31. maaliskuuta 2015

Kukkakimppu tekee kodin sisustukselle ihmeitä!

Ulkoa saa hakemalla hakea kevään merkkejä, mutta kyllä se sieltä tulee! Kevätaurinko. Kirkkaat päivät, syvänsininen taivas. Lintujen aamukuoro. Syyslehtien alta esiin puskevat versot.

Luonnon heräämistä odotellessa olen tarkastellut kotiamme sillä silmällä. En noita sateiden raidoittamia ikkunoita tai tomun kuorruttamaa hyllyä. Tällä kertaa olen pohtinut kotimme sisustusta. Tai siis sisustamattomuutta.

Olen viettänyt pari päivää Hessun kanssa kotona. Juhlimme sunnuntaina pojan synttäreitä lastenkutsujen merkeissä. Sankari ja pari vierasta huitelivat pihalla vähissä vaatteissa sillä seurauksella, että pojan kurkku tuli kipeäksi ja nuha iski kimppuun. Tämän takia minulla siis on ollut tavallista enemmän aikaa katsella ympärilleni.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Ostin jonkin aikaa sitten perjantai-iltani iloksi tulppaanikimpun ja vallan hämmästyin, kuinka kodikkaan tunnelman se loikaan! Seurasin kevätkukkien elinkaarta kameran kanssa loppuun saakka. Joka vaiheessa ne olivat omalla tavallaan kauniita.

Pieni Lintu -blogissa on tällä kertaa Makrotex-haasteen aiheena Kevään merkkejä. Osallistun haasteeseen näillä kevätkukkien kuvilla.

Arvaat varmaan, että en usein osta kukkia. Miksi en? Koska on niin kamalan noloa korjailla maljakosta viikkojen vanhoja kukanraatoja sen takia, että lapsi toteaa: "Äiti, olohuoneessa haisee kompostille."

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä on aika pelkistetty "sisustustyyli". Muutama kärsinyt huonekasvi, joiden korvaamista silkkikukilla olen vakavasti harkinnut. Ei juurikaan turhia koriste-esineitä, kynttilöitä tai pöytäliinoja. Pyrin minimoimaan kaikki mahdolliset pölynkerääjät.

Katselen kyllä ihaillen lehdistä ja toisten blogeista kuvia sievistä sisustuselementeistä: kynttiläasetelmista, sävy sävyyn sointuvista tyynyistä sekä torkkupeitoista. Olen myös ymmärtänyt, että monet uusivat kotinsa sisustusta säännöllisesti. Oma ajankohtainen projektini on ripustaa makkarin ikkunaan verhot, jotka sain viimein kuuden vuoden jälkeen pestyä...viime kesälomalla. Todennäköisesti ne odottavat henkarissa ripustamista vielä ensi kesään asti.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Miksi toiset ovat sisustusihmisiä ja toiset eivät? Saattaa olla, että kyse on luonne-eroista. Tunsin aikoinaan tytön, joka aina ympäröi itsensä kauniilla esineillä. Jokainen tavara oli yksinään soma ja hän osasi asetella ne niin, että kokonaisuus oli vielä kauniimpi - enemmän kuin osiensa summa. Minä en koskaan ole ollut sellainen.

Luonne-eroja enemmän luulen kuitenkin, että kyse on ajankäytöstä ja valinnoista. Sisustajat oleilevat kotonaan paljon enemmän kuin minä. Itse vietän kotona muutaman tunnin illassa ja viikonloputkin ovat usein täynnä ohjelmaa. Ei siinä paljoa ehdi kynttiläasetelmia väkertää.

Kun olen täällä pitempään, huomaan kyllä askeettisen sisustuksen mutta ennen kuin voin puuttua siihen on ensin raivattava tiskipöytä, pestävä pari koneellista pyykkiä ja putsattava lavuaari. Ja mukavaa olisi toki, jos ehtisi ensin salille tai lenkille tai lukaista muutaman blogin... Tämän kaiken jälkeen ei aikaa ja energiaa oikein riitä somistamiseen.

Ehkä minä kuitenkin priorisoin väärin. Pitäisikö unohtaa täysi pyykkikori ja asetella ensin sohvatyynyt juuri oikeaan kulmaan? Eihän se paljoa aikaa veisi. Ehkä on kyse asenteista? Tulppaanikimppuhan on niin helppoa napata kaupan kassalta mukaan.

Millainen sisustaja sinä olet?
--
I've spent the last two days at home with my son who got sick on Sunday. During this time I've been looking around the house and pondering about home decoration and furnishing. 
The process started when I bought a bouquet of tulips and realized how beautiful they were. A simple trick but joy for the whole week! 
I started wondering why our home is quite ascetic. My conclusion was: I spend so little time at home that I don't even notice the lack of decorations.
However, I think it could be also about attitudes and priorities. I prioritize exercising or even cleaning instead of decorating - everything else comes first.
With these photos I take part in MakroTex photo challenge of Pieni Lintu blog with the theme "Signs of spring".
Do you like decorating your home? 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

42 kommenttia:

  1. Mä olen sitten täysin se vastakohta!
    Tykkään viettää kotona aikaa. Rakastan sisustaa. Musta on niin ihana väkertää erilaisia kynttilä- ja kukka-asetelmia.
    Olen tosi tarkka kalusteista, esineistä, tekstiileistä ja astioista, joita mulla on kotona. Kauhun paikka on se, kun saa joltain lahjaksi jotain epämieluisaa :D
    Ja tuntuu, että mitä vanhemmaksi tuun, sen tarkemmaksi tuun näiden asioiden suhteen. Ja itseasiassa saan aina vaan enemmän iloa siitä, kun kotona on siistiä ja viihtyisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinun kaltaisiasi ihmisiä on <3 Minustakin olisi kivaa, jos kotona olisi siistiä ja viihtyisää mutta se vaatisi minulta liian paljon vaivaa ja aikaa, jonka käytän mieluiten toisin. Nimittäin jos haluaisin että täällä olisi aina siistiä, joutuisin jatkuvasti kulkemaan ympäriinsä korjaillen koko ajan toisten jälkiä.
      Mielestäni ei ole oikein, että kodin viihtyisyydestä huolehtii se, jolle se on tärkeintä. Neljän hengen jälkien korjaaminen on yhdelle ihmiselle epäreilu urakka. Ja tosiaan mielestäni ensin kotona pitäisi olla siistiä, vasta sen jälkeen voisi huolehtia somistamisesta. Mutta varmaan tässä on kyse asenneongelmasta, kuten yllä kirjoitin =)
      Itsekin olen aika tarkka siitä, mitä laitan esille koska tosiaan pyrin välttämään noita pölynkerääjiä. Eli epäsopivat lahjat menee kyllä nopeasti kiertoon!
      Onko teidän perheessä siisteys ja viihtyisyys yhtä tärkeä asia kaikille, järjestelettekö kaikki yhtä paljon ja väkertelettekö yhdessä noita kynttiläasetelmia?

      Poista
    2. Hahhah! Oliski meille kaikille yhtä tärkeää ;)
      Mies naureskelee, kun siirtelen kynttiläpurkkeja ja kukkia paikasta toiseen :D
      Saan suurin piirtein itku-potku-raivareita, kun tää sakki sotkee :P
      Eli ei tod. ole koko perheen projekti ;)
      Tytär tosin pitää huoneensa kadehdittavassa kunnossa. Mutta mies ja poika... Oh my Lord! :D
      Ei siis ole mikään itsestään selvyys, ja helppo nakki pitää talo paraatikunnossa :)

      Poista
    3. Vielä syvempi hatunnosto sinulle siinä tapauksessa, kun jaksat pitää kodin viihtyisänä!

      Poista
    4. Erittäin mielenkiintoinen eroavaisuus tämä sisustusinto ja sen puute.

      Tunnistan itsessäni tämän blogin kirjoittajan, sillä sisustaminen ei ole jotain, jota osaisin tavoitella ja vaalia. Hetkittäin koen itseni vähemmän naiseksi tämän asian takia.

      Kävinkin katsomassa Suvin blogia ja tottahan se on, että kyllä kuvista näkee kyseessä olevan sisustuksesta innostunut nainen. Kuvissa on paljon samaa kuin parilla ystävälläni, jotka ovat opiskeluajoista alkaen olleet tarkkoja asunnon viihtyisyydestä.

      Minua kiinnostaisi erityisesti sellainen yksittäinen asia, että mistähän johtuu, että nimenomaan englanninkieliset sisustustarrat ja -taulut ovat niin suosittuja? Mistä johtuen kotinsa sisustukseen panostavilla näkyy niin paljon esim. tekstejä "Home Sweet Home" tai "Welcome"? Ja nimenomaan englanniksi.

      Tässä on ehkä suurin ajatusero itseni ja sisustuksessa taitavien välillä. Tuntuu että olen herkemmin tekemässä kotiin tunnelmaa vaikkapa puhumalla jostain oivalluksesta, täyttämällä keittiön siis puheella ja ajatuksilla kuin kauneudella, tai pyörittelemällä lasten kanssa jotain matematiikan hassua juttua, kuin että silmät osaisivat hakeutua keittiön pöytään ja katsoa, kuinka valo taittuu Oiva Toikan töistä.

      Eli - miksi "Home Sweet Home" -tekstit, SUGAR-purkit ja verhot? Tämä on niin kiinnostavaa, että mistä sisustaminen lähtee, mitä se tavoittelee, mitä se antaa.

      Sisustajaystävien luona on viihtyisää käydä - en tiedä miten he näkevät minun kotini - kenties keskeneräisenä?

      Kaislakerttu

      Poista
    5. Minäkin tunne itseni välillä vähemmän naiseksi näiden huusholliasioiden takia. Itselläni se toisaalta liittyy ensisijaisesti suorituskeskeisyyteen ja Hyvä Äiti -myyttiin, jota yritän toteutaa vaikka aika ja voimavarat eivät riitä. Esikoisen vauva-aikana yritin pitää kodin siistinä, pinnat kiiltävinä, paikat järjestyksessä ja vauvan tyytyväisenä. Voimakastahtoisen, vaativan temperamentin omaavan vauvan kanssa tämä oli raskasta. Olin tuolloin aika allapäin. Täydellisyyden tavoittelu oli uuvuttavaa myös niihin aikoihin, kun lapset aloittivat päivähoidon ja itse olin juuri saanut uuden, vastuullisemman työn. Oli stressaavaa kun pyrki täydellisyyteen sekä kotona että töissä. Jostain oli pakko tinkiä, yhdestä ihmisestä ei riitä kaikkeen.
      Tässä lomalla olen ajatellut, että kyllä meidänkin koti olisi siisti ja viihtyisä, jos olisin kotirouva. Olen ihan huomaamatta pyyhkinyt pölyjä, järjestellyt paikkoja, viikannut vaatteet sointuviin kasoihin vaatekaapissa - aikani kuluksi! Yleensä arkisin, täyden päivän jälkeen en jaksa tuollaisia ajatellakaan.
      Itselleen on osattava olla armollinen ja osattava asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Hoidettava ensin ne asiat, joista nauttii ja saa energiaa (minulle mm. liikunta) ja sen jälkeen ne asiat, jotka on pakko. Muu on extraa. Minulle se extra on mm. sisustaminen. Ymmärrän kyllä, että toisille se saattaa lukeutua asioihin, joista ensisijaisesti saa energiaa.

      Poista
  2. Kukkien kaunis elinkaari. Ja ihanan värisiä. Itse olen viikkosiivooja eli siivoan kerran viikossa ja lopun aikaa kaikki on mitä on. Ja sisustajatyypistä olen mahdollisimman kaukana. Kun tavara on kerran asetettu johonkin, niin siinä se pysyy hajoamiseen tai lopulliseen kyllästymiseeni asti. Minä en halua sisustaa, haluan viihtyä vaikka se tarkoittaisikin hieman hajanaisia ja jostain hajonneita tavaroita (=kissat) tai tavaroita pöydällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään juuri syvänpunaisista kukista :)
      Olet oikeassa, viihtyminen on ensisijaisesti myös asennekysymys. Meille on tulossa syksyllä koira, sitten sisustushaaveet saa varmaan torpata lopullisesi ;)

      Poista
  3. Mä en harrasta kynttilä-simpukka-kiviasetelmia enkä mariskooleja tai vitriineitä mutta viihdyn, kun on puhdasta ja siistiä. Lapset hölvää kamaa ympäriinsä, minä ja mies järkkäillään. En pidä roinasta mutta leikkokukista kyllä. Olkkarista puuttuu vuoden asumisen jälkeen toinen kattolamppu, koska löytämäni täydellinen maksaa 1800 € :D Ja inhoan kylppärin värimaailmaa - mintunvihreää... Remppaan säästäessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei - mulla on mariskooli! Ja vitriinejäkin löytyy, asuukohan sittenkin sisälläni pieni Sisustaja? ;D
      Mahtavaa että jaksatte miehen kanssa järkkäillä lasten sotkuja. Tsemppiä remppa-säästämiseen!

      Poista
  4. Tykkään siivoilusta ja sisustuksesta, mutta kun aika on kortilla, niin osaan myös sulkea silmäni pahimmalta. Huomenna on onneksi pitkästä aikaa vapaapäivä, matot pihalle ja imuri hyrisemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo silmien sulkeminen on yllättävän helppoa, kun aika on kortilla. Itsekin odotan innolla pääsiäisenaikaa, kun voi vain puuhailla kotona =)

      Poista
  5. Kiitos tästä, on niin kiva huomata, etten sittenkään ehkä ole ainoa ei-sisustaja tässä maailmassa! Ja sitten jos joskus haluaisi laittaa jotain nättiä, pitää ensin raivata miljoona pinoa ja ne maljakkoon kuivuneet kukkaset yms. Tieltä, pestä pyykkiä jne eikä sitten tosiaan enää muuta jaksakaan.

    Mutta onneksi meitä on erilaisia, samoin koteja.

    Ihanaa pääsäiäisen odotusta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, mukavaa jos onnistuin antamaan vertaistukea - sehän on koko tämän blogin tarkoituskin <3
      Ihanaa pääsiäisenaikaa sinullekin!

      Poista
  6. Kukat todella tekevät ihmeitä. Perjantaikimppuun kannattaa satsata, jos viettää edes jonkin aikaa kotona viikonloppuna :).
    Minä en lue itseäni sisustajaksi, vaikka kotini on kyllä sisustettu. Minulle on tärkeää, että ympäristö on kaunis, siisti ja harmoninen, mutta en jaksa vaihdella kodin ulkoasua kovin usein. Kun hankin verhot, samat voivat olla ikkunassa viisi vuotta. Sitten saattaa jo iskeä kyllästyminen :). Suurin harmitukseni on sisustuksen kuluminen lapsiperheessä. En millään jaksaisi alkaa pintaremonttipuuhiin. Se olisi kyllä jo osin paikallaan. Mutta miten rasittavaa ja viheliäistä on jo pelkkä tapetin valitseminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan tosiaan ottaa tuon perjantaikimpun tavaksi - niin paljon iloa ja hyvää mieltä kimppu toi! Välillä ei oikeastaan samalla pöydällä olevia likaisia astioita huomannutkaan ;)

      Poista
  7. Kukat ovat kiitollisia kuvattavia, kuihtuneinakin niissä on estetiikkaa, niin haurasta kauneutta.

    Hmm, sisustaminen...? Ei ole oikein minun lajini, tärkeintä on viihtyä ja se onnistuu, vaikka pöytä olisi täynnä kankaita ja maalaustarvikkeita, nurkat täynnä lankakoreja. Pääasia, että sohvalla on tilaa huilata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneus on katsojan silmässä. Hei - kotisi kuulostaa kiehtovalta. Siellä minäkin varmaan viihtyisin!

      Poista
  8. Kukat piristävät vähän nuhjaantuneenkin mielen ja kodinkin;) Ja tuovat iloa ja ehkä myös piristävät niin paljon, että jaksaa taas...
    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja oikein mukavaa pääsiäisen aikaa sinullekin!

      Poista
  9. Tulppaanit ovat talven lopun ja kevään kukkia. Piristävät harmaan päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Olen täysin samaa mieltä kanssasi!

      Poista
  10. Taas niin mahtava kirjoitus sinulta! Kiireessä täytyy priorisoida ja mikä sen tärkeämpää, kuin liikunta ja perheen kanssa vietetty aika. Ennen sisustin, lapsen syntymän jälkeen olen lähinnä karsinut turhaa tavaraa, jotta koti olisi helpompi pitää siistinä. Juhliin, jouluksi,pääsiäiseksi, piristykseksi ostan kukkia. Muut koristeet saattaisivatkin helposti unohtua pidemmäksi aikaa esille.. "Oman ajan" käytän ennemmin salilla kuin kodin sisustusta miettien. Kiinnostus sisustamiseen on lopahtanut, johtuneeko ajan puutteesta... -Vicky

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I feel you, sister! Meillä oli kerran ympäri vuoden olohuoneessa viininpunaiset verhot, jotka ripustin jouluksi. No, ei niissä onneksi mitään kulkusia ollut ;D
      Kun käydään ahkerasti salilla myös näiden ruuhkavuosien aikana, on todennäköisempää että säilymme pitkään terveinä ja iloisina sisustajina - sitten eläkkeellä...

      Poista
  11. Tulppaanien värihehku siirtää ajatukset kevään kautta jo kesään. Kauniit kuvat. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Kiva, kun jätit kommentin =)

      Poista
  13. Oikeassa olet, mitä vähemmän kotona viettää, sitä vähemmän kokee tarvetta sisustaa. Mä kyllä tuskailen ne muutamatkin hetket iltaisin, noita lattioita ja muutamaa juttua mitkä pitäisi heti vaihtaa ja rempata. Mutta aika ei riitä ja viikonloput menee palautuessa ja lasten kanssa. Minimoin myös pölynkerääjiä, mutta vaihtelen säännöllisesti esineitä hyllyillä ja lipastoilla.

    Muutettiin tähän kotiin reilu kaksi vuotta sitten. Edelliseen kotiin sisustuksineen ja ulkoasuineen olin tyytyväinen viiden vuoden jälkeen. Ehkä tässäkin kodissa on samanlainen aikataulu. Hiljalleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Me muutettiin tänne tosiaan seitsemän vuotta sitten ja kerran ollaan hieman muutettu sisustusta. Sen jälkeen on tapahtunut lähinnä karsimista. Itse yritän olla stressaamatta kotihommista arkisin, arki on muutenkin tarpeeksi hektistä. Mutta viikonloppuisin ja näin lomilla riehun sitten kuin pieni eläin... ;) Mukavaa pääsiäisen jatkoa! =)

      Poista
  14. Mä tykkään sisustamisesta, tosin en niin paljon, että raaskisin ostaa kauniita esineitä saatikka että uusisin sisustusta jotenkin. Tosin tuntuu, että olen vasta vuosien jälkeen oman sisustustyylini jäljillä. Ja jopa valmis panostamaan yli 300€ valaisimeen. Mutta kyllä mulla silti roikkuu tangossa samat verhot vuodesta toiseen, eikä tarkoitus ole ostaa uutta lamppua IKINÄ tuon panostuksen jälkeen ;)

    Mitä leikkokukkiin tulee, niin minä olen kukkahullu. Mun kaikki rahat palaa kukkiin, lähinnä koska niiden hoito on musta ihan ylivoimaisen vaikeaa ja saan olla uusimassa varsinkin ruukkukukkia tiheällä aikavälillä. Leikkokukista on iloa ehkä puoleksitoista viikoksi. Mutta jyrkkä EI tekokukille! Täytyy vaan opetella viherpeukaloksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Varmaan mullekin voisi tuo kukkien säännöllinen uusiminen olla toimiva vaihtoehto. Olisihan ne silkkikukat aika heikko esitys... Kun oikeat huonekasvit tuottaa myös happea jne. ;)

      Poista
  15. Olet kauniisti kuvannut kukkien elinkaaren. Itse tykkään kuihtuneista kukkien kauneudesta, niitä on mukava kuvata. Tosin kun viimeksi annoin tulppaanien kuihtua, niin mieheltä tuli kyllä hieman ihmetteleviä katseita ja pari kertaa hän kysyi että voiko ne jo heittää roskiin :))))
    Itsellä sisustaminen menee vähän kausittain... silloin kun on aikaa ja jaksamista. Muuten meilläkin mennään samalla linjalla kun teilläkin... mahdollisimman vähän pölynkerääjiä.
    Oikein mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja pahoittelut että vastaan vasta nyt! Tuo kukkien elinkaari on tosiaan kiinnostava mutta ehkä se aukeaa vain sille, joka tarkkailee kukkia linssin läpi ;) Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  16. Hah! Eihän nää sun tulppaanit ole ollenkaan vielä tiensä päässä!;DD Mä tykkään kuivahtaneista tulppaaneista, jotka ovat kauniisti auenneet, siksi en kiirehdi niitä aina maljakosta edes pois.:) Kauniit tulppaanit joka tapauksessa! Mä rakastan kukkia ja hitusen myös sisustamista ja asetelmien tekoa. Se on kai minulle yksi tapa ilmaista itseäni ja rentoutua, niin kuin jollekin se voi olla juoksulenkki tai toiselle pullan leipominen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, jos ei tee mieli sisustaa, niin unohda koko juttu!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että teit tuon tulppaani-tunnustuksen, Taina <3 Juuri tuosta itsensä hyväksymisestä tässä(kin) asiassa varmasti on kyse. Kiitos sinulle oivalluksia herättävästä kommentistasi!

      Poista
  17. Ihanat tulppaanit! Vielä nuo näyttävät viimeisessäkin kuvassa upeilta!
    Sisustaminen on lähellä sydäntä, mutta kuitenkin enemmän on suunnitelmia kuin toteutuksia. Tällä hetkellä on suunnitelmissa vaihtaa olohuoneen väritystä, mutta se on vasta harkinnassa... Näihin menee aina aikaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Pia <3 Kenties sisustamisessakin hauskinta on juuri sunnittelu?

      Poista
  18. Millainen sisustaja olen? Hmm... Sellainen jolla on liikaa ideoita projekteista, mutta ei tarpeeksi rahaa :D Mutta rakastan sisustamista. Olen varmaan tullut vanhempiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että olet todella luova sisustaja! Vähällä rahalla sisustaminenhan on varsinaista taidetta...

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!