11. tammikuuta 2015

Kiiltää jo jää...

...näin viilettää / saa pitkin pintaa / on hauskaa tää!

Näin kuului lapsuuteni aikainen luistelulaulu. Kävimme tänä viikonloppuna kaikki yhdessä luistelemassa. Se oli harvinaista koko perheen yhteistä tekemistä ja juuri siksi niin kivaa!


Uraäidin Ruuhkavuodet
 
Uraäidin Ruuhkavuodet


Thaimaan lomalla olimme koko ajan tiiviisti yhdessä: nukuimme kylki kyljessä pienessä hotellihuoneessa, söimme joka aterian yhdessä, suunnittelimme päivän ohjelman demokraattisesti. Välillä Maailman Paras Mies piipahti yksin kävelyllä tai siemaisemassa viileän juoman, toisinaan minä taas kävin hemmoteltavana jossain hoidossa. Muuten olimme toistemme iholla jatkuvasti.

Tiivis yhdessäolo on perhelomissa parasta ja sitä juuri odotinkin lomailulta eniten. Mutta nyt vasta tajuan, kuinka erillään vietämme arkemme normaalisti. Kun tulimme matkalta kotiin, lapsilla oli pian kiire kavereille ja minä painelin kuntosalille ja lenkille. Sitten alkoi työt - vietin taas suurimman osan päivistä erilläni muista.

Viikonloppuisin yleensä hajaannumme eri puolille paikkakuntaa: minä kuskaan lapsia harrastuksiin, käyn välillä itse liikkumassa, mies hoitelee sillä aikaa kotihommia ja käy omissa harrastuksissaan ja aina välillä lapset hengaavat kavereiden kanssa tai kaverit meillä. Mutta itse asiassa teemme tosi vähän asioita porukalla. Se on harmi, sillä olemme hyvä tiimi. Tämä mukava viikonloppu osoittaa, että meidän kannattaisi tehdä enemmän asioita kimpassa.

Tänä viikonloppuna meillä oli edelleen lomafiilis siksi, että aikaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Normaaliviikonloppuna saamme yleensä raivattua kodin vasta sunnuntai-iltaan mennessä. Tänä lauantaina nukuimme pitkään mutta silti jo ennen iltapäivää lapset olivat järjestäneet huoneensa, minä pessyt  pyykit ja putsannut vessan sekä kylppärin ja mies imuroinut. Ruokaakin laitoimme yhdessä: mies teki salaatin, minä pyöräytin makaronilaatikon, Hipu loihti jälkiruoan ja Hessu raastoi juustot laatikkoon sekä pilkkoi kasviksia.

Sitten kaikki olikin valmista - eikä vielä ollutkaan ilta! Olimme saaneet jostain lisätunteja ja päätimme käyttää ne parhaalla mahdollisella tavalla: ehdimme kaikki yhdessä luistelujäälle, eikä kenenkään tarvinnut jäädä yksin kotiin urakoimaan kotihommia.

Mistä tämä ylellinen lisäaika oikein putkahti? Ehkä siitä, että lasten viikonloppuharrastukset eivät vielä ole alkaneet. Enemmän haluan kuitenkin uskoa, että hommat sujuivat kuin itsekseen, koska teimme ne yhdessä.  Hyvässä seurassa myös kotitöiden "viadolorosasta" voi näköjään tulla hauska huviretki.

P.S. En ole yli vuoteen luistellut, joten kompurointi oli tietenkin ikuistettava myös vlogiini Vlogiaan. Käypä nauramassa!

https://vlogia.com/videot/1063/virtahepo-liukkaalla-jaalla

6 kommenttia:

  1. Täällä jäät on vielä aika huonossa kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meilläkin tyttö kyllä valitteli että oli röpelöistä, kun on tottunut syksyn ajan luistelemaan jäähallissa. Mulle sen sijaan hupi kelpasi - näillä luistelutaidoilla ei saa olla liian vaativa ;)

      Poista
  2. Minullakin on viiden vuoden tauko luisteluun, olen yrittänyt meditoida itseni jäälle...ei ole vielä onnistunut:) tykkään siis retkiluistelusta ihan kamalasti, mutta tauko on tehnyt pelon..pysynkö pystyssä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäälle vaan! Laita vaikka kypärän lisäksi polvituet yms. En ole montaa kertaa kokeillut retkiluistelua mutta uskoisin että se on niin hauskaa, että on kaiken vaivan arvoista! =)

      Poista
  3. Oi voi, viimeksi koulussa olen luistimille kivunnut. Vieläköhän sitä pysyisi pystyssä edes :D Vaan noinhan se on, aikaa on kun harrasteita ei ole. Sinällään kurjaa kun se harrastaminenkin on kivaa ja koeta siinä sitten tasapainoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään myös vauhdikkaista viikonlopuista eli kuskaan mielelläni lapsia harrastuksissa viikonloppuisin. Mutta tällainen kiireetön viikonloppu ilman ohjelmaa oli tosiaan luksusta. Tasapainon löytäminen ei tosiaan ole ihan yksinkertaista...
      Luistimille vaan ja hiljaa eteenpäin! Kyllä keho muistaa kerran opitun taidon yllättävän nopeasti :)

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!