30. maaliskuuta 2015

Piimänaama vai punaposki? Rillihirviö muistelee.

Päivän Hesarissa oli uutinen, joka kosketti minua. Sen mukaan likinäköisyyden yleistymisellä voi olla yhteys lasten vähentyneeseen ulkoiluun.

Tätä minä olen ounastellutkin! Kuulin aiheesta ennakkotietoa viime vuonna, kun kävimme Hipun kanssa silmälääkärissä.

Elämä kouluikäisten lasten kanssa on jo monin tavoin kauhean mukavaa, mutta minua harmittaa kun meidän lapset eivät kotona suostu lähtemään ulos ilman kavereita. Olen pitänyt itseäni vanhanaikaisena kasvattajana, kun jaksan jankuttaa aiheesta. Lasten ollessa pienempiä tapasin sanoa, että ulkona lapsesta tulee punaposki mutta sisällä piimänaama.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Likinäköisyys on minulle peikko, sillä sain ensimmäiset miinuslasit jo ekaluokan syksyllä. Kuvassa vasemmalla on ensimmäiset kehykseni (mallia Top Gun), joita käytin pari vuotta. Oikealla on nelosluokan koulukuva, johon mennessä miinusta oli jo tullut lisää.

Pullonpohjieni paksuus kasvoi tasaisesti niin, että aikuisikään mennessä minulle oli kehittynyt voimakas likitaitteisuus, -12,5 diopteria. Olin täysin riippuvainen rilleistä - aivan avuton aina tammikuuhun 2013 asti, jolloin silmäni leikattiin.

Olen seurannut huolestuneena Hipua, joka istuisi mielellään koko ajan nenä kiinni kirjassa. Tyttö sai miinuslasit pari vuotta sitten ja kasvupyrähdyksen myötä lasit piti uusia viime vuonna, sillä lisää miinusta oli tullut kokonainen diopteri vuodessa.

Käytännön elämä rillipäänä oli itselleni hankalaa. Lisäksi aiheeseen liittyy muistoja kiusaamisesta. Meidän luokalla alakoulussa oli poika, jota pilkattiin rillihirviöksi koska hän käytti silmäsairauden vuoksi erikoislaseja. Lapset  voivat olla julmia toisilleen. Samastuin pojan tilanteeseen voimakkaasti, olihan hän pikkuserkkuni. Meillä oli rillipäiden kerho. Tuntui kuin minuakin olisi kiusattu. Ehkä kiusattiinkin?

Yläasteella ja myöhemmin aikuisiällä käytin piilolinssejä niin paljon, että piilareista piti luopua kokonaan koska sarveiskalvoni lopulta arpeutuivat. Oli suuri helpotus, että vähitellen kehittyi tekniikka, jolla minunkin silmäni oli mahdollista leikata.

Minulle ei tehty tavallista laserleikkausta, vaan silmieni etukammioihin asetettiin pysyvästi linssit, ikään kuin ikuiset piilolinssit. Leikkaus ei ollut täysin riskitön, minkä vuoksi käyn loppuelämäni silmälääkärin tarkastuksessa puolen vuoden välein. Leikkauksen vuoksi minun on myös pidettävä kukkarossa aina pieniä kortteja, joiden sisältämä tieto kertoo onnettomuustilanteessa sairaanhoitajille, että silmissäni on ylimääräistä silikonia.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Paras siis olisi, jos lapsi välttyisi voimakkaalta likitaitteisuudelta. Nyt näyttää myös olevan yksinkertainen keino, jolla asiaan voi vaikuttaa: nenä irti kirjasta, tietsikka-/pleikkaripelit seis ja ulos leikkimään!

Päivän uutinen sai minut pohtimaan pitäisikö meilläkin kokeilla systeemiä, joka on havaittu hyväksi muutamien tuttavien perheissä. Heillä lapset saavat pelata vain sen verran kuin ovat olleet ulkona. Kirjojen ahmimiseen tämä ei tietenkään vaikuta, ja toisaalta lukeminen taas on muista syistä hyvä juttu...

Silti tuntuu että tässä asiassa voi kerrankin sanoa: eläköön vanhanaikainen kasvatus!

--------
In today's newspaper there was an interesting article which touched me deeply: the amount of time spent indoors reading and the amount of time spent outside might be related to children's myopia which is increasing fast in the Western world.
I suffer from exceptionally strong myopia: I used to wear -12,5 glasses before my eyes were operated a couple of years ago. My daughter already has glasses and I'm worried because my both school-aged children hesitate to play outside.
Now I have a good reason to stop them from extra reading or playing computer/video games. Outdoors is the way in our family from now on!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

22 kommenttia:

  1. Voi kun olet ollut söpö laseinesi lapsenakin... Noi korvikset tuossa neljännen luokan kuvassa on niin ysäriä ;)) Ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos =) Korvikset saattaa olla ysäriä mutta kuvahan on otettu vuonna 1985. Olinkohan mä trend-setteri? ,)

      Poista
  2. Mä sain ekat lasini kolmosella. Lapsena en juurikaan lukenut romaanikirjoja, vain koulukirjoja. Siihen aikaan ei pleikkoja ollut, mutta en mä telkkuakaan hirveästi katsonut. Mutta muistan, että kerrostalon pihalla oli ankeaa olla yksi, yleensä kyllä aina joku lähti ulos kun pyydettiin. Kirjoissa varmaan osasyy nykyään ja kaikenmaailman ruuduilla. Meillä ainakaan poikia ei tartte kahdesti käskeä ulos (mutta kaveri täytyy olla), toinen on harrastuksensakin takia paljon ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapset eivät kauheasti enää ulkoile keskenään, mieluiten molemmilla pitäisi olla oma kaveri. Varmaan tämä on myös tottumuksista kiinni, ja asenteista. Vielä aktiivisemin voisimme kannustaa heitä ulos...

      Poista
  3. Näin saman kirjoituksen ja mietin, kuinka paljon lapsuuden lukuinnostuksella on vaikutusta omaan isoon miinuslukuun. Muistan, kun oma lapseni sai ensimmäiset lasinsa ja purskahdin itkuun lääkärin vastaanotolla - en olisi toivonut lapselleni miinuslaseja niin aikaisin. Tähän lääkäri toteamaan, että älkää itkekä rva - asiat ovat paljon erilaiset nyt, kuin silloin kun te olitte nuori. Aika selvää, että itku senkin yltyi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Lohdullista, että tajuat huoleni. Minäkin kyllä ahdistuin kun Hipulle määrättiin rillit, vaikka tyttö olikin pari vuotta vanhempi kuin itse olin. Joku optikko sanoi, että 80-luvulla silmälääkärit määräsivät "varmuuden vuoksi" miinuslapsille reilusti miinusta. Se tuntuu inhottavalta ajatukselta. Juttelin aiheesta tytön silmälääkärille ja olo hieman helpotti. Nykyaika kuulemma tosiaan on erilaista.

      Poista
  4. Tämä oli mielenkiintoinen postaus ja ihanat lapsuuskuvat. :)

    VastaaPoista
  5. Oijoi, ai sinullakin on ollut noin paljon "miinusta". Ja hankalampi leikkaus! Minulla on -7 ja onneksi tavallisella laserleikkauksella selvittiin. Kyllä nuo likinäköisyydet tapaavat periytyä tai kulkea suvussa, minun isälläkin oli vahvat miinuslasit. Onneksi lapsillani ei ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voimakas likitaitteisuus kuulemma on perinnöllistä. Minä tosin olen suvussani ainoa, joka on yltänyt tällaisiin lukuihin. Isällä on miinusrillit mutta ihan normaalin rajoissa, äitillä ei pitkään ollut edes ikänäköä. Todennäköisesti molemmille lapsilleni tulee jossain vaiheessa rillit koska miehellänikin on miinuslasit, vaikkakin paljon lievemmät kuin minulla. Olen monesti ihmetellyt, mistä kumman geeneistä minulle rapsahti nämä yli -10 lukemat...

      Poista
  6. Ihania lapsuudenkuvia! Vähän epäilyttää tuo likinäköisyyden ja ulkoilun yhteys... Minä ja veljeni resuttiin yhtä lailla ulkona ja yhtä lailla istuimme nenä kiinni kirjassa. Veli sai jo lapsena lasit ja lopulta miinuksia oli kympin pintaan. Minä sain lasit vasta aikuisena ja vahvuudet vain - 1, jossa se on pysynyt 15 vuotta. On kyllä hienoa, että leikkaustekniikka on mennyt niin paljon eteenpäin ja moni saa ison avun silmilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tosiaan hyvä suhtautua kaikenlaisiin uusiin tutkimustuloksin terveen kriittisesti. Minulla on tapana innostua tällaisista jutuista välittömästi. Aihe kolahti myös siksi, että tosiaan viime vuonna silmälääkäri kertoi samasta aiheesta: japanilaislapsilla on enemmän likinäköä kuin australialaislapsilla ja kun asiaa alettiin tutkia, ainoa ero oli ulkoilun määrä. Mutta tuon lääkärin mukaan ei tiedetty, onko ero siinä että ulkoileva lapsi lukee enemmän vai se että saa enemmän esim. D-vitamiinia.
      Toki perintötekijät ovat merkittävässä roolissa tässäkin asiassa.

      Poista
  7. Oi mitkä ihanat lapsuuskuvat! Sain itse lasit vasta lukiossa vaan vaikea paikka se oli silloinkin. Nykyisin ne minusta kuuluvat naamaani, mutta teininä olin kyllä eri mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on edelleen ajolasit sillä silmäni alikorjattiin tulevaa ikänäköä ajatellen. Lisäksi silmiin jäi hajataittoa. Minustakin rillit on kiva somiste. Joskus käytän niitä ihan huvin vuoksi :)

      Poista
  8. Muistan kuinka yläasteikäisenä silmälasit olivat aika arka paikka ja vinguin niin kauan kotona, että sain piilolinssit. Niitä tuli käytettyä paljon yläasteella ja lukiossa, lukiossa tosin käytin rillejäkin aika paljon. Ennen pillolinssejä tuli sitten paljon kuljettua ilman silmälaseja. Itselläni oli näkö silloin jossain -2,5 paikkeilla, että kyllähän siinä sentään jotain näkee. Kaveri kulki selvästi huononäköisempänä ilman rillejä ja ihan legendaarinen juttu oli se tosi söpö Fazerin myyjäpoika, jolle hän oli kerran rohkeuden puuskassaan iskenyt silmääkin. Muuten ihan hyvä, mutta se oli kyllä myyjätyttö :D

    Me olemme miehen kanssa molemmat likinäköisiä ja olemme saaneet lasit n. 9-10 vuotiaina, joten tässä vaan odotellaan, että milloin meidän pojille tulee rillit.

    Täytyy vielä vähän lueskella tuota juttua tarkemmin, mielenkiintoinen väite. Minusta ulkoilu tekee hyvää sekä lapsille että aikuisille. Meillä keskimmäinen ja kuopus ulkoilevat kuivalla säällä paljon, pihalla on yleensä käynnissä fudis- tai säbämatsi. Esikoisen ulkoilu onkin todella paljon nihkeämpää, mikä harmittaa minua :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu tuo söpöstä Fazerin myyjästä! :D Kiitos kun kommentoit ja jaoit tarinan =) Ja kerro jos keksit hyvän keinon karhata esikoinen ulos - meilläkin voisi hyödyntä sitä!

      Poista
  9. Oi että tämä oli niin monella tavalla liikuttava ja viisas postaus. <3 Miten söpöjä kuvia sinusta. Nykyään onneksi rillit eivät ole sellainen juttu, kuin silloin omassa nuoruudessa. Rillirouskujan rilleillä varustetut olivat, jotenkin muka poikkeavia.

    Muistan kyllä että minulle aina sanottiin, että älä tuijota televiosiota niin läheltä tai sokeudut. ;) Kirjoja ahmin ja suurinpiirtein nukuin ne kainalossa eli rillit sain 13-vuotiaana.

    En muuten tiennyt tuollaisesta operaatiosta, jossa silmiin laitetaan silikonia.

    Omalla kohdalla pidän rillejä hyvinä silmäpussien peittäjinä, mitä rajummat rillit, sen parempi peitettävyys. ;) Piilolinssit edes päivälinssit eivät sovi silmilleni, liian herkät silmät ja allergiset.

    Koomisinta on, että omat lapsukaiseni haluaisivat rillit, muodin vuoksi. Hieman toista on nykymaailma siten.

    Mukavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin täällä hoen lapsille: "Ei saa tuijottaa telkkaria liian läheltä, nenä kauemmas kirjasta jne. jne."
      Tuo minun silmäoperaationi on vielä aika harvinainen, olin tietääkseni yksi ensimmäisiä johon sitä sovellettiin, pilottitapaus siis. Sen nimi on Cache. Tekniikkaa on kahdenlaista: toisessa keinomykiö laitetaan silmän takaosaan kuten kaihileikkauksessa mutta minulle se laitettiin silmän etukammioon eli sllmistäni ei otettu mitään pois. Jos joskus joudun kaihileikkaukseen, minulla on varmaan sitten kahdet keinolinssit silmissä... Ihmeellistä tämä lääketiede!
      Yhtä ihmeellistä on tosiaan muoti. Käytin koko aikuisikäni mahdollisimman pieniä rilejä, kun miinusta oli niin paljon. En voinut uskoa silmiäni, kun isot kehykset tulivat taas muotiin - sellaiset kunnon MTV-pöllölasit! Nykyään kehyksiä taitaa olla joka lähtöön..

      Poista
  10. Minä luin jo lapsena ja nuorena 80-90-luvuilla hurjan paljon. Olin myös ruudun tuijotuksessa edelläkävijä, kun notkuin netissä tunti tolkulla jo -95. Vastapainoksi on kyllä tullut harrastettua ahkerasti liikuntaa. Sain peruskoulussa -1:n lasit eikä 20 vuodessa ole tapahtunut mitään muutosta. En useimmiten edes käytä laseja. Ehkä minulla on sitten hyvät geenit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau - sinulla taitaa tosiaan olla hyvät geenit! Luulen että itselleni kehittyi niin vahva likitaitteisuus osin siksi, että perin taipumuksen likinäköisyyteen mutta myös siksi että lapsena olin koko ajan nenä kiinni kirjassa. Se taitaa olla vähän kuin taipumus mihin tahansa: jos on esim. perinyt taipumuksen korkeaan verenpaineeseen tai kolesteroliin, kannattaisi syödä sydänystävällisesti jne. Eli jos on peritty alttius, pitäisi varmaan ennaltaehkäistä sitä tautia, jonka riskiryhmään kuuluu.

      Poista
  11. Ihanat kuvat! Ja todellakin, eläköön vanhanaikainen kasvatus ;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!