3. tammikuuta 2015

Osansa saaneen käydä on keveä...

Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Äitini kirjoitti taannoin, 13 vuotta sitten hääkorttiimme kauniin onnittelurunon, joka kertoi maanviljelijäpariskunnan onnesta. Runo loppuu: "...leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen / leipä ei kapea, leipä ei leveä / osansa saaneen käydä on keveä."

Vaikka me emme ole maanviljelijöitä ja leipämmekin taitaa olla keskimääräistä leveämpi, tuo runo tuli mieleen nyt, kun loma täällä ihanalla Koh Lantan saarella alkaa olla lopuillaan. Olen saanut oman osani aurinkoa ja laiskottelua, ja nyt on keveä käydä.

Tämä loma on tuntunut pitkältä. Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun jätimme Helsinki-Vantaan mustaan tihkusateeseen ja kiisimme tänne lämpimään.

Edellisessä elämässä olin varmaan kissa, joka vietti päivänsä loikoillen lämpimällä uuninpankolla tai makaillen auringossa. Moni ei tätä myönnä julkisesti, mutta minä kyllä tykkään rantalomista! Voin tyytyväisenä viettää vaikka päivätolkulla aurinkotuolissa, nauttien kuuman auringon kosketuksesta iholla. Sitä taustaa vasten on yllättävää, että nyt ei tunnukaan ylivoimaisen haikealta siirtyä tropiikista viileämpään ilmastoon. Mutta aikuisiän akneen taipuvainen ihoni on täällä mennyt vähän huonoksi, sillä kosteassa ilmastossa hikoilen jatkuvasti. Lisäksi hyttyset söivät käsivarteni yhtenä iltana ihan seulaksi. Iho paranee kunnolla varmaan vasta kotimaassa, täällä kun tuntuu olevan pieni  tulehdustila koko ajan päällä.

Yllättävää myös, että laiskotteluunkin voi kyllästyä. Sain lomalla luettua huippuhyvän kirjan (joka on erillisen postauksen arvoinen!) näiden kymmenen leppoisan lepopäivän aikana, jotka olemme viettäneet altaalla ja rannalla. (Lisäksi retkeilimme neljänä päivänä - siitäkin teen oman postauksen, kunhan saan järkkärin kuvat purettua.) Minulla on kuitenkin jo ikävä...kunnon raskasta salitreeniä! Olen toki uinut joka päivä, käynyt pari kertaa juoksulenkillä hiekkarannalla sekä kerran melonta- ja patikkaretkellä, mutta ei se ole sama. Puhtaan fyysisen rasituksen määrä on jäänyt täällä murto-osaan normaalista, minähän käyn yleensä salilla 3 kertaa viikossa ja lenkkeilen & joogaan sen lisäksi.

Perheellä on tapana sanoa, että "äiti" on lomalla itsestään". Se tarkoittaa, että lomalla teen kaikkea epätavallista, joka ei arkena kävisi mielessäkään. Niin tälläkin kertaa, erityisesti ruoka- ja juomapuolella: olen syönyt niin tulisia chili-ruokia, että kieli on meinannut palaa karrelle, herkutellut pannareilla, jäätelöllä, kakuilla ja ylipäätään kaikenlaisella hiilari-hötöllä, jota arkena välttelen tiukasti ja maistellut rantabaarissa Mekong-viskiä sekä Mojitoja, vaikka yleensä kotioloissa siemailen korkeintaan puoli lasia viiniä lauantaisin.

Sehän se taitaa olla loman tarkoitus: kun on saanut kyllikseen lomailla itsestään, jaksaa taas elää arki-minänsä kanssa.

4 kommenttia:

  1. Lomalla pitää tehdä juuri kaikkea tuota! Minä olen ottanut loman kannalta meidän kotimatkan ja nautiskellut myös herkuista. Maanantaina alkaa arki ja sokeriton elämä. Monet nauttivat ikuisesta kesäatä, mutta minulle Turkin kesä oli liian pitkä ja kuuma. Olin jo muutaman kuukauden kuluttua valmis laittamaan päälleni muutakin kuin hellemekon, uskomatonta mutta ehkä me suomalaiset olemme tottuneet kaikkiin pimeisiinkin vuoden aikoihin.....vaikka ne välillä hankalilta tuntuukin. Ja se mikä puuttuu noista ikuisen kesän maista, on ihana kesän odotus. Kevät suomessa on ihanaa aikaa kun on jotain mitä odottaa tosissaan. Tervetuloa takaisin talveen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Itse asiassa kevättä minäkin odotan innolla! Viime keväänä aloitin aamulenkkeilyn ja pohdin, onko raikas, valoisa kevät sittenkin ihan lempivuodenaikani.

      Poista
  2. Tervetuloa takaisin! Tuo akne-varoitus pitää muistaa jos tropiikkia harkitsen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kannattaa myös muistaa asia, josta en täällä blogissa viitsinyt raportoida yksityiskohtaisesti: vatsavaivat! Muutaman päivän ajan söin vuorotellen ripulilääkettä aamulla ja ulostuslääkettlä seuraavana iltana... :/ En tiedä, johtuiko se vieraasta bakteerikannasta vai tulisesta chili-ruoasta. Pikkupoikamme oli ainoa, jonka vatsa toimi koko reissun ajan normaalisti, vaikka kaikki popsimme samoja maitohappobakteereita.

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!