainen ilmottautuu.Minulla on sokerin syönti ollut täysin palkitsemista ja tunnesyömistä.kun on kotona ollut monta vuotta lasten kanssa,käy aika välillä tylsäksi,samojen rutiinien pyörittäminen.turhautuneisuuteeni popsin lohduksi karkkia,suklaata,leivonnaisia. Aikaisemmin pystyin syömään melkosia määriä herkkuja,eikä näkynyt juuri missään,mutta nyt yli 30 v. alkaakin kaikki kertyä kroppaan.Aloitin myös lauantaina sokeri lakon ja koitan katsoa muutenkin tarkemmin syömisiäni.Helpolta ei kyllä tunnu! Zemppiä sinullekin sokerista irtautumisen kanssa ja kiitos tästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! I sooo feel you... Mulla on nyt tätä sokerilakkoa kestänyt pari viikkoa. Sen aikana olen sortunut kerran suklaapatukkaan ja kerran jäätelöön jälkkärin kanssa. Ja joka päivä taistelen asian kanssa. Tsemppiä - kannustetaan toisiamme!!!

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!