30. huhtikuuta 2015

Huhtikuu humahti {linky}

Näin vanhemmiten olen alkanut rakastaa kevättä. Vaikka fanitan kesähelteitä, on maalis-toukokuu ehkä vieläkin ihanampaa aikaa: raikasta, valoisaa - ja heräävässä luonnossa kaikkialla on lupaus kesästä!

Huhtikuussa meillä on laitettu elämää järjestykseen: siivottu lastenhuonetta, aloitettu ruokavalioremppaa, etsitty positiivista elämänasennetta ja laitettu kuittikaaosta järjestykseen. Olemme myös opetelleet yhteiseloa jokavuotisten kevätvieraiden kanssa, käyttäneet äänioikeutta ja viettäneet synttäreitä. Olen pähkäillyt tämän bloggaamisen avoimuuden kanssa ja haikaillut hieman lasten vauva-aikojen perään.

Pieni Lintu -blogissa on kuukausihaasteena kuvakollaasi. Tässä minun blogini kootut väläykset kuluneeseen kuukauteen:

Uraäidin Ruuhkavuodet

Nyt on vappu edessä - ja toukokuu! Lapsilla on enää nelisen viikkoa jäljellä koulua. Ihan pian on juhannus ja sen jälkeen töissä meno rauhoittuu. Ja sitten heinäkuussa minulla on kesäloma...

Sitä ennen riemukasta vappua!

-------
My April has been busy, full of different kind of activites, sunlight and energy. I created this collage based on the photo challenge from Pieni Lintu blog of my April photos.
Today in Finland we celebrate the Labor Day which means that tomorrow is a bank holiday. I wish you a great long weekend, if you have one!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

29. huhtikuuta 2015

Kauhea kamerakuume!

Viime aikoina valokuvausharrastus on ollut asia, joka on tuonut arkeeni uutta, luovaa energiaa. Pian kuitenkin minulla on edessä pula-aika: olen tähän asti saanut kuvata mieheni järkkärillä, mutta kesäaikaan myös hänen valokuvausharrastuksensa herää henkiin yhtä aikaa luonnon heräämisen myötä. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että järkkäri ei useimmiten ole minun vaan omistajansa käytössä.

Niinpä ajattelin investoida. Miehen kamera on Canon EOS 500D ja meillä on siihen Canon EF 35-80 mm f/4-5.6 -objektiivi, Canon EF 50mm f1.8 -objektiivi sekä Sigma AF 70-300mm f 4-5.6  -macro-objektiivi. Olisi varmaan järkevintä ostaa rinnalle toinen Canon-runko ja siihen vain joku uusi, kiva putki (tuskin kaikki putket koko ajan ovat miehen käytössä), mutta tässä asiassa minusta on tulossa mainonnan uhri...

Olen löytänuyt itseni kuolaamasta Olympuksen pikkujärkkärien perään pitkälti siksi, että niin moni netissä on kehunut niitä. Olen kallistumassa tällaisen paketin suuntaan, mitäs tuumaat?

Olympus PEN E-PL7 hopea + 14-42 mm EZ objektiivi
http://www.verkkokauppa.com/fi/product/11012/dxhcs/Olympus-PEN-E-PL7-hopea-14-42-mm-EZ-objektiivi
Kuva: Verkkokauppa.com



Koska PEN E-PL7-paketin mukana tuleva zoom-objektiivi ei ole kovin valovoimainen, haluaisin ehdottamasti lisäputkeksi  tämän: Olympus M.ZUIKO DIGITAL 45 mm f/1.8
Kuva: Verkkokauppa.com



...ja koska olen erityisesti hurahtanut makrokuvaukseen, haluaisin vielä lisävarusteeksi tämän:
Olympus MCON-P01 -makrolisäke

Verkkokauppa.com
Kuva:Verkkokauppa.com

Haikailen tällaista settiä, koska haluaisin mikrojärkkärin. Olen usein harmitellut, että arjen tiimellyksessä on vilahtanut ohi monia kuvauksellisia tilanteita, mutta järkkäri makaa yleensä jossain kameralaukun pohjalla. Räpsin tietenkin paljon kuvia ihan vain Lumia-puhelimellani (ja joskus toki myös sen kanssa tulee onnistuneita otoksia) mutta ei kännykkäkuvia yleensä ottaen voi järkkärikuviin verrata.

Kyseinen Olympuksen runko on kuulemma monikäyttöinen ja kooltaan ylivertainen, sillä se mahtuu helposti käsilaukkuun tai vaikka taskuun, erityisesti tuon 14-42 mm EZ -objektiivin kera.

Mitä mieltä olet, olisiko tällainen paketti hyvä? Millaisella kameralla sinä kuvaat?

-------
I'm suffering from a severe symptom: for quite some time I've felt that I desperately need a new camera. And because I'm easily affected by advertising, I'm seriously considering the package above. The need for a new system camera is current because I've been taking photos with mys husband's camera, but soon he will be using it a lot more than before, when the summer comes.
What kind of equipment do you use for photography?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

28. huhtikuuta 2015

Kukkaron kaaos hallintaan

Uraäidin Ruuhkavuodet
 Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
"Haluatko kuitin?", kassatäti kysyy. "Kyylllä", minä vastaan, ojennan käteni ja survon lappusen valmiiksi pullottavan lompakkoni uumeniin. Joskus kuukauden kuluttua kaivan läjän pois, hypistelen papereita hetken ja dumppaan ne kaikki hädissäni roskikseen. (Ei jaksa käydä näitä läpi nyt...)

Kuulostaako tutulta? Minä olin tuollainen vielä pari kuukautta sitten. Maksoin - ja edelleen maksan - yleensä ostokset aina pankkikortilla. Otin kuitit talteen kaupassa ja säilöin ne kukkaroon, koska kuvittelin sitten joskus tarkastavani, vastaavatko ne pankkitilin tilitapahtumia. Yleensä en kuitenkaan tehnyt sitä, vaan ahdistuin siinä vaiheessa, kun en enää saanut lompsaa kiinni, jolloin hankkiuduin eroon koko roskakasasta kerralla. (Takuukuitit toki yritin seuloa ensin pois.) Kaikesta huolimatta en oikein tiennyt, mihin rahat katosivat. Kaikki mikä tuli, myös takuuvarmasti meni.

Pieni Lintu -blogissa on viikon Makrotex-haasteen teemana Roska. Aihe puhutteli minua, kun mietin taas rahankäyttöäni.

Vuodenvaihteen jälkeen kyllästyin itseeni samiohin aikoihin, kun aloin muutenkin laittaa arkea hallintaan. (Aloitin vaatteiden karsimiseen tähtäävän 333-projektin sekä tavaramäärän vähentämiseen tähtäävän 365-projektin.) Päätin alkaa seuraamaan jotenkin rahankäyttöäni.

Opiskeluaikana minulla oli vielä käytössä mustakantinen tilikirja. Merkkasin sinne joka kuukausi tulot ja laskin kullekin päivälle budjetin. Kirjasen avulla oli mahdollista elää pelkällä opintotuella, eikä ihan aina kuun lopussa edes tarvinnut järsiä kengänpohjia päivälliseksi.

Tällä kertaa otin käyttöön sähköisen tilikirjan. Käytössäni on Lumia 625, jolle on saatavilla jonkin verran erilaisia sovelluksia (vaikka ei tietenkään edes murto-osaa siitä, mitä Iphonelle tai Androidille on tarjolla.) Selailin Lumian ohjelmistokaupassa erilaisia personal finance -ohjelmia, joista listan kärkeen nousi Toshl Finance -niminen. Se oli saanut käyttäjiltä melkein täydet tähdet. 

Latasin ohjelman kokeeksi ja olen käyttänyt sitä ihan tyytyväisenä. Nykyään saatan ottaa kaupan kassalta kuitin, mutta heti kun pääsen pois kassalta, syötän ostossumman kännykkääni ja heitän kuitin pois. Aluksi syötin ohjelmaan myös tuloni, mutta sittemmin olen seurannut sillä vain, millaisiin kategorioihin rahaani kuluu. 

Mm. näihin juttuihin rahani ovat kuluneet tammi-huhtikuussa (€):
  • Kampaaja 126,80 (Leikkautan tukkani 6 viikon välein.)
  • Karkkia 65,50 (Ei kannata ihmetellä, miksi aloitin karkkilakon...)
  • Kenkiä 136 (Olen ostanut yhdet uudet Clarksin kengät 99, yhdet talvikengät kirppikseltä 22 ja lenkkarit Lidlistä 15.)
  • Kosmetiikkaa 582 (Olen sortunut työmatkoilla muutamaan lentokenttämyymälän luksustuotteeseen, ja ylipäätään käyttämäni ihonhoitosarja on kyllä tosi kallis, mutta onneksi hintansa väärtti.)
  • Hyväntekeväisyys 224 (Minulla on Planilta kummilapsi ja olen myös Unicefin kuukausilahjoittaja.) 
  • Laukkuja 95 (Olen ostanut kaksi laukkua käytettynä ja samalla ajanjaksolla laittanut kierrätykseen 8 vanhaa laukkua.)
  • Liikunta 219 (Kuntosalin kk-jäsenyys maksaa minulle tällä hetkellä 49.)
  • Lisäravinteet 254 (Käytän osteoporoosin takia lääkärin määräyksestä päivittäin kalsiumlisää, D-vitamiinia ja lisäksi magnesiumia, maitohappobakteereita sekä tyrniöljykapseleita, joiden pitäisi auttaa kuiviin silmiin. Tähän kategoriaan kirjaan myös proteiinipatukat, joita syön usein välipalaksi.)
  • Ravintolat ja kahvilat 650 (Tässä on mukana mm. 6 euron työpaikkalounaat arkipäivisin sekä Lontoon-matkan syömiset.)
  • Silmätipat 112
  • Vaatteet 58 (Olen ostanut kaksi uutta paitaa sekä kaksi muuta vaatetta ilmeisesti käytettynä...joita en muista...)


Nämä ovat vain omia menojani, ei perheen. Meillä on yhteinen tili, josta maksetaan perheen menot ja lisäksi molemmilla omat tilit henkilökohtaisia menoja varten. Yhteiseltä tililtä maksetaan mm. asuntolainat, sähkö, yhtiövastike, autojen kulut, ruoka, vakuutukset ja kaikki lasten menot.

Mielestäni on ollut kiinnostavaa seurata, mihin raha oikein valuu. Lisäksi seurannan ansiosta tilille on alkanut jäämään kuukauden lopussa jotain sen sijaan, että palkkapäivän aikoihin pitäisi pureskella kynsiä. 

Yritän tämän systeemin avulla saada hieman säästöön, sillä edessä on menoeriä: syksyllä koiran hankinta ja sitä ennen 40-vuotissynttärini. Lisäksi haaveilen, että parin vuoden kuluttua matkustaisimme Pohjois-Amerikkaan... Sitäkin varten pitäisi laittaa sukanvarteen hyvissä ajoin.

Tiedätkö, mihin omat rahasi kuluivat? Oletko seurannut menojasi ja jos olet, millaisilla välineillä?

--------
Do you keep record of the different things in which you spend your money? I've done that more systematically from the beginning of January. I've used Toshl Finance application for budgeting for these couple of months and have received interesting results: the amount of receits in my purse has decreased dramatically and nowadays I've got some money left before the payday, which is fantastic!
The theme of Makrotex photo challenge this week is Rubbish. I participate in the challenge with these photos of receits, which use to be "a pain in my purse" but not anymore.
Are you aware of your spending? What kind of tools do you use to monitor personal finance?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

26. huhtikuuta 2015

Yllätysten viikko ja arvonnan voittaja




Olen jälleen kirjaillut viikon varrelta pieniä ja isoja hyviä asioita. Tämä viikko oli jotenkin niin arkinen ja tavallinen, että meinasin ensin jättää postauksen tekemättä. Sitten Scavenger Hunt Sunday kannusti katselemaan linssin läpi maailmaa eri vinkkelistä. Pian hoksasin myös, että Valokuvatorstaissa on teemana yllätys ja tajusin, että tavallinen viikkoni olikin täynnä pieniä ja isoja yllätyksiä.

Maanantaina töiden jälkeen haukkasin vähän happea ja hain pojan kävellen naapurin luota. Allaoleva peltomaisema yllätti jälleen kauneudellaan. Päivän pieniin onnistumisiin kuului se, että sain viimein vaihdatettua autoon kesärenkaat.

Tiistaina omien asioiden hoitamisessa jälleen edistysaskel: muistin varata itselleni kampaajan. Kävin töiden jälkeen juoksulenkillä lempireitilläni, pienen metsälammen rannalla. Sää oli yllättävän lämmin ja kesäinen ja ylläolevat maisemat jälleen sykähdyttävät. Lenkin jälkeen ehdin vielä lukea pojalle pitkän iltasadun.

Keskiviikkona minua odotti kotona varsinainen yllätys: Hipu laitoi keittiössä ruoaksi jauhelihakastiketta! Sain rauhassa laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään ja yllätin itseni, sillä keksin lähteä kuntokeskukseen venyttelyjumppaan. (Kukkarossani on pyörinyt jo pari vuotta kuntokeskuksen 10 kerran jumppakortti, josta oli yksi kerta käyttämättä. Nyt sain viimen käytettyä sen pois.)

Torstaina aloitimme aamun sylitellen pojan kanssa, vaikka oli arki ja normaali kiire. Hoppu iski täysillä vasta työpäivän lopussa, sillä oli jälleen minun vuoroni hakea poika iltiksestä, vaikka päivän viimeinen palaveri päättyi vasta klo 16.20.
Moottoritiellä oli normaali neljän ruuhka... Ehdin iltiksen ovelle vasta kaksi minuuttia yli viiden. Poika oli siellä jo vastassa ulkovaatteet päällä. Olin kyllä varoitellut tiukasta aikataulusta jo edellispäivänä ja soitin matkalta iltapäiväkerhoon, joten myöhästymisen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, Kurjalta se kuitenkin tuntui, varmaan meistä kaikista.
Iltiksestä kurvasimme hakemaan tyttöä kaverin luota, olihan jo kiire viedä tyttö näytelmäkerhoon. Päivällinen hoitui lähi-pizzeriassa. (En käsitä, miten muut vanhemmat onnistuvat hoitamaan ruoan pöytään ja lapset harrastuksiin alle tunnissa - vai onnistuvatko?)
Illalla kävimme järvessä uimassa tytön kanssa. Yllätyksekseni tyttökin dippasi itsensä kaulaan asti!

Perjantaina vein tytön kouluun ja pulahdin taas järveen. Käytin etäpäivän lounastunnin reippaaseen juoksulenkkiin. (Pidin tämän viikon "lepoviikkoa" salitreenistä eli viikkoon mahtui aika monta juoksu- ja kävelylenkkiä. Välillä lihaskuntoharjoittelusta kannattaa pitää taukoa, ettei mene ylikuntoon.)
Iltapäivällä oli tytön kasvatuskeskustelu koululla opettajan kanssa ja sieltä päin lähdin tapaamaan mentoroitavaani. Toimin mentorina Helsingin Diakonissalaitoksen Amigo-hankkeessa, jossa mentoroidaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Minä ja mentoroitavani olemme hyvin erilaisia, ilman mentorointiohjelmaa meillä ei olisi mitään tekemistä toistemme kanssa.
Olen seurannut kiinnostuneena vaalien jälkeistä kupla-keskustelua. Suosittelen vapaaehtoistyötä jokaiselle, joka haluaa omasta kuplastaan ulos! Itse aloitin alun perin vapaaehtoistyön juuri sen vuoksi, että kyllästyin elämänpiirini kapeuteen: olin tekemisissä ainoastaan samanikäisten, samassa elämäntilanteessa olevien, saman koulutustaustan ja -yhteiskuntaluokan omaavien ihmisten kanssa. Mentorointi on ollut yllättävän antoisa elämys.
Töiden jälkeen imuroin ja pesin lattiat. Poika järjesti jymy-yllätyksen, koska suostui ruutuaikaa vastaan järjestämään laatikoihin läjän talvivaatteita, jotka olivat lojuneet samassa paikassa jo muutaman viikon. Tyttö yllätti myös, koska pesi vessan ja vaihtoi sinne pyyhkeet.
Väsäsin iltamyöhään yllätyslahjaa äidilleni, jolla on syntymäpäivä ensi viikolla.

Lauantaina saimme mieluisan yllätysvieraan: tutun villakoiran hoitoon melkein kahdeksi viikoksi. Sitä ennen kävimme kirjastolla katsomassa harvinaista esitystä eli oman tyttömme käsikirjoittamaa näytelmää!
Esityksen jälkeen jatkoin siivoamista, sillä isovanhemmat olivat tulossa vierailulle. (Olen nyt viikon sisällä tehnyt yllättävän paljon kotitöitä. Mieskin oli pannut tämän merkille. No, varmaan tilanne normalisoituu pian.) Naapuri soitti ja yllätyksekseni pyysi pitkästä aikaa lenkille. Laitoin qvorn-kiusauksen uuniin, ripustin pyykit ensimmäisen kerran tänä keväänä ulos kuivumaan ja lähdimme baanalle, jossa seitsemän kilometriä sujahti ohi yhdessä hujauksessa.
(Käytän edelleen aktiivisuusmittaria, mutta olen vaihtanut Fitbit Flexiin ja luopunut Polar Loopista. Fitbit on ranteessa niin kevyt, ettei sitä edes huomaa. Nyt kun meillä on koira hoidossa, pääsen taatusti askeltavoitteeseen ihan helposti joka päivä!)

Tänään sunnuntaina yllätyksekseni tyttö käytti koiran aamupissalla. Minä lähdin otuksen kanssa aamupäivällä vielä uudestaan metsään, ennen kuin oli taas aika lähteä kirjastolle: tänään oli vuorossa pienten kerholaisten näytelmän esitys!
Esityksen jälkeen pesin lisää pyykkiä, laitoin ruokaa, vaihdoin sänkyihin lakanat ja lähdimme vielä naapurin kanssa tunnin iltalenkille metsään.

Nyt minulla on mukava yllätys Blogger-käyttäjälle nimeltä Siili: onnea - voitit blogini synttäriarvonnassa paketin kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita! Lähetän sinulle sähköpostia.

Ihanaa uutta viikkoa myös kaikille muille blogini lukijoille!



 






This week has been just an ordinary week, yet full of small and big surprises. The weather and the nature have surprised us with its beauty, my children have surprised me in many ways and the best of all - we got a surprise guest to our home: a big poodle which we've taken care earlier, too.
Have a lovely new week!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

25. huhtikuuta 2015

Haikeita muistoja vauva-ajoilta ja pari nostalgista videota

Tajusin eilen, kuinka isoja lapsemme jo ovatkaan ja pitkästä aikaa tulin hieman haikeaksi.

Minulla ei ole tapana rypeä muistoissa ja muistella menneitä, tai ainakin yritän välttää sitä. Tavoitteeni on elää tässä ja nyt ja olla onnellinen siitä, mitä on nyt.

Nostalgia pääsi yllättämään, kun katselin eilen vanhoja videopätkiä, joita olemme nauhoittaneet vuodesta 2006 eli siitä asti kun saimme ekan digikameran, jolla pystyi ottamaan videokuvaa. Voi, kuinka pikkuinen tyttö olikaan parivuotiaana! Kuinka hassut jutut hänellä oli. Kuinka hän puhui pienenpienellä linnunäänellä. Kuinka kaunis poikamme olikaan vauvana - ja miten pullea!

video

Vielä esikoisen vauva-aikana olin haikeana vähän väliä: silloin kun lapsi oppi nostamaan päätään, kierähtämään, istumaan, syömään soseita... Ajattelin jatkuvasti miltei hädissäni, että vauva-aika on ainutlaatuista aikaa, joka menee tajuttoman nopeasti ohi ja jota ei koskaan voi ottaa uusiksi. ...Ja pian se jo kirjoittaaa ylioppilaaaksi ja muuttaa pois kotoa...

Tietyllä tavalla tämä  oli myös helpottava ajatus. Lasten vauva-aika oli minulle myös aika rankkaa aikaa.

Koin ahaa-elämyksen kun juttelin taannoin tuttavan kanssa, joka kertoi aina järjestävänsä pienet juhlat sen kunniaksi, että lapsi siirtyy uuteen vaiheeseen. Mielestäni tämä ajattelutapa oli suorastaan nerokas! Kun hänen vauvansa esimerkiksi alkoi syömään kiinteitä ruokia, äiti järjesti heille oikein picnikin puistoon, jossa ensimmäiset lusikalliset maisteltiin juhlavasti viltin päällä.

Sen jälkeen olen yrittänyt suhtautua samoin lasten edistysaskeliin. Ja on kyllä totta, että nykyinen elämänvaihe koululaisten kanssa on tosi mukavaa. Lapset ovat hauskoja ja helppoja. Fiksuja, viisaita ja omatoimisia. Vielä meillä ei edes ole murrosiän murheita. He ovat parasta seuraa - oli kyse sitten juttutuokiosta tai juoksulenkistä!

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tänään oli ihana aurinkonen kevätpäivä. Meillä se vietettiin tyttömme käsikirjoittaman näytelmän ensiesityksessä! (Kyllä, meillä taitaa asua tuleva näytelmäkirjailija...?) Sen jälkeen nautimme ulkoilmasta koko konkkaronkka. Ripustin ensimmäisen kerran pyykit pihalle kuivumaan.

Varmaan näitä päiviä on mukava sitten keinutuolissa mietiskellä. Ihan niin kuin tällä Virgin Atlantic -yhtiön vanhalla mainosvideolla sanotaan: "When Your Life Flashes Before Your Eyes, Make Sure You’ve Got Plenty to Watch."



Ethän unohda osallistua blogini synttäriarvontaan! Palkintoina kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Arvonta päättyy huomenna 26.4. klo 20.

Ihanaa lauantain jatkoa!

--------
Please don't forget to take part in the lottery which is organised to celebrate the 6 months birthday of my blog. There's time until tomorrow the 26th April at 8pm.
This weekend I've felt a bit nostalgic because I've been watching old videos which were taken when my children were babies. Usually I try to avoin nostalgy and seize the day - be happy of the present moment. Now I couldn't help feeling a bit sad when I realized how quickly the time passed especially when the kids were babies, and I can never have that time back.
However, I guess that the most important thing is to live the way the ad tells: "When Your Life Flashes Before Your Eyes, Make Sure You’ve Got Plenty to Watch."
Enjoy this Saturday! In  the Southern part of Finland it's been sunny and bright. 


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.


24. huhtikuuta 2015

Muistathan blogin synttäriarvonnan? Vielä ehtii mukaan!

Sunnuntai lähestyy - oletko jo osallistunut blogini synttäriarvontaan? Arvon blogini lukijoiden kesken kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita.

Arvottavana on paketti, joka sisältää:
  • KC Professionalin So many Reasons -hiuspuuterin (100ml)
  • Bangerheadin Fresh Me Up! -kuivashamppoon (200ml)
  • Bernerin XZ-muotoilusuihkeen (strong, 150 ml)
  • Bangerhead-pussukan
  • Nivea Sun Protect & bronze Tan Activating Protecting Oil, suojakerroin 30 (200 ml)
  • Garnier BB Cream, sävy Medium (50 ml)
  • 4 kpl kynsilakkaa:
    • Crocs (violetti, 10 ml)
    • Mavala sävy 303 Bali, 5 ml
    • Mavala sävy 301 Trinidad, 5 ml
    • Mavala sävy 306 Cuzco, 5 ml

Uraäidin Ruuhkavuodet

Vastaa tähän postaukseen, niin olet mukana arvonnassa:
Huomaathan, että tässä arvonnassa yhden arvan saa jos on rekisteröitynyt seuraajaksi Bloggerissa ja sen jälkeen lisäarpoja Facesta, Instasta yms. Arvonnalla siis haluan ensisijaisesti hemmotella Blogger-lukijoitani :)

Vastaa aikaisempaan postaukseeni tai tähän postaukseen ja ilmoita, monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Muistathan ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden.

Arvonta päättyy ensi sunnuntaina eli 26.4. klo 20. Sen jälkeen ilmoitan onnelliset voitttajat.

Arpaonnea kaikille blogini ystäville!
----
On Thursday the 16th April my blog turned 6 months. Therefore I organize a small lottery to celebrate this milestone.
If you follow my blog via Blogger, Facebook, Instagram or Twitter, you are welcome to participate! There's time until next Sunday the 26th. Good luck!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

23. huhtikuuta 2015

Saako lapsi tietää äidin epävarmuudesta?

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tällä viikolla on netissä on jälleen käyty mielenkiintoista keskustelua siitä, mitä lapsesta kannattaa julkaista netissä. Itse aloin kipuilla asian kanssa uudestaan, koska 11-vuotias esikoiseni lukee toisinaan tätä blogia. Olen aiheesta täällä ylpeillytkin. Nyt aloin pohtia, onko se sittenkään hyvä asia ja miten blogini vaikuttaa lapseen.

Aikaisemmin keskustelu aiheen tiimoilta on pyörinyt pitkälti sen ympärillä, millaisia kuvia lapsesta kannattaa julkaista. Itse pohdin aihetta ensimmäisen kerran jo pian blogin perustamisen aikoihin. Sovin heti tuolloin alkumetreillä, että en pääsääntöisesti näytä blogissani muiden perheeni jäsenten kasvoja, ainoastaan omani.

Tällä viikolla törmäsin Vauva-lehden keskustelupalstan keskusteluun, jossa nousi esille uusi näkökulma: jos lapsesta julkaisee netissä henkilökohtaisia asioita on vaarana, että hän joutuu niiden perusteella kiusatuksi.

Olen myös tätä puolta yrittänyt varoa. Vaikka olen blogissani avoin, yritän olla avoin ensisijaisesti omien ajatusteni ja tunteideni suhteen. Tavoitteeni on kirjoittaa omista mietteistäni ja tekemisistäni, ja jättää Hipun, Hessun ja Maailman Parhaan Miehen tekemiset vähemmälle. Heillä on oikeus luoda oma netti-identiteettinsä.

Toisaalta kerron blogissa myös yhteisestä arjestamme, vaikkapa lastenhuoneen siivousrumbasta, pulkkamäkiretkestä tai matkustelustamme, mutta ne eivät ole kovin henkilökohtaisia paljastuksia. Samanlaisia hetkiä on taatusti tuhansissa muissa suomalaisperheissä, tuskin kukaan lapsiani niiden takia kiusaa? Enhän minä ole esim. mitään intiimiasioita täällä blogissa paljastellut, suolihuuhtelukokemuksia tai pottajuttuja, kuten jotkut muut bloggaajat.

Hiljattain aloin kuitenkin pohtia, miten pohdiskeluni esim. hyvästä äitiydestä ja riittämättömyydestä vaikuttavat lapseeni. Haen ja jaan blogin kautta vertaistukea toisilta vanhemmilta. Tämä blogi on ensisijaisesti ajateltu aikuisten "virtuaalihiekkalaatikoksi". Blogini on eräässä mielessä nettipäiväkirja, enkä minä kyllä haluaisi että lapsi lukee päiväkirjaani, ainakaan kaikkea siitä.


En tiedä, onko tyttö lukenut vakavampia kirjoituksiani, ainakaan hän ei ole koskaan viitannut niihin. Häntä on kiinnostanut eniten tekstini, joissa hän esiintyy mukana: muun muassa keskustelumme siitä, voiko raha tehdä onnelliseksi tai matkakertomukseni Lontoosta.

Me kyllä juttelemme kotonakin avoimesti tunteistamme ja ajatuksistamme lasten kanssa. Jos olen väsynyt tai stressaantunut, yritän sanoittaa tunnetilaani lapsille, jotta he eivät luulisi että ärtymykseni johtuu heistä ("Olen vähän väsynyt, koska tänään oli kova kiire." "Minua kiukuttaa, kun keittiössä on niin iso sotku.")

Kävin viime vuoden puolella kiinnostavan kurssin, jossa pohdittiin niin sanottuja tunnelukkoja, niiden syntymistä ja vaikutusta vuorovaikutukseen. Juttelin myös kurssin herättämistä oivalluksista avoimesti lapsille. Kerroin esimerkiksi, että äiti tajusi kurssin ansiosta, ettei lasta koskaan saisi uhkailla (vaikka sanotaan, että kiristys, lahjonta ja uhkailu ovat muka ikiaikaisia lastenkasvatuskeinoja...) 

Samoin yritän heti pyytää anteeksi lapsilta, jos olen toiminut toisin kuin pitäisi. Myönnän virheeni esim. sanoen: "Anna anteeksi, oli väärin että huusin sinulle huoneen siivoamisesta. Olen väsynyt, kun tänään on ollut niin kiire."

Tunteiden sanoittamisen ja anteeksipyytämisen ansiosta uskon, että lapset eivät pidä minua erehtymättömänä. Se ei minua haittaa. Jos he saavat esimerkin erehtyvästä, virheensä myöntävästä aikuisesta, he toivottavasti oppivat armollisutta itseään ja muita kohtaan.

Silti minua häritsee, jos Hipu esimerkiksi lukee täältä, kuinka pohdin koenko alitajuisesti häpeää siitä, että en täytä Täydelliselle Äidille asetettuja ulkoisia odotuksia. Sellaisten pohdintojen saattaminen lapsen tietoisuuteen on mielestäni hieman eri asia kuin niiden virheiden myöntäminen, joita lapsi on todistamassa. Minulla on nimittäin periaatteena, että en kaada omia murheitani lapsen niskaan. Vastuullinen aikuinen ei käytä lastaan murheidensa roskakorina, vaan antaa lapsen olla pieni.

En tiedä. Mitäs sanotte? Pitäisikö meidän kotikoneelle laittaa jokin esto-ohjelma, jotta Hipu ei pääse enää lukemaan blogiani? Vai muuttaa blogi yksityiseksi? Vai muuttaa blogin linjaa kevyemmäksi, vai perustaa näille kasvatuspohdinnoille oma, suljettu blogi? Ja miten te muut olette ajatelleet toimia tai olette toimineet bloginne kanssa, kun lapsistanne tulee netin käyttäjiä? Miten sinun perheesi suhtautuu siihen, että äiti kirjoittaa nettipäiväkirjaa?

Ja viimeisenä vielä tärkeimmät kysymykset: miten tieto oman vanhemman heikkouksista tai epävarmuudesta vaikuttaa lapseen? Vavisuttaako se lapsen luottamusta aikuiseen ja perusturvallisuuden tunnetta?



P.S. Ethän unohda osallistua blogini synttäriarvontaan! Palkintoina kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Arvonta päättyy sunnuntaina 26.4. klo 20.

------
This week there's been again interesting online discussions about the privacy of children in internet. Most of these debates deal with publishing photos abut children. However, I started wondering about how this blog affects my child.
My 11 year old daughter reads this blog every now and then. My understanding is that she doesn't read all the serious stuff but instead the stories which are directly related to her. Nevertheless it's possible that she gets to read about my uncertainty as a mother which I've also written about.
How does it affect the child when she finds out about the weaknesses of her parent?

P.S. Please take part in the lottery which is organised to celebrate the 6 months birthday of my blog. There's time until Sunday the 26th April at 8pm.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

21. huhtikuuta 2015

On viulu vaiennut...

Pian on taas aika, kun lasten harrastukset loppuvat kevätlukukauden osalta. Sitten aletaan kesällä keskustella, missä syksyllä kuljetaan: jatkuuko taitoluistelu, näytelmäkerho, liikuntakerho, pianotunnit.... 

11-vuotiaaksi Hipu on harrastanut jo monenmoista: vauva- ja taaperomuskaria, muskarissa kanteleensoittoa, myöhemmin kuorolaulua, balettia, lasten joogaa, hip hoppia, yleisurheilua, ratsastusta, partiota, uimista, suunnistusta... Viulutunneillakin tyttö kävi pari vuotta, mutta ei lopulta ihastunut siihen. (Hyvä niin. Viulu on vaikea instrumentti ja maailmassa on ihan tarpeeksi huonoja viulisteja.)

Hessun kanssa olemme olleet vähän laiskempia. Poika on 8-vuotiaaksi mennessä käynyt vauvamuskarissa, futiskoulussa, kokeillut lasten joogaa, yleisurheilua, partiota ja tänä keväänä käynyt näytelmäkerhossa. Muut harrastukset ovat jääneet mutta viimeistä hän kuulemma haluaisi jatkaa.

Itse soitin viulua kaikkiaan kymmenen vuotta. Aloitin soittamisen viisivuotiaana Satu meni saunaan -debyytillä, jolla aukenivat ovet musiikkikouluun. Käytännössä harrastus loppui 15-vuotiaana, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Australiaan. Siinä välissä ehdin suorittaa viulusta musiikkikoulun oppimäärän eli 3/3-tutkinnon. Kävin myös teoria-, säveltapailu- ja orkesteritunneilla. Lisäksi suoritin pianonsoitosta 2/3-kurssitutkinnon.

Viulu on edelleen minulla, kotelossaan sängyn alla. Pieni Lintu -blogissa on kuluvan viikon Makrotex-haasteen aiheena aarre. Viulu on minun aarteeni. 

Soittimeni on käsintehty ja yli 30 vuoden ikäinen. Sen ääni on ihanan pehmoinen ja täyteläinen. Vaikka soitan nykyään enää harvoin, vain muutaman kerran vuodessa sukujuhlissa, tulee tuosta vanhasta ystävästä parhaimmillaan hiveleviä, samettisia säveliä. Vaikka pelimannin taidot olisivat ruosteessa, hyvä soitin voi pelastaa paljon.

Minä olen meidän perheessä siis musiikkikoulun käynyt, mutta muut perheenjäsenet ovat soittajia. Mies, joka on opetellut itse soittamaan useaa eri instrumenttia, tarttuu vähän väliä kitaraan ja näppäilee muutaman soinnun tai istahtaa esim. lasten iltatoimien aikaan pianon ääreen. Myös Hipu käy pianotunnilla ja aivan kehottamatta tapailee monta kertaa päivässä soittoläksyjään. He soittavat omaksi ilokseen.

Miksi minä en enää soita? Arki on tietysti liian kiireistä. Mutta lisäksi en koskaan oppinut soittelemaan huvikseni. Minä aina harjoittelin, soitin tavoitehakuisesti. Olin niin kova suorittamaan, että jossain vaiheessa haaveilin jopa ammattimuusikon urasta. Nykyään olen onnellinen, että se ei ollut minun tieni.

Silti on sääli, että soittamisesta tuli minulle suorittamista. Olenkin hieman kriittinen sitä kohtaan, että suomalaislapset harrastavat niin tosissaan. Oma laji pitää valita jo melkein heti, kun on kuivaksi oppinut. 

Hipu aloitti ratsastuksen 3-vuotiaana. Eräs työkaverini sanoi siitä kuullessaan: "No jopas tytöstä tulee hyvä, kun on noin varhain aloittanut!" Hämmästyin sen kuullessani. Itse ajattelin, että ratsastaminen on mukavaa ulkoilua ja opettaa oman kehon hallintaa, tasapainoa sekä yhteistyötä ison eläimen kanssa. Samoin kuulemma futista tai jääkiekkoa on nykyään turhaa aloittaa enää ekaluokan jälkeen, koska samanikäiset ovat ehtineet jo kauas edelle.

Miksi lasten harrastamisen pitää olla niin totista? Ei läheskään kaikista voi tulla ammattimuusikoita tai kilpaurheilijoita. Miksi ei ole yleisempää harrastella vain rennolla asenteella, omaksi ilokseen ja muiden kiusaksi?

P.S. Ethän unohda osallistua blogini synttäriarvontaan! Palkintoina kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Arvonta päättyy sunnuntaina 26.4. klo 20.

------
I've played the violin for altogether 10 years. I started when I was 5 and had the hobby untill I was 15. Nevertheless I hardly ever played out of pure joy. Instead I practised.
My kids are now 8 and 11. They've tried several different hobbies, which I find alright.
These days my daughter enjoys playing the piano. She plays many times per day without anyone telling her to do that. Also my husband plays often many instruments because he likes playing.

Children's hobbies in Finland are quite serious business these days. I wonder why it is so rare to do something just for fun, not aiming at being professional one day?
Strict goal orientation may kill pleasure and joy of having a hobby.

P.S. Please take part in the lottery which is organised to celebrate the 6 months birthday of my blog. There's time until Sunday the 26th April at 8pm.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.
 

20. huhtikuuta 2015

Viikon hyvät hetket ja blogiARVONTA synttäreiden kunniaksi


Uraäidin Ruuhkavuodet

Lupasin vähän aikaa sitten pistää muistiin pieniä onnistumisia viikon varrelta ja julkaista blogissani niitä säännöllisesti tuottaakseni hyvää mieltä itselleni ja muille. Viime viikolla oli jotenkin tosi kiire mutta mahtui sinne lomaan myös suuria ja pieniä asioita, joissa olen ollut hyvä itselleni tai perheelleni.

Töissä vuoden toinen kvartaali on aina haipakkaa ja jostain syystä onnistun kroonisesti unohtamaan sen joka vuosi niin, että kevätkiireet tulevat aina yllätyksenä. Käytännössä ehdin olla aika vähän kotona iltaisin ja työpäivät ovat intensiivisiä. Enkä oikein ehdi lukea muiden blogeja tai vastailla oman blogini kommentteihin ajoissa, mikä harmittaa ihan vietävästi. No, viimeistään juhannuksen jälkeen meno taas rahoittuu...

 ♥ Viime viikon maanantaina
  • Kakkosautomme oli edelleen rikki, joten luovutin oman autoni jalomielisesti perheen käyttöön ja menin töihin bussilla, vaikka se tuplasi työmatkani ajallisesti. Mutta aurinko paistoi ja kevätaamu oli kirpeän raikas, mikäs siinä oli kahta vaihtobussia odotellessa.
  • Vaikka sain työmatkalla poikkeuksellisen "raikasilmamyrkytyksen", jaksoin vielä illalla pyrähtää sauvakävelylenkille.
  • Lanseerasin lapsille uuden kotityösysteemin, jossa taitaa olla paljon mahdollisuuksia! Se ei vielä viikon jälkeen ole unohtunut. Lupasin jo Instagramissa selittää systeemin perusteellisesti ja teen sen kyllä, kunhan vakuutun ensin että se toimii. Mutta siis lyhyesti: laitoimme lapset ansaitsemaan ruutuaikansa kotitöitä suorittamalla ja ulkoilemalla. Jokaisesta ulkoiluminuutista saa minuutin ruutuaikaa, eri kotityöt taas on pisteytetty työmäärän mukaan. 

 ♥ Tiistaina
  • Aloitimme aamun pikkupojan kanssa sylitellen, vaikka aamu oli tavalliseen tapaan kiireinen.
  • Jaksoin mennä töiden jälkeen kuntosalille.
  • Kävimme lasten kanssa iltapalalla kiinnostavan keskustelun ruokavaliosta. Sain tilaisuuden selittää lapsille ruoka-aineympyrää ja lapset kyselivät innostuneina terveellisestä ruokavaliosta. Voi, mikä onni ja autuus kaltaiselleni ruokavalio-hifistelijälle!

 ♥ Keskiviikkona
  • Ehdin aamulla järveen uimaan.
  • Hain tytön illalla harrastusvuorosta, ja ehdin melkein ajoissa paikalle.
  • Muistin tuoda tytön synttäreille koristeita.
  • Oli kiva nähdä, kuinka lapset söivät halulla iltapalaksi tekemääni chia-suklaavanukasta.

 ♥ Torstaina
  • Oli minun vuoroni viedä lapset kouluun, emmekä myöhästyneet!
  • Muistin viimein varata tytön opettajalta ajan vanhempainvartti-keskustelutuokioon.
  • Muistin tuoda tytön synttärikekkereille lisää koristeita.
  • Tein lapsille iltapalaksi ihania lämpimiä leipiä, ja yllätyksekseni molemmat tykkäsivät enemmän tonnikalaversiosta kuin kinkusta.
  • Torstaina myös blogini täytti puoli vuotta - tajusin sen vasta jälkikäteen! Aiheesta lisää alempana, jatkathan lukemista...
Uraäidin Ruuhkavuodet


 ♥ Perjantaina
  • Vein työn kouluun ja aloitin aamun uimalla järvessä 59 vetoa, vaikka ei olisi yhtään huvittanut mennä uimaan... Mutta juuri silloin kun tuntuu tuolta, uimaretki antaa eniten energiaa!
  • Luvassa oli varsinainen härdellipäivä, sillä iltapäivällä oli edessä tytön synttärikemut. Olin varannut itselleni etäpäivän ja kuvittelin että olisin voinut lopetella vähän aikaisemmin ja kattaa rauhassa pöydän mutta mitä vielä - puhelin soi, meiliboksi paukkui, vessa jäi siivoamatta ja synttärikattaukseen varattua pöytäliinaa ei koskaan löytynyt. (Miksi työpäivä on aina vauhdikas juuri sinä päivänä, kun suunnittelen ottavani rauhallisesti?)
  • No, puolessa tunnissa sain kattauksen valmiiksi, serpentiinit kattoon ja itseni autoon vieraita hakemaan. (Kattaus käsitti vain pizzaa lähi-pizzeriasta, kaupan keksejä, sipsejä, karkkia ja pakastekakkuja, mutta vieraat olivat tyytyväisiä.) Lapset touhusivat lahjojen kimpussa ja mättivät herkkuja naamaansa ja minä puhuin vielä pari työpuhelua...
  • Herkuttelun jälkeen synttäreiden osa 2. juhlittiin Megazonessa. Reissun jälkeen olin aika puhki mutta jaksoin silti lähteä vielä kuntosalille.

♥ Lauantaina
  • Oli Kaksplussan blogaajien tapaaminen Helsingissä. Kiinnostavia esityksiä ja hyvää seuraa! Erityiskiitos esiintyjille: Crocs, Cloetta, KC Professional ja Mutsis on -blogin Emilia sekä järjestelyistä Something Small -blogin Anna ja Annu E. -blogin Annu.
  • Pojat lähtivät tilaisuuden ajaksi lätkämatsiin ja tyttö pääsi kivan kaverinsa luo leikkimään.
  • Tapaamisen jälkeen ehdin viimein käydä ostamassa itselleni oman muistikortin ja ulkoisen kovalevyn. Mies on varmaan kiitollinen, koska tähän asti olen tukkinut perheen välineet blogikuvillani.
  • Illalla tuli pitkästä aikaa sukulaisia käymään. Tarjoilu hoitui taas kaupan pullilla, mutta onneksi pöydässä oli myös äitin leipomaa ihanaa kääretorttua.
Uraäidin Ruuhkavuodet



Kaksplus Blogipäivä 18.4.2015


♥ 
Sunnuntaina
  • Aloitin aamun poikkeuksellisesti leikkimällä pojan kanssa legoilla - tai siis hän leikki ja minä järjestin pyykkejä. Mutta lausuin ääneen toisen legoukon vuorosanat. (Tämä on mainitsemisen arvoista, sillä minähän en yleensä ehdi leikkiä lasten kanssa.)
  • Ennen aamupalaa luimme vielä pitkän sarjakuvan pojan kanssa yhdessä ääneen. On kivaa, kun ekaluokkalainen lukee jo niin sujuvasti, että selviää vaivatta Aku Ankan toisinaan monimukaisesta kielestä - jopa fanttitsiljoona tuli takeltelematta.
  • Suoritin velvollisuuteni yhteiskunnalle ja kävin äänestämässä.
  • Laitoin ruoaksi kuhaa sekä valkokaali-wokkia, joista yllättäen jälkimmäinen sai suuremman suosion?
  • Kuskasin molemmat lapset harrastuksiin ja kävin sillä aikaa kuntosalilla ja järvessä uimassa.
  • Sitten suoritin myös velvollisuuteni perheelle ja pesin pyykkiä, imuroin ja pesin lattiatkin.

Viikkoa siis dominoi aika lailla tytön synttärit ja niihin valmistautuminen. Voitte varmaan ymmärtää, miksi blogini puolivuotissynttärit pääsivät livahtamaan torstaina 16.4. aivan huomaamatta ohi. Mutta nyt se lipsahdus korjataan!

Nämä ovat olleet huikeat kuusi kuukautta. Olen saanut paljon kaipaamaani vertaistukea ja mahtavia kommentteja teiltä, rakkaat lukijat. Tämä postaus on järjestyksessä 98. - pian siis menee sadan postauksen raja rikki! Kommentteja olen saanut blogiini kaikkiaan yli 750.

Kiitokseksi arvon blogini lukijoiden kesken kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Sain osan tuotteista tuolta em. bloggaajatapaamisesta mutta annan ne näin eteenpäin, koska kyseessä ovat sellaiset tuotteet, joille minulla ei ole tarvetta. (En esim. käytä ollenkaan tavallista kynsilakkaa, vaan pelkästään kestolakkaa.)

Arvottavana on paketti, joka sisältää:

  • KC Professionalin So many Reasons -hiuspuuterin (100ml)
  • Bangerheadin Fresh Me Up! -kuivashamppoon (200ml)
  • Bernerin XZ-muotoilusuihkeen (strong, 150 ml)
  • Bangerhead-pussukan
  • Nivea Sun Protect & bronze Tan Activating Protecting Oil, suojakerroin 30 (200 ml)
  • Garnier BB Cream, sävy Medium (50 ml)
  • 4 kpl kynsilakkaa:
    • Crocs (violetti, 10 ml)
    • Mavala sävy 303 Bali, 5 ml
    • Mavala sävy 301 Trinidad, 5 ml
    • Mavala sävy 306 Cuzco, 5 ml

Uraäidin Ruuhkavuodet

Vastaa tähän postaukseen, niin olet mukana arvonnassa:
Vastaa siis tähän postaukseen ja ilmoita, monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Muistathan ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden.

Arvonta päättyy ensi viikon sunnuntaina eli 26.4. klo 20. Sen jälkeen ilmoitan onnelliset voitttajat.

Arpaonnea kaikille blogini ystäville!
----
Last week was again quite hectic, even busier than usually. The theme of the week was my daughter's 11th birthday, which we celebrated at home and in Megazone on Friday.
On Saturday I participated in a blogger event organised for Kaksplus blogger community.
On Thursday the 16th April my blog turned 6 months. Therefore I organize a small lottery to celebrate this milestone.
If you follow my blog via Blogger, Facebook, Instagram or Twitter, you are welcome to participate! There's time until next Sunday the 26th. Good luck!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

19. huhtikuuta 2015

Sunday photo hunt

This blog post is exceptionally only in English, because today I participate in the Scavenger Hunt Sunday challenge for the first time. It's a fun photo challenge launched by Ashley Sisk.

I was inspired by this challenge when I found it in Pieni Lintu photo blog. Anyone can participate in the challenge. Participants are encouraged to take five new photos during the week for the challenge, to link in Ashley's blog and leave comments in the blogs of other participants.

The themes for this week are:
        1. From Above
        2. Drink of Choice
        3. Jewelry
        4. Local
        5. I Found This

Uraäidin Ruuhkavuodet

Since beginning of April I've adopted a new routine: to buy myself a nice bouquet of flowers on Fridays. I'm not very keen on decorating my home, but just recently I realized how much joy and beauty just a simple bunch of flowers can bring to one's home. This week I bought pinks, earlier I've bought tulips.

Uraäidin Ruuhkavuodet

I totally stopped drinking coffee a couple of years ago, but last month I started again. Having a nice cappuccino or café au lait for the first thing in the morning is such a nice way to kick off the new day. I'm in favor of capsule coffee rather than filter coffee.

I took part in a blogger event yesterday organised for the bloggers of Kaksplus blog community. It was such a lovely and inspiring day. I dressed up in my favorite color red and chose these Aarikka earrings as a part of my outfit. They are old, not for sale anymore. I got them from my mum 23 years ago. Aarikka is a well known Finnish family business which designs and manufactures unique jewellery and items for home decoration and table setting.


Finland is a country of thousands of lakes. Ice swimming is a local hobby which always makes tourists surprised. Swimming in the open water even when the lakes are frozen is one of the best things that I know. I'm convinced that it's kept me healthy during this winter - I haven't had a flu once! By now the ice has melted and ice swimming season will be over soon. I've kept on swimming during April even though I miss the ice. The water is around +5 these days.

Uraäidin Ruuhkavuodet

This year I've been busy organizing our cupboards. It's a task which I don't particularly like, but it pays off. This week I found this special bowl which I thought I had lost. It's made of eucalyptus wood. I got it as a gift from my host family 22 years ago when I stayed in Australia for a year as an exchange student.

Have a Happy Sunday!

Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.


18. huhtikuuta 2015

Liebster Award

Tässäpä teille lauantain iloksi sekalaisia ajatuksiani bloggaamisesta, elämästäni, haaveistani - vähän kaikesta maan ja taivaan väliltä The Liebster Award -haasteen tiimoilta.

Liebster Award -blogihaasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä pienemmille blogeille ja haastaa mukaan alle tuhannen lukijan blogeja. Ajatuksena on että se, joka antaa sinulle haasteen, on keksinyt 11 kysymystä ja vastaavasti sinä keksit 11 uutta kysymystä nille bloggaajille, joille laitat haasteen eteenpäin. Minulle haasteen antoi kaksi eri bloggaajaa: Mantelilaakson kuiskaus ja Rapatessa Roiskuu - mainioita blogeja ja kiinnostavan erilaisia keskenään, käykääpä kurkkaamassa!

Kuva: http://join.deathtothestockphoto.com/

Mantelilaakson kuiskaus kysyy:

1. Mikä sinut sai aloittamaan bloggaamisen? Olin jo pitempään kokenut, että kaipasin vertaistukea muiden koululaisten vanhemmilta. Tässä elämänvaiheessa sitä saa yllättävän vähän, kun kohtaamiset ovat vain muutaman sanan vaihtoja vietäessä tai haettaessa koululaisia kyläilyreissuilta tai harrastusvuoroista. Halusin siis perustaa virtuaalisen hiekkalaatikon itselleni ja samassa tilanteessa oleville.

2. Mistä saat ideasi postauksiin? Postaan ihan kaikesta, mikä mielessäni kulloinkin pyörii. Yleensä ideat nousevat jokapäiväisestä elämästämme.

3. Lempi herkkusi? Suklaa, tietenkin. Valitettavasti.

4. Minkä unelman haluaisit toteuttaa? Sitten joskus noin kymmenen vuoden kuluttua, kun lapset ovat omillaan ja asuntolaina maksettu, pidän sapattivapaata töistä ja lähden vähitään kuukaudeksi Intiaan joogaamaan johonkin ashramiin.

5. Asutko unelmakodissa? Miksipä ei. Unelmani ovat sopeutuneet vastaamaan todellisuutta. En itse asiassa nykyään enää unelmoi asuntoasioista - se varmaan tarkoittaa että asun unelmakodissani?

6. Mitä perheesi tuumaa blogi-harrastuksestasi? Vähän ihmettelevät tätä intoa. Naureskelevat ja hymähtelevät. Lapset ovat kiinnostuneita, esikoiseni jopa lukee blogiani silloin tällöin! Mieskin todistettavasti lukee toisinaan - hän nimittäin on välillä viitannut postauksiini. Miehen mielestä voisin varmaan nököttää vähemmän koneella iltamyöhään...

7. Onko sinusta vaikeaa keksiä postauksen aiheita? Ei oikeastaan. Vaikeampaa on ollut löytää aikaa kirjoittaa.

8. Oletko koskaan ollut bloggarien tapaamisessa? En mutta tänään menen - Helsingissä alkaa muutaman tunnin kuluttua Kaksplussan blogipäivä! Seuraa: #kpbp

9. Suosikki blogisi? Tätä on mahdoton nimetä, luen niin paljon blogeja laidasta laitaan.

10. Mainostatko blogiasi mitenkään? En oikeastaan. Tiedotan postauksista toki Facebookissa, Twiterissä ja Instagramissa, mutta eiväthän nuo mitään maksullista mainontaa ole.

11. Kaunein asia, minkä tänään näit? Aamupöpperöinen tyttäreni sängyssään.

Kuva: http://join.deathtothestockphoto.com/

Rapatessa Roiskuu -blogin kysymykset:

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen? Kts. vastaukseni yläpuolelta :)

2. Miten päädyit blogisi nimeen? Työ on minulle tärkeää, siitä ura. Äitiys vielä tärkeämpää, siitä äiti. Ruuhkavuodet kuvaa tilannetta jossa yritän sovittaa näitä kahta yhteen: elämäntilannetta jossa on paljon tekemistä mutta vain vähän aikaa.

3. Millaisia blogeja tykkäät seurata? Seuraan blogeja laidasta laitaan: perheblogeja, muutamia yhteiskunnallisia blogeja, valokuvablogeja, wellness-blogeja, myös muutamia ruokablogeja. Viime aikoina olen eniten seurannut kaltaisteni +40 ja + 50 -naisbloggaajien blogeja.

4. Mikä on elämässäsi kaikkein tärkeintä? Lapset, tietenkin.

5. Mikä on/on ollut suurin unelmasi? Perhe.

6. Mihin haluaisit matkustaa? Ensi kesänä Baltiaan... Parin vuoden kuluttua Pohjois-Amerikkaan.

7. Mikä on parasta juuri sinussa? Minä, oma persoonallisuuteni. Olen iloinen, miellyttävä ja inhimillinen.

8. Mitkä ovat pahimmat tapasi? Valvon liian myöhään ja nukun liian vähän. Siihen tämä bloggaaminen ei ole todellakaan ole auttanut... Lisäksi olen liian usein myöhässä ja minulla on vieläkin tapana jättää asioita viime tippaan.

9. Mikä on ollut elämäsi suurin pettymys? Kun lukuisat pätkätyösuhteeni ensimmäisessä koulutusta vastaavassa työpaikassani loppuivat 13 vuotta sitten ja jouduin lähtemään firmasta. Sen kirvelevän pettymyksen tunteen muistan vieläkin. Minä rakastin sitä työtä ja työyhteisöä. Toisaalta olen nykyään iloinen, etten jäänyt sille tielle.

10. Millainen olisi sinun unelmatalosi? Puuh, en ole sisustusihmisiä... Kenties rintamamiestalo, jos se olisi kunnossa eikä sitä tarvitsisi jatkuvasti rempata. (Mahdoton yhtälö?)

11. Jos saisit valita kolme asiaa mukaan autiolle saarelle, niin mikä ne olisivat? Jos ne olisivat ihmisiä niin tietenkin perheenjäseneni.
Jos niiden olisi pakko olla esineitä, niin partiolaisten survival kit -selviytymispakkaus, jossa taitaa olla kaikki mahdollinen tarvittava retkiolosuhteisiin + älykännykkä nettiyhteydellä ja loppumattomalla akulla + aurinkorasvaa.

Kuva: http://join.deathtothestockphoto.com/

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat Kaksplussa blogiyhteisöstä: Melskelän lapset, Saa tuijottaa, Hei meillä valvotaan, Hetken vaan, Porvoon mitalla, Glmamma, OlliE., Oi siskoni mun, Rouva mutsi, 47 palasta ja Pienen Pojan Haaveet.

Tässä kysymykset:
  1. Mieluisin kevätpuuhasi?
  2. Ensimmäinen asia, jonka teet aamulla?
  3. Missä paikassa bloggaat (nyt ja yleensä)?
  4. Nimeä kolme blogia, joita seuraat säännöllisimmin?
  5. Miten liikut?
  6. Lakkaatko varpaankynsiäsi?
  7. Rakkain sisustuselementtisi?
  8. Kuinka korkeilla koroilla kuljet?
  9. Unelmasi?
  10. Kesälomasuunnitelmasi?
  11. Paras kosmetiikkatuotteesi?
------
I received a nice Liebster Award blog challenge from two fellow bloggers. The idea of the challenge is to reply to 11 questions and challenge 11 new bloggers with a new set of questions. The aim of the challenge is to draw attention to smaller blogs.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

16. huhtikuuta 2015

Terveiset veronmaksajalta - #perhevaalit

Oletko jo äänestänyt? Miltei joka kolmas suomalainen on. Minä en ole vielä, mutta aion äänestää, vaikka olen kyllä hieman pettynyt politiikkaan, koko järjestelmään ja vallanpitäjiin.

Silti aion äänestää, sillä se on kansalaisvelvollisuuteni. Perheellisenä olen tottunut kantamaan vastuuni ja hoitamaan velvollisuuteni, vaikka se ei aina huvittaisikaan. En nimittäin halua olla vapaamatkustaja.

Vaikka olen pettynyt tehtyihin päätöksiin, ei koskaan ole edes käynyt mielessä että jättäisin äänestämättä. Mahdollisuus äänestää on myös etuoikeus, jonka puolesta ennen minua eläneet ovat nähneet vaivaa. Kun mummoni syntyi vuonna 1898, naiset eivät vielä saaneet äänestää. Kun minä olin 25-vuotias vuonna 2000, Suomeen valittiin ensimmäinen naispresidentti. Siinä välissä edeltävät sukupolvet ovat tehneet minun ja lasteni tulevaisuuden hyväksi työtä jota arvostan. Osoitan arvostukseni mm. äänestämällä.

Kaksplussan blogeissa on käyty mielenkiintoista keskustelua vaalien ympärillä, ja lisää #perhevaalit-kirjoituksia on varmaan vielä tulossa. Tutipuu ei aio äänestää. Hyvä voittaa -bloggaaja taas aikoo. Isän pikajuna sen sijaan lähti jo ratkaisulinjalle ja esittää päättäjille viisi käskyä. Käykääpä lukemassa - näistä jokainen on kiinnostava keskustelunavaus!

Kuva: Morguefile.com

Mihin sitten itse olen pettynyt? Arvioin tehtyjä päätöksiä subjektiivisesta, kapeasta näkökulmastani. Haja-asutusalueella omistusasunnossa asuvan, työssäkäyvän, keski-ikää lähestyvän kahden koululaisen äidin näkökulmasta.

Olen pettynyt lapsilisien leikkaamiseen, tietenkin. Terveyskeskuksen pitkiin jonoihin ja palvelutasoon. Asuntolainojen verovähennysoikeuden leikkaamiseen. Ylisuuriin koululuokkiin. Kotitalousvähennyksen leikkaukseen. Kiinteistöveron korotukseen. Ylipäätään kireään palkkaverotukseen, jota vastaan veronmaksaja saa nykyään vain keskinkertaisia, juustohöylättyjä palveluita.

Terveydenhuolto on maksutonta mutta tutkimuksiin pääsevät pitkän jonottamisen jälkeen vain äänekkäimmät ja sairaimmat, ja silloinkin diagnoosi tai hoito voi olla vähän sinne päin, koska loppuunpalaneella hoitohenkilökunnalla on liian kiire. Perusopetus on maksutonta, mutta luokassa on lapsia kuin sillejä suolassa. Tiet ylläpidetään verovaroin mutta ne ovat täynnä kuoppia ja routavaurioita, jotka korjataan hitaasti.

Erityisesti lapsilisien leikkaaminen oli mielestäni ideologisesti iso temppu. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion selkäranka ovat olleet subjektiiviset, tulotasosta riippumatta kaikille kuuluvat edut. Kun niistä luovutaan, voidaan vähitellen päätyä tilanteeseen, jossa paremmin toimeentuleva kansanosa elättää heikommin toimeentulevaa mutta ei koe saavansa vastinetta veroilleen. Minustakin joskus tuntuu siltä.

Teen paljon töitä ja yritän parhaani, mikä on näkynyt mukavasti myös palkkanauhassa, vaan ei merkittävästi sen viimeisellä rivillä. Työtuntieni määrä on kasvanut ja työn laatu noussut, mutta nettopalkkani ei ole noussut samassa suhteessa. Tilanne ei motivoi tekemään enemmän töitä. Tällaisessa tilanteessa pienten lasten äiti alkaa helposti haaveilla downshiftaamisesta... Miksi nähdä niin paljon vaivaa, jos pienemmällä palkalla ja matalammalla veroprosentilla voisi myös elää mukavasti ja saada enemmän vapaa-aikaa?

Olen pettynyt politiikkaan yleisesti, sillä vaalien alla jauhetut teesit kuulostavat tutuilta. Neljä vuotta on kulunut mutta Suomi on entistä syvemmässä suossa. Näissä vaaleissa päätöksentekijöiden kasvot saattavat taas vaihtua, mutta linja ei muutu.

Silti aion äänestää. Aion äänestää vähiten huonoa ehdokasta, koska mielestäni se on mahdollisuuteni vaikuttaa tässä nykyjärjestelmässä. Jos haluaisin muuttaa järjestelmää, minulla pitäisi olla vaihtoehto. En ole taloustieteilijä tai politiikan tutkija, mutta edustuksellinen demokratia on tainnut ihmiskunnan historiassa osoittautua toimivimmaksi vaihtoehdoksi yhteisten asioiden hoidossa. Jos en äänestäsi, olisi turha valittaakaan. Sitäpaitsi jos jättäisin äänestämättä, luovuttaisin vallan kaikille sellaisille poliitikoille, jotka eivät ainakaan aja minulle tärkeitä asioita.

Kuva:Morguefile.com

Aion äänestää noin nelikymppistä naista, joka ajattelee mahdollisimman monista minulle tärkeistä asioista samalla lailla. Uskon, että löydän varmasti sopivan ehdokkaan - onhan vaalikoneiden ansiosta ehdokkaiden mielipiteiden vertaileminen helpompaa kuin koskaan! Kaikista mieluiten äänestäisin tietenkin itseäni, sillä haluaisin toki itse päättää mihin verovarani käytetään, mutta koska se ei ole mahdollista etsin jonkun, joka on lähellä omia ajatuksiani ja elämäntilannettani.

Miksi sukupuolella ja perhetilanteella on minulle väliä? Minä vain uskon, että perheellinen osaa parhaiten eläytyä perheellisten tilanteeseen. Naisen äänestäminen taas on periaatekysymys. Päätöksentekijöinä on edelleen aivan tarpeeksi keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä, jotka pönkittävät toinen toistensa asemaa yhteiskunnan valtarakenteissa, ja aivan liikaa päteviä naisia, jotka potkivat lasikattoa vastaan ilman tukea. Näiden valtaapitävien miesten kannattajat taatusti käyvät änestämässä sankoin joukoin. Kun tarjolla on liuta osaavia naisia, joiden ajatukset osuvat samoille linjoille itseni kanssa, annan tukeni yhdelle heistä.

Olen vaalien alla pettynyt myös siihen, että suurin osa poliitikoista innostuu keskustelemaan äänestäjiensä kanssa vain neljän vuoden välein. Netti on täynnä poliitikkojen blogeja ja nettisivuja, jotka vaalien välillä ovat kuin korulauseiden hautausmaa. Seuraan myös Twitterissä #perhe-hashtagia. Vielä muutama kuukausi sitten keskustelu sen ympärillä oli sangen hiljaista mutta - kaboooom - yllättäen keskustelu on vilkastunut kummasti, mitä lähemmäs huhtikuuta on tultu.

Toisaalta olen myös itse ollut laiska äänestäjä. Minähän olen ikään kuin sen poliitikon "työnantaja", jota äänestän. Minun kuuluisi olla kiinnostunut "alaiseni" tekemisistä myös muulloin kuin neljän vuoden välein. Näin sosiaalisen median aikakaudella äänestäjä on oikeasti kuningas: kun jokaisella meistä on periaatteessa käytössä "oma joukkotiedotusväline" on äärimmäisen helppoa nostaa valokeilaan kenen tahansa poliitikon toiminta ja yrittää vaikuttaa siihen.

Äänestetään, ihmiset. Ja jatketaan vuorovaikutusta edustajiemme kanssa myös vaalien jälkeen. Sen he ja me - koko yhteiskunta - on ansainnut.

-------
There are parliamentary elections coming up next Sunday in Finland. I am going to vote, there's no doubt about that. 
I am going to vote even though I am a bit disappointed with politicians and politics in general. Nevertheless I think that the right to vote is both a responsibility and a privilege. It's my chance to have an effect on decisions which affect my life and my loved ones. 
As long as there is no real alternative to democracy, I will take part in the system and will try to do my share by voting.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.