6. huhtikuuta 2015

Kapinassa blogien kiiltokuvaelämää vastaan?

Tulin tässä ajatelleeksi, että blogini taitaa itse asiassa olla aika inhorealistinen sisällöltään. Olen paljastanut, että näen lapsiani vain muutaman tunnin illassa, että aamumme ovat pelkkää kaaosta, että en ehdi kuljettaa lapsia viikolla harrastuksiin, että perheen poissaollessa hyvä jos viitsin käydä suihkussa, että kotimme sisustus on askeettinen, että kinastelen herkästi seitsemänvuotiaan kanssa enkä siedä vauvan itkua... Olen esitellyt blogissa  yli 30 vuotta vanhan talomme, jonka kaapit on pyökkivaneria (yök!?!), likaisen lattiakaivomme, puihin jäätyneet omenamme ja sotkuiset lastenhuoneemme.

Miksi en kirjoita positiivisia tarinoita siitä, että olen menestynyt työelämässä, olen normaalipainoinen, minulla on iso tunnelmallinen talo ja suuri vehreä piha, kaksi suloista ja fiksua lasta, olohuoneessa Iittalan Aalto-maljakko sekä Kivi-tuikkuja, onnellinen avioliitto, kaappi täynnä kauniita vaatteita (kyllä, joukossa myös muutama merkkituote) ja uusi auto?

Otetaanpa esimerkiksi tämä pääsiäisloma. Meillä oli mukavaa: järjestimme lastenhuoneet yhdessä, ulkoilimme hoitokoiran kanssa, pelasimme lautapelejä, kävimme kylpylässä ja ravintolassa. Ehdin laittaa ruokaa  - ja vielä hyvää ruokaa, jonka kokkaaminen vei aikaa: mm. katkaraputäytteisiä canneloneja ja kasvislasagnea, jonka valkokastikkeen valmistin kerrankin itse! Ehdin järjestelyn lisäksi siivota kaappeja, pyyhkiä pölyjä ja imuroidakin. Kaikki tämä on itselleni harvinaista herkkua, sillä arkena minulla ei ole siihen aikaa.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Toisaalta pääsiäisloman aikana myös riitelimme ja kinastelimme, sekä me aikuiset lasten kanssa että lapset keskenään. Raivasimme yhdessä kitisten kaaosta, jouduin komentamaan lapsia, rahaa paloi kylpyläreissulla. Lapset eivät tykänneet katkaravuista ja valkokastikkeeseenkin jäi klimppejä.

Miksi esitän elämäni niin epäedullisessa valossa täällä somemaailmassa, joka useimmissa blogeissa on valoisa, kaunis ja viihdyttävä? Tulin pohtineeksi tätä kun luin Cliviannan blogista kiinnostavan postauksen blogien kiiltokuvamaisuudesta. Tulin pohineeksi aihetta jo aiemminkin, kun ystävä vieraili meillä hieman sen lattiakaivopostauksen jälkeen, katseli keittiön laatikosta ottamaansa haarukkaa ja kysyi: "Onko tämä puhdas?" (Kyllä, meillä on toimiva astianpesukone ja tosiaan tapana siivota ennen vieraiden tuloa...)

Eipä tämän blogin sisältö oikein ole ylpeyden aihe äidille ja isälle (jotka ovat myös sittemmin liittyneet blogini lukijoiksi - terveisiä vaan kotikonnuille!) Teenkö näillä inhorealistisilla jutuillani muidenkin blogini lukijoiden elämän ankeaksi?

Hesarissa oli Jari Sarasvuon haastattelu, jonka mukaan suomalaisilla on tapana hoitaa häpeäänsä paljastumalla. Tästä esimerkki on mm. tapa kertoa noloja kännitarinoitaan ylpeydellä.

Onko tässä blogissa kyse siitä, että olen alitajuisesti häpeissäni koska en täytä nykyajan vaatimuksia siitä, millainen on "kunnon äiti": kärsivällinen ja lempeä, käy töissä mutta on kuitenkin paljon kotona, pitää kodin kunnossa ja viihtyisänä ja on aina läsnä lapsilleen? Hoidanko häpeääni paljastamalla avoimesti puutteitani? En tiedä.

Vai olenko tiedostamattani kapinassa blogien valtavirtaa vastaan? Voi olla. Siitä on hieman kyse esim. asukuvissani. Julkaisemalla kuvia vanhoista tai halvoista työvaatteistani pyrin tietoisesti esittämään tavoittelemisen arvoisina myös muut kuin uudet merkkituotteet.

Monesti blogit mielestäni lietsovat kulutushysteriaa luomalla uusia tarpeita, mikä on epäekologista. Kun joku Vuitton tai muu kallis merkkituote näyttää bloggaajan päällä upealta herää tunne, että itsekin olisi saatava se. Ilmiön seuraukset huomaa kirppiksillä: ihmiset laittavat aivan uskomattoman hyväkuntoisia, usein jopa käyttämättömiä vaatteita kierrätykseen, koska on niin kova kiire hankkia uutta tilalle.


Paljastamalla yksityiskohtia siitä, että kodissamme ei aina ole siistiä ja puhdasta, pyrin tietoisesti kyseenalaistamaan vallitsevaa Täydellisen Äidin myyttiä, jonka mukaan naisen pitäisi luoda kunnianhimoinen ura, hoitaa lapsensa oppikirjojen mukaan, valmistaa päivittäin itse kaikki perheen ateriat vain tuoreista luomuraaka-aineista ja pitää kotinsa puhtaana ja järjestyksessä.

Kukaan ei pysty tuohon kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, eikä niitä riitä kaikkeen. On tehtävä valintoja, sillä hautaan pääsee meistä jokainen myös vähemmällä hääräämisellä! Epäjärjestyksen tai joskus jopa pölypallojen keskellä voi elää ihan onnellisena ja terveenä. Lapsille on hyvä nähdä vanhempansa kokonaisina, heikkouksineen ja hyveineen. Valmispakasteetkin voivat olla ihan täysipainoista ravintoa.

Minä bloggaan, koska mielestäni äitiys on opettanut minulle jotain elämästä, esimerkiksi epätäydellisyyden ja kaaoksen sietämistä. Haluan jakaa blogissani näitä oppimiselämyksiä siltä varalta, että niistä olisi apua tai iloa jollekin toiselle.

Myönnän, että blogissani haen vertaistukea ja tavallaan jonkinlaista hyväksyntää valinnoilleni. Bloggaaminen ja erityisesti vuorovaikutus lukijoiden kanssa on jo antanut minulle uskomattoman paljon: lukijakommenttien ansiosta olen esimerkiksi alkanut kiinnittää huomiota siihen, että kohtelisin lapsiani tasapuolisesti ja olen saanut oivallisia matkavinkkejä - ihan vain muutamia mainitakseni.

Ymmärrän myös kiiltokuvamaisten blogien suosion. Ne ovat viihdettä, tapa irrottautua arjesta, hieman kuin aikakauslehden vastine. Itsekin tykkään rentoutua positiivisten ja kauniiden blogisisältöjen äärellä, esimerkiksi katsella toisten blogeista sieviä ja oivaltavia asukuvia erityisesti, kun haluan rentoutua ja paeta todellisuutta.

Miksi sinä luet blogeja? Millaisia blogeja luet mieluiten? Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla, miksi luet juuri Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia?

----
I started thinking about the content of this blog. In a way my blog is so realistic that it's almost disguising. E.g. I publish photos of a messy home and old clothes. 
There might be several unconscious reasons for this. It might be my way of dealing with shame. I'm ashamed of not being The Perfect Mother, not meeting the expectations of the modern world set to mothers. I might be also because I'm rebelling against the mainstream of blogs which present the life of bloggers just perfect.
Consciously I write this blog because of peer support which I appreciate immensely. I also want to share the things that I've learnt about being a parent.
It'd be interesting to know why you read blogs and especially why my blog?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

40 kommenttia:

  1. Juuri tänään koirien kanssa lenkkeillessäni mietin sinun blogiasi ja sitä, miksi siihen ihastuin ja keksin syynkin, siihen on niin helppo samaistua eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun ei onnistu olemaan täydellinen äiti ja vaimo, saan blogistasi suuren annoksen vertaistukea ja uskoa siihen, että meitä tavallisiakin koteja ja äitejä on vielä olemassa, eli siis kiitos tästä!

    Olen blogeja lukiessani usein miettinyt, että mikä on todellisuus niiden täydellisten kotien ja ihmisten takana, siksi luovutin oman blogin pitämisestä, en vain pystynyt siihen täydellisyyteen... Meillä ei muuteta sisustusta jatkuvasti, on sotkuista (ja joskus jopa likaista), ruoat on ihan perusjuttuja, ei niistä saa edutavia kuvia, omia asukuvia en kehtaa ottaa ja julkaista, joten eipä siihen sitten paljon kirjoitettavaa enää jäänyt.... Tosin aikakin teki tehtävänsä, en kerta kaikkisesti ehtinyt päivittää blogia vaikka ajatuksia joskus olikin mistä kirjoittaisi.

    Minusta olisi mielenkiintoista tietää, millä alalla työskentelet, ehkä oletkin jossain välissä maininnut, mutta minulta on ainakin mennyt ohi.

    Kiitos ihanasta, realistisesta ja elämän makuisesta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kauniista sanoistasi! Jos kerran koet noin, olen onnistunut bloggaamiselle asettamissani tavoitteissa ja saanut yhden hyvän syyn lisää jatkaa valitsemallani linjalla <3 Työskentelen viestintätehtävissä. Aiheesta on muutama sana tuolla blogin Minä-välilehdellä.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus ja luulenpa että tämän asian on moni huomannut ja miettinytkin. Parastahan tässä on se, että itse voi valita mitä lukee. Ja aina voi vaihtaa, jos joku alkaa kyllästyttämään, ärsyttämään tai muuttuu höttöblogiksi. Varmanpäälle tehdyt blogit on - noh, varmanpäälle tehtyjä. Kun tekee niin kuin kaikki muutkin niin paha siinä on erottautua. Eikä se edes ole kaikilla tavoitteena. Luulenpa, että aika moni vaan haluaa näyttää sen kivan ja turvallisen puolen. Silloin tuntee ehkä kuuluvansa "johonkin" joukkoon - kai se on jonkinlainen perustarve ihmisillä?
    Ison osan blogeista pystyisi varmaan luokittelemaan 5-6 eri kategoriaan - segmentoimaan koheryhmän mukaan. (Tässä olisi muuten gradun aihetta jollekin!)
    Itse luen laidasta laitaan, muutama höttöblogi, muutama sisustusblogi, muutama provosoiva blogi, ja sitten kaikkea siltä väliltä. Yksi ihan huippu blogi on http://blogg.amelia.se/underbaraclara/ Kannattaa ehdottomasti lukea! Se on yksi Ruotsin suosituimmista ja siinä ei nuori nainen paljoa pidättele itseään. Sitä olen lukenut vuosia, ja tykkään sen raikkaudesta ja erilaisuudesta!
    Tykkäisin lukea työelämästä kertovia blogeja, mutta niitä ei oikein ole. Ja ymmärrän sen, koska en itsekään työni luonteen puolesta voi kertoa siitä juurikaan mitään. (Onneksi niitä löytyy Suomen ulkopuolelta)
    Mutta siis, hyvä kirjoitus. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista ja kiinnostavasta blogivinkistä. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, työni luonteen vuoksi en voi kertoa paljoa varsinaisesta työstäni vaan sen sijaan enimmäkseen tästä työn ja perheen yhteensovittamisesta.

      Poista
  3. Suomalaisuuteen kuuluu erottamattomasti ja joskus liiallisesti vaatimattomuus ja itsensä vähättely. Ehkä osittain siksi siihen on helpompi samaistua kuin kiiltokuvaan ja toisaalta juuri siksi se kiiltokuva tuntuu ärsyttävältä. Realismilla on paikkansa, jopa inhorealismilla, mutta elämä on välillä myös niitä ulkoa katsottuna kiiltokuvamaisen kauniita hetkiä, joilla ehdottomasti on oma arvonsa. Oma blogini on minulle negatiivisuuteen taipuvaisena tavallaan pakollinen hetki hakea jotain edes vähäsen kaunista jaettavaksi, jos ei muiden niin itseni kanssa. Muistutus siitä, että pienistä asioista on lupa nauttia, vaikka ikkunat on pesemättä ja lapsella sukat rikki. Niistä isommista murheista puhumattakaan. Pidän tavastasi pohtia ja kyseenalaistaa, ja herättää keskustelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi! Minun blogini tavoite on jakaa oivalluksia mutta varmaan olisi syytä muistaa katsoa myös asioiden valoisaa puolta ja jakaa myös noita positiivisia oivalluksia. Yritän pitää tämän korvan takana...

      Poista
  4. Musta hyvä blogi on nimenomaan sellainen, että se on kirjoittajansa näköinen. Niinkuin tämä sinunkin on :)

    VastaaPoista
  5. Mä luen yleensä juuri niitä kiiltokuvamaisen kauniita blogeja - ja pyrin myös pitämään oman blogini kauniina paikkana. Mä haen blogeista juuri sitä rentoutumista ja kun omissa nurkissa joutuu katselemaan sotkua, en yleensä mitenkään innostu/ilahdu nähdessäni sitä (blogi)kuvissa. Mutta mutta. Sitten kuitenkin luen sun blogia ja muutamaa muutakin realistista, jopa inhorealistista blogia, ja pidän valtavasti. Sun blogissa viehättää hyvä teksti ja aitous. Tykkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, nyt olen imarreltu :D Täytyypä yrittää säilyttää tasapaino jatkossakin tekstin ja inhorealististen kuvien välillä ;)

      Poista
  6. Kirjoitan omaa blogiani osittain päiväkirjakseni ja kirjoitan välillä myös niistä huonommista hetkistä. Lapset ovat välillä aivan kamalia ja niinä hetkinä en aina kykene aikuismaiseen käytökseen. Lomat tai muut odotetut kohokohdat eivät aina toteudukkaan: lapset kiukuttelevat lomalla tai vatsatauti tai influessa niittaa koko perheen sänkyyn juhlapyhäksi. Jälkikäteen pystyn näkemään näidenkin tilanteiden komiikkaa. En kuitenkaan pidä negatiivisuudessa rypemisestä ja itseltäni jää pidemmän päälle sellaiset jutut lukematta, jotka ovat pelkästään negatiivisia.

    Minulle bloggaajan pitää pystyä antamaan jotain muutakin kuin pelkkää kaunista pintaa (oli se sitten vaatteet tai koti) pysyäkseen pidempään mielenkiintoisena: hyvä kirjoitustyyli, näkemyksiä/mielipiteitä elämästä tai vaikka joku intohimon kohde (ja se ei saa olla estetiikka ;) ) Tai joku mielenkiintoinen särö edes.

    Me olemme tehneet valintoja arjessamme: kodin järjestyksestä tingitään, harrastusten määrä on rajoitettu ja tiettyjä harrastuksia ei suosita ja pihaa hoidetaan niukasti. On ihmisiä, joiden mielestä prioriteettimme eivät ole kohdallaan, mutta olen oppinut aika hyvin elämään asian kanssa. Aina se ei ole ollut helppoa. Toki välillä harmittaa, koska haluaisin enemmän joka saralla tai tunnen jopa huonoa omaatuntoa rempallaan olevista asioista. Mieheni ei tietenkään tunne huonoa omaatuntoa kyseisistä asioista lainkaan. Miehen logiikalla olemme hoitaneet juurikin ne asiat, joihin olemme yhdessä päättäneet panostaa. Loppu on extraa :) Täytyy tunnustaa, että huomattavasti vaikeampaa on olla sekaisen talouden rouva kuin herra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Musta tuntuu, että meidän perhe voisi ottaa oppia teistä monessa asiassa! Tältä on tuntunut jo pitempään, kun olen seurannut blogiasi.

      Poista
  7. Todella hyvä kirjoitus jälleen!!! Jos olisi aloittanut blogin kirjoittamisen 10 vuotta sitten, ajatukseni ja elämäntilanne olisi juuri sama. Minulle tuli niin elävästi mieleen ne pahimmat ruuhkavuodet, jolloin oma ura ja työ ajoi liian monen asian edelle :) Joskus olen perheen junioreiden kanssa jutellut kuinka he kokivat kun äiti oli aina reissussa tai sitten iltakokouksissa mutta ei asia ole heihin pahempia traumoja jättänyt. Onneksi mieheni työ ei vaatinut jatkuvaa matkustamista.

    Itse luen blogeja laidasta laitaan myös niitä kiiltokuvajuttuja. Olen todella onnellinen kun olen löytänyt sinun blogisi koska tämä on niin raikas ja rehellinen blogi. Myös tapasi kirjoittaa herättää ajattelemaan! Olen joskus kirjoittanut itselleni epätyypillisen vähän kriittisemman postauksen mutta olen poistanut sen luonnoksista / ei ole rohkeutta julkaista ;) Tässä lyhyellä blogitaipaleella olen jo ehtinyt kyllästyä muutamaan blogiin mutta niissä on vain järkyttyvää hypetystä tavaroista, ei mitään syvempää sisältöä. No eipä minun omassakaan blogissa ole mitään syvällisempää pohdintaa mutta tulevisuudessa yritän rohkaistua ja kirjoittaa pintaa syvemmältä!

    Kiitos kivasta blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi! Se sekä hieman sivalsi että antoi toivoa: tavoitteeni jotenkin kuitenkin on, että ura ei ajaisi perheen edelle, mutta niin se taitaa käytännössä usein mennä, sen voi päätellä jo ihan näitä postauksiani silmäilemällä... Toivon herätit sillä, että on ihanaa kurkistaa sinun blogisi kautta elämäntilanteeseen joka on kenties meidän tulevaisuus noin kymmenen vuoden kuluttua - elämää on vielä ruuhkavuosien jälkeenkin, ja vieläpä hyvää elämää! :)

      Poista
  8. Aivan loistava postaus! Kun kysyit millaisia blogeja mieluiten luet, oma vastaukseni on: Juuri tällaisia! Aivan loistavaa! Blogisi on aito ja rehellinen, juuri sitä aitoa elämää ilman sitä kiiltokuvamaista pintaa! ja kiitos vierailustasi blogissani! Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun herätit alun perin inspiraation ja tulit kommentoimaan =) Mukavaa kevättä sinullekin <3

      Poista
  9. Mielenkiintoista! Aloin lukea blogiasi, sillä minusta oli virkistävää, että joku työelämässä menestyväksi itseään kuvaileva henkilö uskaltaa harrastaa tällaista "ei työhön liittyvää" somehöpinää aivan avoimesti ilman, että pelkää uskottavuutensa siitä kärsivän. Olet kivalla tavalla suora. Minussakin on se piirre, mutta sensuroin itseäni tietoisesti somessa. :)
    Omassa blogissani haluan pitää hyväntuulisen asenteen. Saatan kuitenkin kertoa huumorin sävyttämänä juttuja, joista kiiltokuvaelämä on kaukana. Välillä olen myös äitynyt syvälliseksi. Kuvani ovat lähes poikkeuksetta kauniita, sillä olen sillä tavalla esteetikko. Blogi on itselleni myös tsemppari. Asenne ratkaisee ja ihmisen elämää muokkaa helposti se, miten hän toimii ja puhuu. Positiivisuus luo positiivisuutta ja kauneus kauneutta. Näin koen vahvasti omassa elämässäni.
    Jatka sinä samaan malliin, sillä blogissa tärkeintä on kirjoittajan aitous! Kukin sitten valitsee minkä osan elämästään aidosti jakaa ja kiinnostuneet lukijat tulevat sen myötä. Kiitos blogistasi, luen postauksesi aina :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ilahduttavasta blogistasi! Myös minulla on tavoitteena kirjoittaa kaaoksesta ja "huonon äitiyden ilmentymistä" pilke silmäkulmassa. Huumori on vaativa laji, joten luonnollisesti siinä ei aina voi onnistua. Toisaalta riittämättömyyden tunteita tai ajankäyttöhaasteita ei aina voi käsitellä huumorin keinoin ja niiden purkamiseen tämä blogi on ollut valtava apu. Toivottavasti lukijat jaksavat mukana.
      Kuvaaminen ja kuvien laadun kehittäminen on myös minulle alue, josta olen tosi innoissani ja jossa haluaisin kehittyä. Tavoitteenani olisi julkaista, ei välttämättä kauniita, mutta visuaalisesti toimivia kuvia vaikka sitten lastenhuoneen kaaoksesta. Siinäkin mielessä tämä blogi on mainio väline henkilökohtaiseen kehitykseen.
      Itse olen työelämässä kokenut, että pärjää parhaiten jos on rehellinen ja aito oma itsensä. Siksi en usko tämän elämänmakuisen blogin syövän ammatillista uskottavuuttani esimiehenä, kollegana tai yhteistyökumppanina. Työelämässä autenttisuus ja inhimillisyys tuovat vain lisäarvoa vuorovaikutukseen, jokainen meistä kun on myös tytär/poika/äiti/isä sen lisäksi että on työntekijä.

      Poista
  10. Marika H kirjoitti niin täydellisesti ajatukset. Kaikille on paikkansa ja blogit ovat tämän päivän aikakauslehtiä. Mutta huomaan itse enemmän lukevani blogeja joissa on aitoa meininkiä. En hae mitään tyyliä, olen jo tavallaan löytänyt itseni, vaikka en todellakaan tyytyväinen löydöksiini ole. ;) Eli en hae ostoapua, vaateneuvoja ym.muista blogeista.

    Tässä hieman käänteinen näkökulma, olet ankara itsellesi, mutta minä näen myös kaiken keskellä upean, kauniin, hoikan ja menestyneen naisen. Loistavan äidin, joka osaa pohtia, onko riittävä, joka on nöyrä eikä pidä itseään alati erinomaisena. Eli vaikka olisi rehellisyyttä ja sitä inhorehellisyyttä, niin kyllä siellä oikea kultakimpale häärii blogissasi ja näen sen ihmisen täältä kaukaa <3

    Minulle oli tärkeää oman blogin kohdalla, ettei siitä tule kiiltokuvamainen, oli jonkinlainen protestiblogi, mutta jotenkin on mopo karannut käsistä senkin asian kanssa. Nykyään kun kuvaan, piilotan vaikka johdot kuvista eli stailaan, että inhottaa oma itseni, miten tähän on tultu. Kiiltokuvamaista ei blogistani tule koskaan, mutta silti jotain haparoivaa yritystä on ilmassa toteuttaa parempia kuvia, olenko siis kadottamassa itseni... Sitä täällä pähkäilen välillä ja blogi aiheuttaa tuolloin ahdistusta, vaikka blogin pitäisi olla kiva asia...

    Ihanaa viikkoa, senkin upeus <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiia, juuri sinä olet blogini lukijoista se joka varmaan antaa eniten energiaa ja vertaistukea itselleni. Kiitos, kun jaksat kommentoida aina niin sydämellisesti näitä horinoitani <3
      Sinun blogisi on minulle päivän väripilkku, hymyn ja energian lähde. Kirjoitat aidosti omalla tyylilläsi ja monipuolisista aiheista.
      Minäkin "stailaan" tavallaan kuviani. Tai siis yritän mallata sen kultaisen leikkauksen vaikka sitten lastenhuoneen kaaosta tai likaista lattiakaivoa esittävään kuvaan ;) Ei johtojen piilottelusta kannata ahdistua - sitä sanotaan valokuvaukseksi! :D

      Poista
  11. Vastaanpa ensin kysymykseesi ennen kuin edes vilkaisen muiden kommentteja. Itse luen Uraäidin Ruuhkavuosia, koska:
    - olen äiti joka haluaisi tehdä uraa, mutta tasapainoilen haluamani uran vaatimuksien ja omien perhe-elämän toiveiden kanssa
    - saan täältä vahvistusta siihen, että uraa lienee mahdollista tahkota myös pikkulapsiajan jälkeen - ja etten ole huono äiti halutessani tätä
    - saan tätä kautta kurkistuksen mahdolliseen tulevaisuuteeni koululaisten (ura)äitinä

    Lienet oikeastaan ainoa "äitiblogi" (vaikket ollenkaan perinteinen sellainen olekaan), jossa lapset ovat selkeästi omiani vanhempia mutta jota silti seuraan säännöllisesti. Tosin, tunnustan että skippailen yhä yhteistyö- ja mainospostauksesi melkein järjestään, ja luen vain arjestanne ja elämästänne kertovat postaukset. Onneksi sekin on sallittua, vähän kuin kanavasurffailua blogeissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, jos olet saanut blogistani vertaistukea! Sen vuoksi päätinkin alun perin perustaa tämän blogin, kun kouluikäisten lasten vanhemmuudesta kertovia blogeja on aika vähän.
      Pyrin merkitsemään kaupalliset yhteistyöt selkeästi aina kirjoituksen alussa olevalla "Yhteistyössä XX" -tekstillä. Olen iloinen, jos siitä on ollut sinulle apua "kanavasurffailussa" :) Tosin suosittelen, että joskus kannattaa myös vilkaista myös yhteistyöpostauksia. Moni niistä saa kimmokkeen ihan oikeasta, ruuhkavuosiin liittyvästä ongelmasta kuten vaikkapa siivoamisesta, kiireisistä aamuista jne.

      Poista
  12. Kommentoin, kun kerrankin ehdin tehdä niin :) Työssäkäyvänä äitinä aika kun on tiukilla.

    Mielestäni blogisi on tosi kiva. Tällä hetkellä yhteiskunnassa naisen rooli kun tuntuu taas kapenevan, niin on hienoa, että joku uskaltaa uida vastavirtaan ja pysyä ahtaan roolin ulkopuolella. Nykyään koulutetut naiset jäävät vuosikausiksi kotoilemaan ja sisustelemaan.
    Tämä on mielestäni selvästi viime vuosina (taantuman takia?) lisääntynyt juttu.

    Toisaalta lapsivihamielisyys on sekin ikävästi kasvussa. Sinulla on mukavan arvostava asenne lapsiisi, vaikka äitiroolisi ei olekaan perinteinen.

    Mainospostauksia en minäkään kyllä jaksa lukea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, mukavaa että tällä kertaa ehdit kommentoida! :)

      Poista
  13. Loistava kirjoitus! Olen itse viime aikoina jättänyt pois lukulistaltani (osin ajan-, osin mielenkiinnon puutteen takia) juuri näitä liian kiiltokuvamaisia ja omaa egoa korostavia blogeja. (Ihanaa, että joku muukin uskaltaa sanoa, että inhoaa vauvojen kitinää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Tavallaan tuntuu, että lähes jokainne blogi tavalla tai toisella korostaa kirjoittajan omaa egoa, ovathan useimmat blogit "nettipäiväkirjoja", joiden aihepiiri on kirjoittajan elämä. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat ja olen iloinen, että jaksat lukea minun blogiani <3

      Poista
  14. Minä luen tavallisia blogeja, tavallisesta elämästä. Juurikin näistä mitä kirjoitat. Lukulistallani on kuitenkin sekä inhorealistisia että jokunen kiiltokuvablogi, ja luen niitä fiiliksen mukaan. Milloin kaipaan mitäkin tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Meillä on aika samansuuntaiset lukumieltymykset :)

      Poista
  15. Ensinnäkin, kiitos inspiraatiosta: http://www.lily.fi/blogit/karuselli/silti-onnellinen

    Minä, kuten moni muukin, seuraan itse aika monenlaisia blogeja. Ehkä yhdistävä tekijä on se, että ne ovat kaikki hyvin kirjoitettuja. Eniten kiinnostavat kirjoittajat, joilla a) on oma ääni ja ajatuksia, b) useampi lapsi / eri-ikäisiä lapsia, c) mielenkiintoisen oloinen elämä tai d) samanlaiset ruuhkavuodet menossa kuin itsellänikin. Ammatillisen mielenkiinnon vuoksi seuraan myös paljon blogeja, jotka liittyvät tavalla tai toisella viestintään ja/tai yhteiskuntaan.

    Uraäidin ruuhkavuodet taitaa kuulua melkeinpä joka kategoriaan. :-) Mainospostaukset skippaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja hauskaa, että onnistuin antamaan ajattelemisen aihetta! =) Meitä kiinnostavat selvästi samansuuntaiset blogit.
      Kuten yllä kirjoitan, kenties kannattaa joskus myös vilkaista yhteistyöpostauksia. Moni niistä saa kimmokkeen ihan oikeasta, elämäntilanteeseeni liittyvästä ongelmasta. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että on olemassa tuotteita ja palveluita joista on iso apu ruuhkavuosissa mutta joista jokainen blogini lukija ei välttämättä ole kuullut. Siksi blogini on avoin myös niille yrityksille, joiden tuotteista uskon olevan iloa tai hyötyä lukijoilleni.

      Poista
  16. Koin aikoinaan ihan valtavan valaistumisen kun tajusin, että niiden kiiltokuvablogien kuvissa näkyy vaan se mitä kirjoittaja haluaa näyttää. Valaistuminen tuli hetkellä kun rajasin omasta kuvasta laumastaan eksyneen parittoman sukan :D Kaikille seuraamilleni blogeille taitaa olla yhteistä aitous. Se, että tekstistä välittyy tunne, että persoona on blogistaaniassa samanlainen kuin muutenkin. Eityisesti tässä blogissa huomioisin mainostamisen, se ei ole haitannut yhtään. Itselle on tullut sellainen mielipide, että kaikki on ollut sellaista, että olisit kertonut asioista muutenkin. Sellainen ei häiritse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mukavaa että seuraat blogiani ja että olet kokenut myös yhteistyöpostaukset sopiviksi. Aurinkoista päivää ja viikonloppua sinulle! :)

      Poista
  17. Hyvä kirjoitus. Kahlaan paljon blogeja, mutta vakituisesti seuraan vielä liian harvoja. Sun blogissa tykkään nimenomaan sujuvasta arkipäiväisten asioiden kuvauksesta. Oivaltavat ja huumorintajulla kirjoitetut blogit ovat erityisesti mun mieleen, mutta sisällön suhteen olen kaikkiruokainen. Yhtälailla luen hömppää, arkikuvauksia, tieteellisiä artikkeleita, mielipiteitä, tyyli- ja muotipostauksia, kuvailevia kertomuksia ja vakaviakin aiheita. Oma bloginikin on kuin spagettilautanen tarjottuna eri kastikkeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Itsekin tykkään siitä että tällaisessa lifestyle-blogissa voi kirjoittaa laajalla skaalalla kaikesta mikä kulloinkin mietityttää. Itsekin kun seuraan hyvin monenlaisia blogeja, en pelkästään perheblogeja. Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  18. Tää sun kirjoitus oli varmaan paras aiheesta koskaan lukemani. Mä en lähtökohtaisesti tykkää ajatuksesta vastaiskublogi, koska kaikenlaisia blogeja on niin paljon, että todellista tarvetta millekään vastaiskulle ei ole. Sulla oli tosi hienoa pohdintaa, mua oikeasti jäi kiinnostamaan toi häpeän työstäminen. Mä uskon, että siinä on vinha perä, vaikka sitä ei tiedostaisikaan (enkä tietenkään puhu vain sinusta, vaan itsestäni myös ja suomalaisista ylipäätään). Mä itse luen tosi vähän, jos ollenkaan, ns. kiiltokuvablogeja. Ne ei inspiroi mua nykyisessä elämäntilanteessani yhtään eivätkä auta edes rentoutumaan. Muutamia kuvankauniita sisustus- ja ruokablogeja seuraan kyllä, sillä rakastan molempia itsekin - oman kotini sisustamista ja ruuanlaittoa. Harvoin niistä itse bloggaan kuitenkaan, koska mulle oma blogi on se tila, jossa haluan yleensä kirjoitella ajatuksistani vanhemmuudesta. Edellisessä blogissani olin paljon avoimempi kuin nykyisessä ja sain silloin paljon enemmän kommentteja kuin nykyään. Puin vaikeita tunteitani, haasteita ja lasten temperamentteja paljon. Se oli mulle tosi tärkeää ja blogilla oli iso joukko aivan ihania ja uskollisia seuraajia. Mua alkoi kuitenkin mietityttää se avoimuus, etenkin että voiko se vaikuttaa jotenkin lapsiini, ja sittemmin uudessa blogissani olen vetänyt tietoisesti taaksepäin. Ja nyt elämässä on muutenkin niin seesteinen vaihe menossa, että ei tästä saa revittyä samanlaisia itkuraivareita kuin pari vuotta sitten, haha. Mutta, jokaisella on ne omat syynsä vetää niitä rajoja, nämä ovat mun :)

    Kiitos ihanasta blogistasi. On ollut hieno seurata sen nopeaa kasvua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja hienosta blogistasi! Itse en ole rajannut tarkkaan blogin aihepiiriä vain vanhemmuuspohdintoihin enää vaan kirjoitan kaikesta mikä kulloinkin pohdituttaa. Sen sijaan olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kannattaa rajata aika tarkkaan se, mitä lapsistaan paljastaa. Pyrin lähtökohtaisesti siihen, että kerron täällä omista ajatuksistani ja kuulumisistani mutta en ensisijaisesti lasten ajatuksista, temperamentista ja heille tapahtuneista asioista. Tavoitteeni on, että lasteni ei tarvitsisi myöhemmin hävetä, mitä olen heistä kirjoittanut tänne. Näin isompien lasten vanhempana olenkin etuoikeutetussa tilanteessa, sillä mulla on bloggaamisessa korvaamaton apu: tyttäreni, joka aina välillä lukee blogiani. Ei jokaista postausta mutta tarkkaan ne, joissa kerrotaan hänestä. Saan häneltä verrattomia kommentteja ja ainakin toistaiseksi olen saanut "synninpäästön". Aina välillä hän oikaisee tuolla kommenttiboksissa, jos olen muistanut väärin jotain hänen sanomisiaan =)

      Poista
  19. Hyvää pohdintaa! Kirjoitin juuri samasta aiheesta ja jos ei haittaa, niin linkitin tämänkin tekstin mukaan. Kirjoitukseni löytyy täältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että kirjoitukseni herätti ajatuksia! Kiinnostava postaus myös sinulla, kävinkin kommentoimassa.

      Poista
  20. Sulla olikin kivoja postauksia taas tullut tänne. Tykkäsin tästä, jotenkin niin paljon samanlaisia ajatuksia - joskin itselläni ei ole sitä menestystä työelämässä eikä omakotitaloa esiteltävänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, kiva kun piipahdit lukemaan ja kommentoimaan =)

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!