12. huhtikuuta 2015

Hyvä minä! #ihanaäiti

Olen päättänyt jatkossa julkaista blogissani säännöllisesti myös suuria ja pieniä asioita, joissa olen ollut hyvä itselleni tai perheelleni. Keksin tällaisen uudenlaisen, myönteisen lähestymistavan tähän ruuhkavuosiblogiini maanantaisen postaukseni kommenttien ansiosta.

Pohdin nimittäin maanantaina tämän blogin "inhorealistista" lähestymistapaa elämään sekä Täydellisen Äitiyden vaatimuksia, ja sain postaukseen lukuisia mahtavia kommentteja, jotka herättivät uusia ajatuksia.

Blogiystäväni Tiia Minäkö keski-ikäinen -blogista arvioi, että olen ankara itselleni. Myönnän sen. Olen aina ollut vaativa sekä itseäni että muita kohtaan. Viime vuosina vaativuus suhteessa muihin on vähentynyt mutta edelleen vaadin itseltäni paljon, joskus liikaakin.

Nainen Talossa taas kommentoi seuraavasti: "Asenne ratkaisee ja ihmisen elämää muokkaa helposti se, miten hän toimii ja puhuu. Positiivisuus luo positiivisuutta ja kauneus kauneutta."

Viisaita sanoja, nämä ja muutkin kommentit. Kiitos! Niinpä ajattelin jatkossa olla hieman positiivisempi. Tällä postauksella osalistun myös #ihanaäiti-kampanjaan. Se on kampanja, jolla tuetaan äitiyttä ja äitiyden erilaisia valintoja jakamalla kuvia ja tekstejä somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Yritän jatkossakin pistää muistiin pieniä onnistumisia viikon varrelta, konkreettisia juttuja joiden kautta olen ollut hyvä itselleni tai perheelle - ihana äiti - ja kirjoittaa niistä säännöllisesti blogiini. (Työnantajalle olen mielestäni jo tarpeeksi hyvä päivittäin, niinpä työsaavutuksia en nyt sattuneesta syystä ala tänne kirjaamaan.)

Olen varma, että myös nämä pienet arkipäiväiset onnistumiset ovat kirjoittamisen arvoisia, vaikka blogi onkin minulle ensisijaisesti henkireikä keskellä ajankäyttöhaasteita ja ruuhkavuosien muita paineita. Ehkä näin luon itse itselleni uutta energiaa, kun elämä tuntuu haasteelliselta? Ja kenties nämä ajatukset osoittavat myös jollekin blogini lukijalle, että hänkin on pienten asioiden kautta ollut itselleen tai perheelleen hyvä!

Kokeillaanpa:

Uraäidin Ruuhkavuodet 
 ♥ Maanantaina
  • Tein pitkän juoksulenkin ja uin avannossa ennätysmatkan (60 vetoa). Siitä tuli hyvä olo.
  • Kokkasin perheelle hyvää ruokaa tuoreista aineksista. 
  • Sain lapset ajoissa nukkumaan - näin ensimmäinen pääsiäisen jälkeinen arkiaamu ei ollutkaan takkuinen ja tahmea.

♥ Tiistaina
  • Kävin Hessun kanssa koululääkärin vastaanotolla ja meinasin pakahtua onnesta, sillä olin niin ylpeä pikkumiehestä, jolle oli tullut taas huimasti pituutta ja joka vastaili reippaasti lääkärin kysymyksiin. Sanoin tämän myös hänelle itselleen.
  • Töissä oli iltamenoa ja pääsin kotiin vasta klo 22 jälkeen mutta jaksoin vielä silittää paidan seuraavaa päivää varten. (Tästä erityismaininta - minähän inhoan silittämistä...)
  • Miehelle tilaamani syntymäpäivälahja tuli postista. Olen kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä: miehen syntymäpäivä on vasta kesäkuussa mutta olen jo nyt hankkinut hänelle lahjan, jota hän arvostaa! Nyt pitäisi vain muistaa lahjan olemassaolo, pitää se tallessa aina kesäkuuhun asti ja toisaalta malttaa olla paljastamatta lahjaa, mikä on kenties vaikeinta.

♥ Keskiviikkona
  • Jaksoin käydä aamulla ennen töitä uimassa avannossa, vaikka yö jäi lyhyeksi. 
  • Pääsin arkiliikuntatavoitteeseeni, eli kuljin töissä portaita sen sijaan, että olisin käyttänyt hissiä.
  • Tyttö kertoi valitsemistaan ensi vuoden valinnaisaineista. Hän oli aivan itsenäisesti tehnyt oikein viisaat valinnat. Silti mieleni teki ehdottaa paria muuta vaihtoehtoa ("Eikö ylimääräinen liikuntatunti tekisi hyvää!" "Etkö ole aina halunnut kokeilla luovaa kirjoittamista?") Maltoin kuitenkin pitää suuni kiinni. En halua neuvoa lapsiani turhaan, sillä luotan heidän arvostelukykyynsä - he osaavat useimmiten tehdä erinomaisen fiksuja päätöksiä omista asioistaan.
  • Pääsin hieman tavallista aikaisemmin töistä ja jaksoin lähteä vielä salille illalla, kun lapset siirtyivät iltatoimiinsa.

♥ Torstaina
  • Olikin varsinainen hyvä äiti -päivä: työpäivä jäi ihan risaiseksi, koska minun piti hätäillä aikaisin pois töistä hakemaan poika iltiksestä. Mies oli poikkeuksellisesti koulutuksessa niin pitkään, ettei ehtinyt hakemaan. (Miksi Murphyn laki toteutuu aina niin, että juuri sinä risaisena työpäivänä, kun on pakko lähteä aikaisin, tulee eniten ad hoc -toimeksiantoja, jotka pitäisi toteuttaa ASAP?)
  • Laitoin taas hyvää ruokaa perheelle - pääsiäisenä ja sen jälkeen olenkin kokkaillut varmaan enemmän kuin kuukausiin!
  • Vein Hipun taitoluisteluseuran kevätnäytökseen, ja seurasin ynnä videoin tytön esityksen sen sijaan että olisin koko ajan naputtanut jossain hallin nurkassa läppäriä. (Tosin koko näytöstä en seurannut vaan siis tytön ryhmän esityksen - kun oli vähän pakko myös naputella sitä konetta eli hoitaa ne ASAP-hommat pois...)
Uraäidin Ruuhkavuodet

♥ Perjantaina
  • Sain pidettyä kiinni aloittamastani sokerilakosta, vaikka päivän mittaan tarjoutui monen monta sokerista tilaisuutta!
  • Sain houkuteltua Hipun kanssani iltalenkille metsään. Ilta-aurinko loi puihin viimeisiä säteitään, luonnossa oli niin kaunista ja me tytöt hölkkäilimme ja vaihdoimme kuulumisia - ihan parasta! (Äsken ihan hätkähdin tätä kuvaa katsoessani, kuinka iso pikkutyttö minulla jo onkaan. Hän on enää muutaman sentin lyhyempi kuin minä, kengänkoko on jo vähän isompi, kuvassa hänellä on minun juoksuvaatteeni. Ihanaa ja haikeaa, kun lapset kasvavat.)
Lauantaina
  • Oli niin hieno sää, että annoin piupaut imuroimiselle sekä erinäisille erille pyykkiä, jotka olisi pitänyt pestä, ripustaa, silittää tai järjestää kaappeihin. Sen sijaan lähdimme lasten kanssa ulos ja teimme virkistävän 7 kilometrin mittaisen pyörälenkin. Myös Hessu jaksoi hienosti polkea jo niinkin pitkän matkan, vaikka välissä oli korkeita mäkiä!
  • Tein taas hyvää ruokaa: Chocochilli-blogin ohjeella maukasta paahdettua porkkana-kookoskeittoa ja leivoin vielä omenapiirakankin.
  • Lisäksi jaksoin vielä vetäistä salilla kunnon jalkatreenin.
  • Meillä meni kakkosauto rikki, minkä ansiosta sain toimia illalla autokuskina eli kyyditsin miehen ruoan jälkeen poikien iltaan ja hain yöllä takaisin. Homma ei mennyt ihan kuin strömsössä - minua nimittäin alkoi nukuttaa ihan vietävästi jo iltapalan jälkeen. Torkuin sohvalla puolisen tuntia, kun lapset olivat iltapesulla. Sitten öisen "taksikeikan" jälkeen en saanutkaan unta vaan hiippailin pitkin taloa aamukahteen asti. Vielä sänkyyn mentyäni muistin, että seuraavana päivänä oli Hipun syntymäpäivä ja kortti kirjoittamatta ja nousin uudelleen etsimään korttia...
Uraäidin Ruuhkavuodet

 Sunnuntaina 
  • Aamulla en todellakaan ollut mikään ihana äiti, silä huonosti nukutun yön jälkeen kaikki otti päähän. Ja oli Hipusemme syntymäpäivä! Heräsin surkean myöhään havaitsemaan, että lapset olivat katsoneet telkkaa ja räplänneet tablettia koko aamun. Pilasin synttäri-brunssin tunnelman saarnaamalla lapsille ulkoilun tärkeydestä.
  • Jos äiti ei ole ihana niin onneksi lapset ovat: Hessu lähti oitis ulos leikkimään naapurinpojan kanssa ja Hipu lähti kanssani kävelylle metsään ennen harrastusvuoroaan. 
  • Toimin edelleen taksikuskina koska kakkosauto oli vieläkin pois pelistä: ajoin Hessun harrastukseen, sitten hain pojan ja vein Hipun ja vedin salilla tunnin selkätreenin tytön harrastusvuoron aikana. Nyt aion vielä imuroida ja ripustaa neljännen pyykkikoneellisen. Saas nähdä, jaksanko kaiken.
  • Joka päivä ei voi olla koko ajan ihana äiti, mutta onneksi joka päivään mahtuu ihania hetkiä.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Ihana äiti -kampanjan tarkoituksena on nähdä, mitä hyvää omassa ja muiden äitiydessä on. Lisätietoja kampanjasta esim. Helin blogista tai kampanjan Facebook-sivulta. Haastan meidän Kaksplussan blogiporukasta seuraavat bloggaajat mukaan kertomaan ihanasta äitiydestänne: Äitilandia, Lapsellista ja Tutipuu!

----
I decided to look for positive things in my everyday life because I participate in a Finnish campaign called #ihanaäiti (Wonderful Mother) which is emphasizing mutual tolerance and acceptance of different ways of being a mother. When I tried, I found several small ways in which I was kind to myself or to my family. This is something I'll try to blog about regularly from now on!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

20 kommenttia:

  1. Ihanaa arkea ❤️ Sitä on olla ihana äiti :)
    Riittämättömyyden tunne taitaa kuulua äitiyteen, mutta se tieto siitä, ettei mikään tai kukaan mene omien lasten edelle koskaan eikä missään ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Joo, riittämättömyyden tunne on äitiyden vääjäämätön seuralainen. Sen kanssa ei voi muuta kuin opetella elämään...

      Poista
  2. Uusi lukija ilmoittautuu. :)
    Aivan upean postauksen äitiydestä olet kirjoittanut. Äidin rooli on kyllä vaikeaa painottelua välillä eri asioiden välillä. Omat lapseni ovat hiukan nuorempia kuin Hipu. :)
    Tuollainen äitiyden ihanuutta kokoava kirjoitus olisikin ihan hyväksi itse kullekin. :)
    Tarmokas alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogini lukijaksi ja mukavaa kun jätit kommentin! Jään mielenkiinnolla seurailemaan, josko sinäkin liityt #ihanaäiti-kampanjaan... Mukavaa viikkoa sinnekin :)

      Poista
  3. Hieno juttu! Tämän päiväisen katastrofiin päättyneen riidan jälkeen (teinin kanssa ja sen jälkeen miehen kanssa), tuollaiselle positiiviselle ajattelulle olisi kyllä tarvetta, ehkä alan kirjoittamaan näitä vihkoon, kyllähän niitä hyviäkin asioita on ja tällaisina iltoina niitä kyllä pitäisi voida jostain kaivaa esille....

    Positiivista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä <3 Sitähän se perhe-elämä on, välillä riitoja ja sitten taas rakkautta... Laita ihmeessä hyviä juttuja muistiin, itselleni tämä ainakin toimi terapeuttisena elämyksenä!

      Poista
  4. Olet kyllä ihana äiti. Hienoja juttuja <3. Tuntuu tietenkin hyvältä, että kommenttini jäi mieleesi. Minunkin ajatukseni ovat avautuneet uusille urille monta kertaa blogistaniassa tapahtuvan vuorovaikutuksen myötä. Meillä on hieno harrastus :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle aktiivisesta kommentoimisesta <3 Olen samaa mieltä: en olisi ikinä uskonut kuinka antoisa harrastus tämä on!

      Poista
  5. Voi mahdoton, mikä tykitys pieniä arkipäivän onnistumisia :) Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos :) Ja hyvä sinä myös <3 #tuetaantoisiamme

      Poista
  6. Upea postaus! Kyllä jokaisessa päivässä vaan on sitä jotain hyvää ja onnistumista! Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin, se taitaa olla asenteesta kiinni!

      Poista
  7. Loistava postaus :). Sitä tulee päivien mittaan tehtyä niin paljon kaikenlaista, mitä ei itse oikein noteeraa miksikään, mutta noin kun ne kirjaa ylös, niin sitä melkein ajattelee, että "olenko ihan oikeasti ehtinyt ja jaksanut kaiken tämän" :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mietin kyllä näitä kirjatessani, että meneekö homma suorittamisen puolelle, mutta päätin sitten että ei koska kirjoittelin vain niistä jutuista, joilla olin hyvä itselleni tai perheelle, en ihan jokaikisestä pienestä ja isosta arjen saavutuksesta.

      Poista
  8. Ihan varmasti olet ihana äiti. Itsekin soimaan koko ajan itseäni siitä että olen paska mutsi. Tyyliin "en askartele tarpeeksi" "no nyt se katsoi puoli tuntia telkkaria ja mä nukahdin sen sijaan, että olisin lukenut kehittävää kirjaa" ja lista jatkuu. Yritän kääntää nämä ajatukset ja ajatella, että lapselle askartelua tärkeämpää oli yhteinen puistoreissu, aamun halaus, pään silitys, nenien hierominen vastakkain ja muut pikku jutut. Ei ole helppoa, miksi sitä pitää soimata itseään koko ajan? Ihana postaus ja viisaita sanoja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin riittämättömyyden tunne on osoitus siitä, että äitiys on tärkeää. Näin minä sen olen ajatellut. Kiitos kun tulit kommentoimaan =)

      Poista
  9. Kirjoittelin pitkän kommentin, joka katosi, kun painoin julkaise-nappulaa. Voi nenu! Kirjoitan huomenna uusiksi, jos vain muistan. Kiitos hyvästä blogista ja hyvää yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit. Kiva jos blogistani on ollut iloa tai apua =)

      Poista
  10. Inhorealistiset blogit antavat vertaistukea, että kun on parhaansa yrittänyt se riittää. Kiiltokuvablogit taas tuovat paineen, että miksei itse yllä samaan, vaikka tietääkin, että samaa epätäydellisyyttä se on muillakin. Mutta: positiivisuus ruokkii hyvää mieltä ja tuo iloa, joten ymmärrän postauksen idean. Toteutan itse samaa päivittäin lasten kanssa "kiitollisuusharjoituksilla": illalla juuri ennen valojen sammuttamista jokainen saa kertoa, mistä on ollut kiitollinen/mikä on ollut kivaa. toisten sanomisia ei saa arvostella eikä myöskään aleta pitkästi tarinoimaan. Kaikki käyvät taatusti hyvissä ajatuksissa nukkumaan. Sivutuotteena olen myös oppinut lapsistani paljon. Toimii poikienkin kanssa (8 ja 11 v)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana idea tuo "kiitollisuusharjoitus" - kiitos kun jaoit sen! Itsekin olen harjoittanut samanlaista mutta itsekseni. Täytyypä kokeilla lastenkin kanssa, meidän lapset kun ovat ihan saman ikäiset :)

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!