27. helmikuuta 2015

Minulla on osteoporoosi. Imettävä äiti - syötkö lisäkalkkia?


Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Minulla on todettu luukato. Mummotauti, vaikka olen vasta 39-vuotias.

Sain diagnoosin jo jonkin aikaa sitten ja onhan siinä ollut sulattelemista. Nyt tuntuu, että haluan kirjoittaakin aiheesta jotain.

Tauti tuli ilmi ihan vahingossa. Kävin työterveyslääkärissä valittamassa lihaskipuja. Kun tein jo lähtöä, kokenut lääkäri vilkaisi minua uudestaan ja pysäytti katseensa ranteeseeni. "Onpas sinulla pienet ranteet", hän sanoi. "Oletko ajatellut käydä luuntiheysmittauksessa?"

No en taatusti ole ajatellut, oli ensireaktioni. Minulle kirjoitettiin lähete tutkimukseen, mutta märehdin ajatusta muutaman viikon, sillä en halunnut mennä kuvaukseen. Ajattelin, etten voi muuttaa mitään elämäntavoissani, joten en haluaisi tietää, mikäli minulla olisi jotain. No, menin kuitenkin.

Vielä mittauksessakin kuvittelin että minulle vain kerrotaan, kuinka hyvin kaikki on.

Tupakoitko? En.
Syötkö maitotuotteita? Kyllä.
Syötkö säännöllisesti kalaa? Kyllä.
Harrastatko liikuntaa? Kyllä.
Oletko ylipainoinen? En.
Jne.
Jne.

Jo mittaus romutti kuitenkin harhaluuloni. Tulosten mukaan minulla on luumassaa 30 % vähemmän kuin ikäisilläni keskimäärin.

Tein alkushokissa juuri sen mitä ei pitäisi: surffasin netissä ja luin kauhutarinoita ikäisistäni naisista, jotka olivat yllättäen kaatuessaan murtaneet reisiluunsa ja joutuneet pitkäksi aikaa pyörätuoliin. Jos potee luukatoa, luut paranevat hitaammin, sillä elimistö muodostaa luumassaa hitaammin.

Taisin itkeä tirauttaakin. Hoin itselleni: "Nyt on laskettelut lasketeltu, enää en saa kaatua." Suunnittelin liukuesteiden ostamista ja korkokenkieni tuhoamista. Paras lohduttaja oli Hipu, joka sanoi: "Mutta äiti, ethän sä oo tähänkään mennessä kaatunut, miksi nyt muka alkaisit kaatuilla?"

Diagnoosin saamisesta on tosiaan jo vähän aikaa, enkä enää ajattele sitä päivittäin. Jos ihmisellä täytyy olla jokin krooninen vaiva, olen varmaan onnekas, että se on tämä. Minulla ei ole kipuja, eikä tauti muutekaan häiritse tässä vaiheessa päivittäistä elämää. Vaihdevuosien jälkeen saan todennäköisesti osteoporoosilääkityksen, jolla estetään tilanteen pahentuminen.

Jos tästä diagnoosista jotain hyötyä on, niin se pisti arvoja hieman uuteen järjestykseen. Minulle tarjottiin taas lisävastuuta töissä mutta en ottanut tehtävää vastaan. Ajattelin että nyt kun vielä olen hyvässä kunnossa, haluaisin mieluummin olla enemmän perheeni kanssa kuin panostaa vielä enemmän töihin.

Erikoislääkäri kertoi myöhemmin, että luuntiheyteen vaikuttaa 60 % perimä ja 40 %:iin voi vaikuttaa elämäntavoillaan. Suvussani on monta pientä, hentoa naista ja monilla heistä on todettu tämä sama vaiva.

Ainoa asia, jota olen jäänyt pohtimaan, oli ruokavalioni imetysaikana. Minähän imetin lapsia pitkään, molempia kaksi vuotta. Imetyksen aikana luumassa vähenee mutta sen pitäisi palautua imetyksen loputtua.

Hessun vauvavuoden aikana laihduin rajusti ja kärsin varmaan estrogeenivajeesta, sillä kuukautiseni pysyivät poissa koko sen puoli vuotta, kun täysimetin vauvaa. Minulta lähtivät kaikki 24 raskauskiloa vuoden sisällä samaan aikaan, kun imetin poikaa tiheästi. "Tehodieetin" salaisuus oli yksinkertainen, kiire ruokapöydässä: kun molemmat lapset olivat saaneet syötyä, ei äidillä yleensä ollutkaan enää aikaa syödä, koska piti jo lähteä vaipanvaihtoon, potttahommiin tai nukuttamaan. Lisäkalkkia en imetysaikana syönyt, ei silloin ollut sellaisista neuvolassa puhetta.

Imettävä äiti, miten sinä huolehdit luustosi kunnosta?

-----
I had a surprising diagnosis some time ago:I suffer from osteoporosis. I have 30 % less mass in my bones than an average woman at my age.
I've been thinking about the situation from many viewpoints. I think that one of the crucial reasons for the disease, in addition to my genes, is the fact that I lost a lot of weight quickly after my second pregnancy: altogether 24 kilos in a year. During that time I didn't take any additional calcium. Now I feel that I should have.
If you are breastfeeding, please take care of your bones!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

26 kommenttia:

  1. Hätkähdyttävää!
    Oma ranteeni on hyvin pieni ja luinen...ikä sama!
    Kyllä itsestä pitää pitää huolta!
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei sitä ikinä tiedä mitä omassa kehossa piilee. Sen takia esim. suhtaudun kaiken maailman geenitesteihin epäluuloisesti. En oikeastaan haluaisi tietää, mitä sairauksia minulle todennäköisesti puhkeaa, elämä menisi vain turhaksi murehtimiseksi. No, toki tästä diagnoosista oli se hyöty, että tarkastettiin perusteellisesti kaikki ravinnon imeytymiset ja muut. Ja diagnoosin jälkeen aloin syödä sitä kalsium-lisää.
      Kivaa viikonloppua sinnekin! <3

      Poista
  2. Joka kerta se hätkähdyttää, kuinka nuorena kroppa alkaa rapistua. Minut pysäytti loppuvuodesta saamani diagnoosi: Alkava nivelrikko. Tekonivel edessä ehkä joskus vuosien päästä. Kannattiko juosta korkkareilla junalle? Kannattiko tehdä pitkää päivää ja laiminlyödä omasta kunnosta huolehtiminen? Nyt sitten opetellaan, mitä polvi kestää ja millaisella rasituksella vältyn kuukausien ontumiselta. Vaivoista huolimatta, hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässä iässä se rapistuminen alkaa. Vaikka uskottelee itselleen, että päässä, naamassa ja kropassa ei mikään ole muuttunut 30-vuotispäivän jälkeen, voi totuus olla muuta. Tuota nivelrikkoa ja erityisesti polvivaivoja tuntuu olevan tosi paljon tämänikäisillä. :-/ Mutta ei elämää voi ottaa uusiksi, eikä kukaan täältä lähde hengissä. Eli tosiaan, vaivoista huolimatta ollaan onnellisia eletystä elämästä ja nautitaan tästä hetkestä! Aurinkoista viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  3. Hei! Mielestäni on hassua, että lääkäri alkoi ohuen ranteen takia epäillä, että luut voisivat olla hauraat. Ei luiden paksuudella ja tiheydellä pitäisi olla niinkään yhteyttä, käsittääkseni. Ja se myös on mun mielestä erikoista, että perusterve (vai onko sinulla pitkäaikaissairauksia, joihin esim. söisit jatkuvasti kortinosia tms.) nuori ihminen passitetaan DEXA:n, vaikka ei ole esim. pienienergistä murtumaa tai juurikin jotain kortisonilääkitystä tms.

    Minä olen sinua 10 vuotta nuorempi, ja mulla on todettu lannerangan osteoporoosi ja reisiluun kaulan osteopenia jo 10 vuotta sitten. Sairastin nuorena anoreksiaa pitkään, ja minulla on koko ikäni ollut hormonitoiminta alavireistä tai täysin seis. Söin parikymppisenä pitkään vaihdevuosi-ikäisille tarkoitettua hormonikorvaushoito- lääkettä. Ny aivan hiljattain tehdyssä DEXAssa enää yksi lannenikama oli osteoporoottinen, muut enää osteopenisiä, joten luideni tiheys on parantunut. Et usko, miten tänä asia on minua surettanut. Olen nähnyt itseni 40-vuotiaana liikuntakyvyttömänä lannerangan murtumien vuoksi.

    Tämä (ja endokrinologin kommentti) kuitenkin puoltavat sitä, että luustoa on mahdollista vahvistaa koko elämän ajan! Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä runsaasti hyppyjä ja äkkinäisiä liikkeitä sisältävä liikunta ovat avainasemassa! Saatko riittävästi D-vitamiinia? Onko sinulla keliakiaa/koskaan tutkittu asiaa? Sukurasite tietysti on myös merkittävässä roolissa. Omalla isoäidilläni on juuri lannerangan osteoporoosi. Minäkin olen muuten sirorakenteinen, kuten sinäkin. Se tietysti vaikuttaa siihen, että menetettävää luumassaa on kaiken kaikkiaan vähemmän, mutta ei se kuitenkaan aivan suoraviivaista ole.

    Uskon, että jos pidät itsestäsi edelleen hyvää huolta, niin sinulla on hyvät mahdollisuudet selvitä elämästä ilman vähäenergisiä murtumia! Varmasti mainitsemasi laihtuminen imetyksen aikaan vaikuttaa asiaan, mutta sinulla on vielä mahdollisuus tehdä paljon luustosi hyväksi, et ole vielä vaihdevuosi-ikäinen kuitenkaan.

    Terveisin yksi, jolla oli 80-vuotiaan luut alle parikymppisenä;)

    Niin ja muuten pahimpina anoreksiavuosinani mulla oli myös luustokipuja. Voih, se oli kyllä kamalaa, yöllä ei meinannut saada senkään takia nukuttua... No onneksi se oli silloin ja nyt pitää keskittyä tähän päivään.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tuntuihan se tosiaan hassulta, että lääkäri pelkän rakenteen perusteella passitti luuntiheysmittaukseen, mutta onnekseni näin tapahtui.
      Olen iloinen puolestasi, että tilanteesi on noin mahtavasti parantunut!
      Lääkäreiden mukaan luumassa lisääntyy aina 30 ikävuoteen asti. Siihen saakka myös liikunnalla on tärkeä vaikutus (kuten tietenkin myös sen jälkeen).
      Minä en juurikaan harrastanut liikuntaa nuorena vaan aloitin sen vasta tuossa kolmekymppisenä, mikä luumassan kannalta ilmeisesti oli liian myöhään. Endokrinologi sanoi minulle että luukadon lisääntyminen on kuitenkin mahdollista pysäyttää ja määräsi minulle tosiaan lisäkalsiumia ja D-vitamiinia. Luulen, että lapsena ja nuorena en saanut myöskään tarpeeksi D-vitamiinia, sitähän alettiin lisätä maitotuotteisiin vasta muutama vuosi sitten. Minun lapsuusaikanani kukaan ei ottanut purkista D-vitamiinia, niinpä minäkin aloin ottaa sitä vasta vajaa kymmenkunta vuotta sitten pieniä määriä.
      Uskon, että minulla on ihan hyvät mahdollisuudet pitää tilanne hallinnassa normaalein keinoin aina vaihdevuosi-ikään asti, ihan vain syömällä terveellisesti (nuo kalsium- ja D-vitamiinilisät muistaen), jatkamalla liikuntaa ja pysymällä normaalipainossa.
      Minulla on neljällä lähisukulaisella osteoporoosi, sieltä tulee varmaan isoin vaikutus. Mutta kenelläkään ei ole tullut murtumia!
      Mukavaa viikonloppua, kaikesta huolimatta! :)

      Poista
  4. Kiitos muistutuksesta! Mulla myös osteoporoosirasitetta on äidin puolen suvussa. Omat niveleni ovat lapsesta asti olleet yliliikkuvat ja vaikka olen ikäni ollut normaalipainoinen (tai parikymppiseksi sen alarajoillakin), en ole koskaan liikkunut turhan aktiivisesti. Riskit ovat siis olemassa. Imetysaikoina en kuitenkaan koskaan ajatellut, että kuukautisten puuttuminen varsinaisesti kertoisi estrogeenivajeesta. Siis toki siitä, että estrogeenituotanto on ihan minimissä, mutta siinä mielessä en osaa ajatella sitä puutteeksi, että siinä tilanteessahan noin kuuluukin olla: luonto varmistaa riittävän pitkät lisääntymisvälit (yksi syy WHO:n kahden vuoden imetyssuositukseenkin, koska pidemmät sisarusten välit edistävät sekä äidin terveyttä että vähentävät lapsikuolleisuutta). Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut sitä, että kierto on käynnistynyt uudelleen vasta kun olen lopettanut imetyksen kokonaan lapsen (x3) ollessa vuoden. D-vitamiinia ja kalsiumia olen pyrkinyt imetysaikana popsimaan moninkertaisesti, kun maidontuotantokin on ollut massiivista: oman vauvan tarpeen lisäksi olen luovuttanut sitä satakuntalitraa/lapsi! En kuitenkaan koskaan ajatellut, että tällä olisi pidemmän päälle haitallista vaikutusta terveyteen. 16 kertynyttä odotuskiloa imetys on kyllä joka kerta vienyt tehokkaasti mennessään, mutta toisaalta en ole ikinä päässyt/joutunut alle lähtöpainon vaan viimeiset raskauskilot ovat sitkeästi roikkuneen mukana imetyksen loppuun asti ja sen jälkeen tipahtaneet yltä viikossa-parissa (ehkä ne siis ovatkin olleet maitoa

    Kiitos taas ajattelemisen aiheesta ja toivottavasti tauti pysyy kurissa niin sinulla kuin minullakin (vaikkei mitään diagnoosia vielä olekaan)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentistasi! Minulla taisi kohtalokasta olla se että en syönyt imetysaikana D-vitamiinia enkä lisäkalkkia. Kun luusto ei lapsuusaikana puutteellisen D-vitamiinin ja olemattoman liikunnan takia kehittynyt vahvaksi, saattaa olla että imetysajan huono syöminen, nopea laihtuminen ja menkkojen poissaolo johtivat tähän. Kannattaa tarkkailla omaa tilannetta. Onneksi söit järkevästi imetysaikana!

      Poista
  5. jasmine/munakoisoni28. helmikuuta 2015 klo 0.00

    hui, mua on huolettanut tämä osteoboroosiasia viimeaikoina. Vuosi sitten kävin d-vitamiinien mittauksessa ja tulos oli surkea, arvo oli vain 16. Se ei oikeen siitä tahtonut nousta millään ja nyt on ensiviikolla taas verikokeet ja lääkäri jos arvo ei ole noussut. Itse olen googlaillut että sillä on jotain tekemistä tuon osteoboroosin kanssa. Imettänyt olen nyt 1v8kk joten se tuota on varmaan edesauttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Siis mikä arvo oli vain tuon 16? :S

      Järkevähän labratutkimus d-vitamiinitasojen mittaamiseen on "S-D-25". Sillä saadun tuloksen eli D-vitamiinitasojen olisi hyvä olla n. 90-100 nmol/l, jolloin kuolleisuus on tutkimusten mukaan vähäisintä. (Tavoitearvohan taitaa Suomessa olla >50 nmol/l, mutta se on siis aivan liian vähän...)
      D-vitamiinin puute liittyy tavallisista flunssista syöpiin ja vaikka mihin, joten lisien syöminen on kyllä äärimmäisen järkevää ja hyödyllistä.

      Suomalaisilla suosituksilla tuohon tasoon ei (melkeinpä koskaan) pääse. Oletettavasti olet nyt syönyt suuria määriä arvon nostamiseksi, mutta ihan jokaiselle aikuiselle suosittelen vähintäänkin 50 mikrogrammaa per vuorokausi!

      PS. Olen kirjoitellut D-vitamiinista lyhyehkösti infoa, jos enemmän kiinnostaa:
      http://ihmetellen-kummaa.blogspot.fi/2015/01/d-vitamiinilisa-on-kannattava-ostos.html

      Poista
    3. Juuri tuo s-d-25 oli 16. Sen alin viitearvo on 40 joka sekin on alhainen mutta vielä viitearvoissa eli se 16 on vakava puutos minulla ollut. Se on ollut oletettavasti tosi alhainen ainakin vuoden verran. Onko se voinut jo aiheuttaa syöpää?

      Poista
    4. No, todennäköisyydet on todennäköisyyksiä... Suuret D-vitamiinitasot suojaa ainakin tietyiltä syöviltä, mutta voihan sitä silti sairastua (vaikka olisi optimaaliset tasot) tai olla sairastumatta (vaikka eläisi koko elämän vakavassa puutoksessa).

      Ihan näin mielenkiinnosta: millaisella annoksella puutetta on nyt hoidettu?

      Poista
    5. Moikka ja kiitos kommenteistanne sekä Miralle kiinnostavasta linkkivinkistä! Suosittelisin kuitenkin ensisijaisesti kääntymään lääkärin puoleen D-vitamiinisuositusten suhteen. Sain itse ohjeen syödä jatkossa 50 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa talviaikaan sekä 500mg kalsiumia, koska niillä arvoni pysyvät suositusten rajoissa. Liika kalsium ja D-vitamiini kuulemma lääkärinkin mukaan ovat yhteydessä sydänsairauksiin ja jopa syöpiin, mutta sopiva määrä on mielestäni mahdollista vain lääkärin määrittää kullekin yksilöllisesti verikokeiden tulosten perusteella.

      Poista
    6. Jep, verikokeella kannattaa D-vitamiinitasot mitata, koska toiselle riittää 50 mikrogrammaa ja toiselle taas vasta 100 optimaalisten tasojen saavuttamiseen. Se on sitten eri asia, suostutaanko julkisella puolella "huvin vuoksi" testaamaan, mutta eipä yksityiselläkään testi nyt ihan mahdottoman hintainen ole.

      Joka tapauksessa, EFSA:n mukaan turvallinen raja on 100 mikrogrammaa vuorokaudessa Jos pysyttelee sen alapuolella, ei ole riskiä yliannostukseen. (Amerikkalaisten arvioiden mukaan turvallinen raja olisi jopa 250 mikrogrammaa vuorokaudessa...)

      Poista
    7. Minä sain ohjeeksi syödä 50 mikrogrammaa

      Poista
    8. Ja siis endokrinologilta toi ohjeistus tuli myös

      Poista
    9. Moi taas Jasmine! Minut myös tutki luusairauksiin erikoistunut endokrinologi, joka määräsi omiin veriarvojeni perusteella tuon 50 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa talviaikaan. Keskustele ihmeessä lääkärisi kanssa määristä, joilla sinunkin arvosi saataisiin ihannerajoihin. Lääkärisi on kuitenkin alan erikoisasiantuntija.

      Poista
  6. No mä olen tätä asiaa koittanut kovasti edesauttaa kun olen lasten- ja nuortenliikunnan ohjausta tehnyt ja vähän kouluttautunutkin siinä. Että se oikeasti on tärkeää se ihka oikea liikkuminen, eikä pelkästään se että pyöritään yhdessä ja ollaan harrastavinaan jotakin niin kamalan sosiaalisesti. Toki sekin on tärkeää, mutta se kropan rasitus on myös. Itse olen (onneksi) lapsena ja nuorena harrastanut kovaakin urheilua (voimistelu, baletti, taekwon-do), joista tuo taekwon-do on lajina edelleen. Siinä tulee juuri sitä tärähtelyä (hyppyjä ja potkuja), spurtteja ja suunnan vaihtoja, joita korostetaan luiden vahvistamisena. Toivon, että kaikki muistaa tietysti itse liikkua, mutta että muistaa liikututtaa lapsia yhtäläillä. Koululiikunta EI kuitenkaan ole nykypäivänä valitettavasti se josta tarpeeksi sitä hyvää kuntoa saisi näinä päivinä, resursseista johtuen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä ja oma tilanteeni laittoi kyllä ajattelemaan uudella tavalla omien lastenkin liikkumista. Aion pitää huolta, että Hipu syö oikein ja pitää kiini liikuntaharrastuksistaan niin kauan kuin voin asiaan vaikuttaa!

      Poista
  7. En ole enää imettävä äiti, mutta imetin aikoinaan 1,5 vuotta (ja menkat btw pysyivät poissa 1v3kk) enkä syönyt kalsiumia lainkaan lisiä. Enkä sitä kyllä suosittelisi yleisesti muillekaan, sillä yleensä kalsiumia saa ravinnosta aivan riittävästi, jos käyttää maitotuotteita (kalsiumlisillä on lisäksi todennäköisesti yhteyttä esim. sydänkohtauksiin). Eikä maitotuotteidenkaan käyttö ole pakollista, vaan saahan kalsiumia muualtakin...

    Luuston kannalta usein puhutaan kalsiumista, mutta tärkeää olisi muistaa myös mm. D-vitamiini (huom! suomalainen 10 mikrogramman suositus on aivan liian vähän jokaiselle yli 1-vuotiaalle .. esimerkiksi itse syön hoikkana 60 mikrogrammaa per vuorokausi ... raskaana ollessa otin enemmänkin) & K2-vitamiini. Varsinkin K-vitamiini on aika vähän yleensä esillä. Liikunta on tosiaan myös tietenkin tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi! Sain lääkäriltä ohjeen syödä jatkossa 50 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa talviaikaan sekä 500mg kalsiumia, koska niillä arvoni pysyvät suositusten rajoissa. Liika kalsium ja D-vitamiini kuulemma lääkärinkin mukaan ovat yhteydessä sydänsairauksiin ja jopa syöpiin, mutta sopiva määrä on mielestäni mahdollista vain lääkärin määrittää kullekin yksilöllisesti verikokeiden tulosten perusteella.

      Poista
    2. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea tutkimuksia (ei kuunnella satunnaisten lääkärien ohjeistuksia, sillä he eivät yleensä ole aiheeseen perehtyneet ja noudattavat virallisia suosituksia, jotka laahaavat pahasti jäljessä).

      K-vitamiinista yksi kirjoitus, jonka lopusta löytyy paljon lähdeviitteitä:
      http://ruohikolla.blogspot.fi/2011/09/k-vitamiinin-unohdettu-ravintoaineo.html
      Sen siis ainakin lisäisin luustoa vahvistamaan, suositteli sitä lääkäri tai ei. :)

      Poista
    3. Kiitos näkemyksistäsi! Kun on kyse sairaudesta, minulla on tapana kuunnella ensisijaisesti lääkäreiden ohjeita. Minut tutki luusairauksiin erikoistunut endokrinologi, joten en kutsuisi häntä satunnaiseksi lääkäriksi. Olen varma, että alan ammattilaisella on erilainen, pitkään kokemukseen ja laajaan tutkimustietoon perustuva näkymä kuin maallikolla.

      Poista
  8. Tää oli hyvä muistutus. Mulla on nyt 2v 4kk imetystä takana ja edelleen jatkuu. Ikää on jo yli 30, joten luumassaa ei enää voi lisätä, mutta ainakin voin pitää huolen, ettei se lähde laskemaan. Pitääpä vielä lisätä maitoa ruokavalioon. (Kalsiumlisää en ilman lääkärin määräystä uskaltaisi syödä, kun isäni on tehnyt tutkimusta sen yhteydestä sydänsairauksiin. :) ) Onneksi olen nuorena harrastanut vuosia liikuntaa, jossa nimenomaa hypitään paljon, eikä meillä ole suvussakaan osteoporoosia, joten ehkä en ihan kamalassa riskissä ole, mutta kyllä tämä vähän pisti miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Juuri siksi alun perin tein postauksen: toivoin että joku imettävä äiti pohtisi ruokavaliotaan vielä imetyksen aikana. Olet oikeassa siinä, että kannattaa noudattaa virallisia suosituksia. Ehkä kannattaisi kysyä neuvolasta kalsium-lisästä? Olen ymmärtänyt, että nykyään sitä suositellaan imettävälle naiselle toisin kuin minun imetysaikanani tulloin kuutisen vuotta sitten.

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!