26. maaliskuuta 2015

Pako kiireen keskeltä keväiseen metsään koiran kanssa

Mitä tekee perheenäiti, kun edessä on täysi työpäivä ja viikonloppuna kolmet kekkerit? Järjestelee paikkoja? Leipoo lapselleen synttärikakun? Siivoaa? Tekee valmiiksi bataattikeiton, johon on suuresti stressaantuneena kerännyt ainekset pikajuoksuna kaupasta?

Ei tietenkään, vaan selailee koneen kovalevyä, törmää pariin videopätkään jotka kuvasi kännykkäkameralla sen onnellisen viikon aikana, kun oli koira hoidossa. Jättää tiskit pöydälle, bataatit jääkaappiin, ottaa pari palaa lapsen synttärikutsuille varattua suklaata ja väsää videon vlogiinsa...

Uraäidin Ruuhkavuodet

Joskus puhutaan pakenemisreaktioista. Sellainen iski minuun nyt.

Vaikka vastustan jämähtämistä ja tykkään vauhdista, tämä viikko on ollut vähän liikaa. Lähdimme perjantaina perheen kanssa ajamaan lapsuudenkotiini ja lensin sieltä maanantaiaamuna suoraan työmatkalle, josta palasin eilen. Osa Lontoon-lomareissunkin kamoista on vielä purkamatta laukuista. Ehdin käydä tänään töissä kääntymässä, lähdin lounastapaamiseen ja sieltä suoraan firman tämän kevään tärkeimpään tilaisuuteen, sesongin avajaisiin.

Sanotaan että kun sataa, niin sataa kaatamalla, eikä tipoittain. On ällistyttävää, että samalle viikolle voi sattua yhden ison projektin briffaus-palaveri, parin päivän innovaatio-workshop, nuo kauden avajaiset, huomisaamulle vielä seminaari, sen jälkeen vierailijaryhmä Pohjois-Suomesta ja illalla sukulaisvierailu Pohjois-Amerikasta.

Kaiken tämän lisäksi minä, sosiaalinen erakko, ehdin tavata samalla viikolla yhden sellaisen ihmisen, jota en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen, toisen sellaisen jota en ole nähnyt puoleen vuoteen, kaveriporukan joita en ole nähnyt pariin kuukauteen - ja kaiken kruunaa sunnuntaina pojan kaverisynttärit.

Mistä tämä on osoitus? Maailman Paras Mies tuolla mutisee itsekseen: "Niin makaat kuin petaat". En tiedä. Ehkä vielä ennen eläkeikää opin jotain kalenterinhallinnasta...

No, joka tapauksessa tuon koiravideon pykääminen rauhoitti minua lähes yhtä paljon kuin koiran lenkittäminen aikoinaan. Jos päätä puristaa, kannattaa palata mielessään hyviin hetkiin!

Toivottavasti sinullakin on hauskaa, kun seuraat suloista, vanhaa puudelirouvaa metsälenkillä.
------
This week has been extremely busy at work, including a business trip abroad, a seminar, meetings, workshop and events. Suddenly also my social life is bloomig at the same time by meeting relatives and friends and colleagues that I haven't seen for a long time.
What can one do when there are tonnes of things to do? Blogging, of course. In addition it's also very relaxing to create a video in one's vlog when there's no time to do that. 
I made a video clip of the poodle which we were taking care last month. I hope you enjoy the video as much as I enjoyed making it!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

9 kommenttia:

  1. Jestas mikä viikko, kyllä iskisi pakoreaktio minullekin! Tsemppiä viikonlopun kekkeröintiin!

    VastaaPoista
  2. Täysin OT - vastasin viimein käsilaukkuhaasteeseen! Kesti hieman, mutta kuva on otettu samana päivänä kuin bongasin haasteen täältä blogistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että otit haasteen vastaan! Kävin kurkkaamassa postauksen - sinullahan on asiat kunnossa =) Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  3. Luin tämän silmät ristissä naputtelemani tekstin vielä uudestaan ja pakko vielä kommentoida, että en toki nurise siitä kun on töitä/paljon töitä/tapaamisia. Kaikki tuohan on vain mukavaa ja omien valintojen tulosta. Asiassa ei ole muuta vikaa kuin että kaikki tapahtuu tällä viikolla melkein yhtä aikaa. Jos olisin voinut jakaa viikon tapahtumat esim. kuukauden ajalle, olisin vain tyytyväinen enkä nurisisi mitäään =)

    VastaaPoista
  4. Toi on niin totta, että asiat pakkaa kasaantumaan tiettyihin viikkoihin. Ja kun vielä viikonloppuki täytee buukattu, ni morje :D
    Ei ihme, että alkaa pakoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä... Mutta nyt ollaan jo voiton puolella! :D

      Poista
  5. Uhhuh mikä viikko, toivottavasti pääsiäisenä ehdit nollata. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olihan se aika haipakkaa... Mutta alkuviikko kotona pikkupotilaan kanssa rauhoitti tilanteen jo kummasti ja pääsiäisenä on luvassa pelkkää kotoilua =) Ihanaa pääsiäistä sinulle! <3

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!