30. tammikuuta 2015

Sähköpaimen ranteessa - kokemuksia Polar Loopista ja testivideo

Yhteistyössä Polar.

Olen nyt kuukauden verran elänyt sähköpaimen ranteessani. Toisin sanoen: olen testannut Polar Loop -aktiivisuusranneketta, jonka sain blogini kautta kokeiltavaksi.

Tulokset ovat olleet...hämmentäviä. Luulin aina, että olen hyvinkin aktiivinen ihminen - minähän yritän harrastaa hikiliikuntaa lähes joka päivä! Tämä harhaluulo alkoi karista, kun ensimmäisen kerran tutustuin toiseen aktiivisuusmittariin, Fitbit Flex -malliseen. Oli suuri yllätys, että tunnin salitreeni, jooga tai jumppa ei korvaakaan täysin arkiliikuntaa.

Polar Loop on tiputtanut minut lopullisesti maanpinnalle. Se näyttää päivän askeleet ja kalorit vielä tarkemmin kuin Fitbit.

Tein eräästä Polar Loop -testipäivästä myös videon vlogiini Vlogiaan.



Ajan autolla työmatkat ja työpaikalla sorrun herkästi kulkemaan hissillä kerrosten väillä. Vaikka sähkötyöpöydän ansiosta pystyn seisoa ison osan työpäivästä, Polar näyttää minulle jatkuvasti madon lukuja.

Polarin näyttöä napauttamalla saa näkyville tarkan askelmäärän, kalorimäärän ja aikasuosituksen, kuinka kauan vielä pitäisi kävellä, juosta tai seistä saavuttaakseen päivän aktiivisuustavoitteen. En kuukauden aikana ole vielä kertaakaan saavuttanut aktiivisuustavoitetta, vaikka muutin tavoitteen nopeasti alimmalle 1-tasolle!

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet


Polar on näyttönsä puolesta siis sivistyneempi kuin Fitbit Flex, josta minulla on vanha malli omistuksessani. Se näyttää vain valopalloina aktiivisuuden määrän. Yksi pallo vastaa 2 000 askelta, jos päivän tavoite on terveysliikuntasuositusten mukainen 10 000.

Polar sen sijaan kertoo kirjaimilla ja numeroilla tarkat määrät, yhden kalorin ja askeleen tarkkuudella, mikä voi tällaiselle laiskamadolle olla jopa masentavaa. Välillä on tehnyt mieli laittaa ranneke vertailun vuoksi Hipun tai Hessun ranteeseen, koululaiset kun ovat liikkeessä aamusta iltaan - mutta enhän minä nyt sentään fuskaamaan ala...


Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Sekä Polar Loopia että Fitbitiä voi käyttää nettisovelluksen kautta. Mobiilisovellukset ovat saatavila Androidiin ja Iphoneen, mutta kummallakaan ei ole virallista mobiilisovellusta Windows-puhelimelle. 

Fitbitiin löytyy beta-versio Windows-puhelimelle. Se synkronoi tietoja vaihtelevasti.

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet
Polarin nettisovellukseen tallentuu passivisuusleima jos on passivinen (eli istuu) tunnin ajan putkeen.
Polarin nettisovellukseen tallentuu tieto askelista, kaloreista ja siellä näkyy myös graafinen piirakka päivän aktiivisuudesta, jossa on korostettuna terveyssuositukset täyttävät akiiviset hetket. Fitbitin nettisovelluksessa taas aktiivisuus näkyy pylväskaaviona.

Testasin Polaria sykevyön kanssa. Välillä epäilin tosissani sen herkkyyttä, sillä raskaskaan salitreeni ei nostanut aktiivisuustasoa merkittävästi, vaan laitteen mukaan esim. jalkatreenin aikana kului vain muutama sata kaloria. Kokonaan en siis korvaisi perinteistä sykemittaria aktiivisuusmittarilla, kuten suunnittelin, vaikka aktiivisuusmittari onkin sille hyvä aisapari. Fitbit Fexiin ei sykevyötä ole mahdollista yhdistää ollenkaan.


Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet


Aktiivisuusmittari on mielestäni hyvä renki mutta huono isäntä. Itselleni se toi pienen mutta tärkeän muutoksen arkeen: yritän työpaikalla vastedes nousta joka päivä portaat vähintään kaksi kertaa päivässä. Pieni asia, mutta toivottavasti ajan oloon terveyden kannalta merkittävä.

P.S. Jokanaisen pukeutumisopas -arvonnassa onnelliset voittajat ovat: Etna, Mehukattinen ja Tuitiina. Laitoin teille meiliä. Onneksi olkoon!

---
I've tested an activity tracker Polar Loop for a month. I received the test piece via my blog. Previously I have also used Fitbit Flex model which is not as sophisticated as Polar Loop. This one shows on the screen the exact amount of steps taken and calories consumed and also tells how long time one should walk, run or stand up in order to reach the activity target of the day.
The test encouraged me to stop using elevator at work and start taking the stairs instead, min. two times per day. I also made a videopost about a test day at my vlog in Vlogia portal.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

28. tammikuuta 2015

Haikailuja ja arvontamuistutus


Jos saisit toivoa, mitä haluaisit?

Viime aikoina blogosfäärissä on pyörinyt listoja haluamisista. Ajatus lähti alun perin liikkeelle Markus Kajon artikkelista "Itse haluamiaan", ja väki lähti haastamaan toisiaan haluamaan. Toiveitaan ovat kirjailleet ainakin Valeäiti, Mamma rimpuilee, Lähiömutsi, Project Mama sekä Perillä-blogin Anu, joka heitti haasteen myös minulle.

No mikäs minua hotsittaisi?

Uraäidin Ruuhkavuodet
  • Haluaisin että olisi aina kesä, totta kai.
  • Haluaisin, että kesällä ei tarvitsisi olla toimistossa, vaan oikeastaan kaikilla palkasaajilla voisi olla samanmittainen loma kuin koululaisilla - tuollaiset vähintään 10 viikkoa.
  • Haluaisin että aikaero Suomen ja muiden Pohjoismaiden väliltä poistuisi. Silloin työpalaverit eivät aina olisi juuri lounasaikaan. Eikä työreissulta palatessa olisi aina ihan rättipoikki.
  • Haluaisin lisää keskeytymätöntä aikaa, sellaista jota erilaiset säpälehommat eivät rikkoisi jatkuvasti.
  • Haluaisin, että kaikki tavarat kotona menisivät itsekseen - simsalabim - paikoilleen, sekä omat että lasten kamat.
  • Haluaisin, että silmäni eivät kuivuisi näin kovasti talvella, eikä koko ajan tarvitsisi olla tippapullo ulottuvilla.
  • Haluaisin osata tiputtaa niitä geelitippoja silmiin kesken työpäivän niin siististi, ettei silmämeikki tuhraantuisi eikä kenenkään tarvitsisi kysyä: "Ootko sä itkenyt?"
  • Haluaisin, että sota Ukrainassa loppuisi.
  • Haluaisin koiran.
  • Haluaisin, että yksi kasvisruokapäivä viikossa tulisi pakolliseksi kaikkiin Suomen kouluihin.
  • Haluaisin päästä taas pitkästä aikaa joogaan. Tai avantoon.
  • Haluaisin, että jokainen pikkutyttö Nepalissa pääsisi oikeaan kouluun. (Minulla on Planin kautta kummilapsi Nepalissa.)
  • Haluaisin hypätä laskuvarjohypyn.
  • Hauaisin, että jokainen konsultti tai muu myyntimies perehtyisi ensin asiakkaan tilanteeseen ennen kuin soittaa edes sen ensimmäisen puhelun. Näin välttyisimme turhauttavilta tilanteilta, joissa kiireiselle asiakkaalle yritetään tyrkyttää palvelua, joka ei mitenkään liity hänen vastuualuueeseensa.
  • Haluaisin, että syöpään keksittäisiin rokote mahdollisimman pian.
  • Haluaisin nähdä pitkästä aikaa entisiä duunikavereitani. Niitä huipputyyppejä on ikävä.
  • Haluaisin kylpyhuoneremontin: vessaan, kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin uudet kaakelit ja huusholliimme toisen vessanpytyn.
  • Ellei tämä onnistu, haluaisin että kukaan perheenjäsenistä ei lukisi siellä ainoalla pytyllä kirjaa istuntonsa aikana.
  • Haluaisin, että lentokentän turvatarkastuksessa ei koskaan tarvitsisi ottaa saappaita pois. Se on niin noloa, kun sukkiksen kärjessä on reikä.
  • Haluaisin pullaa. Sellaisen suuren, pehmeän kanelikorvapuustin, joita en itse ikinä leivo, mutta ostan kaupasta. (Kun tällainen hiilarihimo iskee, otan yleensä proteiinipatukan ja himo menee ohi.)
No niin, painun nyt ostamaan pul...proteiinipatukan. Sitä ennen haastan kuitenkin teidät mukaan Heidi, PaprikaWandabe ja Äni paljastamaan omat haikailunne!

P.S. Jokanaisen pukeutumisoppaan arvontaan on vielä muutama tunti - osallistua voi tänään klo 21 saakka. Olen voittajiin suoraan yhteydessä ja julkaisen voitokkaat nimimerkit huomenna blogini Facebook-sivulla.
----
I was challenged to brainstorm things that I want - things hat I'd like to have or happen. This challenge was innovated by a Finnish journalist Markus Kajo and it has quickly spread to several blogs. The outcome from my side is that I'd like to have a lot of different things.
Please don't forget that there's still time to take part in the lottery which is going on in my blog until tonight 9 pm! I will contact the winners directly and will publish information about them in the Facebook group of my blog. 


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

26. tammikuuta 2015

Punaisia pilkahduksia arjen keskellä

Punainen on sykkivä ja lämmin elämän väri. Se on Pieni Lintu -blogissa viikon Makro Tex -haasteen värinä vielä tänään maantaina.

Haaste sai minut huomaamaan, kuinka paljon iloisia punaisen sävyjä voi näkyä tavallisena viikonloppuna pihahommissa tai kaupungilla kahvilassa. Millaisia värejä sinun arjessasi pilkahtelee?

Olen halunnut osallistua johonkin Pienen Linnun värihaasteista koko sen ajan, kun olen blogia seuraillut, ja nyt viimein uskalsin ja ehdin mukaan! Makro Tex -haasteen ensisijainen tarkoitus on inspiroitua kuvaamaan teemaan liittyen uusia kuvia, mutta vanhojakin kuvia voi käyttää, eikä kuvien välttämättä tarvitse edes olla makrokuvia.

Olen niin iloinen, että bloggaamisen myötä valokuvausharrastukseni on taas herännyt henkiin. Kun katselee maailmaa kameran linssin läpi, näkee asioita aivan uudella tavalla! Vielä iloisempi olen, että 10-vuotias esikoiseni Hipu on myös innostunut valokuvaamisesta. Hän käytteli ahkerasti järjestelmäkameraamme joululomalla Thaimaassa ja otti myös nuo alla olevat kuvat minusta punaisissa ulkoiluvaatteissa.

Olemmekin puhuneet, että menisimme yhdessä tänä keväänä valokuvauskurssille. Tietääkö kukaan, olisiko jossain päin pääkaupunkiseutua sopivaa esim. viikonloppukurssia aikuiselle ja lapselle? Eikä kurssin oikeastaan edes tarvitsisi olla pääkaupunkiseudulla, kurssihan voisi olla kiva tyttöjen kotimaanmatka jonnekin päin Suomea....

Vinkkejä, anyone?

P.S. Muistathan osallistua arvontaani - aikaa on keskiviikkoon 28.1. klo 21 asti!



Uraäidin Ruuhkavuodet




I decided to take part in a Makro Tex photo challenge launched by Pieni Lintu blog with the theme red. 
I'm happy that thanks to blogging I've started again taking more photos. Even happier I am because my 10 years old daughter is also excited about taking photos. She has taken these two photos of me in red outdoor clothes. 
We'd like go on a photography course together with her. Do you have any advice about suitable weekend courses for an adult and a child? 
There still is a lottery going on in my blog until 28th January (9 pm).  Please don't forget to participate!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

24. tammikuuta 2015

Kuvahaaste vei keskelle viiltäviä muistoja

Kuva lainassa rantapallo.fi -sivulta.
Elina käynnisti blogissaan hauskalta vaikuttavan kuvahaasteen, johon ilmoittauduin mukaan. Alun perin ajattelin, että tästä tulee yksi iloinen, tavallinen haastepostaus, kunnes tajusin mistä kuva on peräisin, ja painuin yllättäen syvälle 22 vuoden takaisiin muistoihin...

Haasteessa ideana on analysoida valittua kuvaa eri kantilta, julkaista analyysi omassa blogissa ja linkittää postaus käynnistäjän blogiin. Elinan valitsemassa kuvassa vietetään uutta vuotta Sydneyssä.

Minä asuin lukioikäisenä vuoden vaihto-oppilaana Australiassa. Kuva voisi ihan hyvin olla näpätty vuodenvaihteesta 1992-1993. Olin silloin isoissa bileissä juuri Sydneyn keskustassa. Vaihto-oppilaskaverini rikkaat vaihtovanhemmat järjestivät hänelle valtavat kekkerit kattohuoneistossa Sydneyn keskustassa. Pitopalvelu passasi vieraita, juomat virtasivat ja ilotulitteet värjäsivät taivaan.

Mistä sitten viiltävät muistot?

Vaihto-oppilasvuosi muutti elämäni. Sain Australiassa mahdollisuuden kokea monia sellaisia elämyksiä, joita en koskaan enää koe elämässäni. Matkustin vuoden aikana satoja ja satoja kilometrejä. Halasin koalaa ja silitin kengurua. Telttailin autiomaassa ja kiipesin keskelle Australian korkeinta vuorta. Patikoin viidakossa ja kokeilin laitesukellusta. Ystävystyin toisten nuorten kanssa, jotka olivat kotoisin maailman joka kolkasta: Japanista, Brasiliasta, Etelä-Afrikasta, Saksasta, Pohjoismaista...

Silti päällimmäinen vaihto-oppilasvuoteen liittyvä tunne minulla on ahdistus. Monia silloin kokemiani tunteita ja asioita en koskaan ole pukenut sanoiksi ja purkanut ulos, vaan olen painanut ne jonnekin syvälle. Mutta kenties jo muuutaman vuoden kulutua minun on pakko käsitellä kokemuksiani. Voihan olla, että Hipu tai Hessu haluaa lähteä lukioikäisenä vaihtoon.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Itse en päästäisi sellaista nuorta maailmalle kuin mitä itse olin. Olin vielä niin täynnä murrosikäisen kuohuntaa, ihan kaistapää. Olin kaikilla tavoin epävarma itsestäni, koko olemukseni huusi:" kelpaanko minä?" Hain hyväksyntää ja huomiota väärillä tavoilla. En kunnioittanut itseäni enkä muita, en osannut vetää rajoja. On ihme, että pääsin yhtenä kappaleena takaisin kotimaahan.

Eräs toinen vaihto-oppilas ei päässyt. Hän sekoili kavereidensa kanssa kohtalokkaasti. Hänen vanhempansa saivat kesken vaihtarivuoden suruviestin, joutuivat tulemaan Australiaan poikansa hautajaisiin ja veivät hänen tuhkansa mukanaan kotimaahan.

Toisaalta sain vaihtarivuodelta sen, mitä eniten halusin: opin englanninkielen niin täydellisesti, että se on nykyäänkin täysin sujuvaa.

Kokemusteni perusteella minun on kuitenkin vaikeaa ajatella, että päästäisin omat lapseni ulkomaille yksin asumaan ennen kuin he ovat täysi-ikäisiä. Toki vaihto-oppilas elää suojeltua elämää, mutta se ei välttämättä riitä. Kuusitoistavuotias on ihan ikänsä puolesta vielä niin kovin puolustuskyvytön, lapsi vasta.

Toisaalta esimerkiksi Hipu on monin tavoin tasapainoinen ja tuntee jo itsensä paremmin kuin minä samanikäisenä. Ja tietenkin asuminen ulkomailla tekee hyvää. Toivon, että jossain vaiheessa molemmat lapseni asuisivat ulkomailla ymmärtääkseen, että eri puolilla maailmaa ihmiset ovat kuitenkin enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Mutta ehkä tuo kokemus voisi odottaa siihen saakka, kunnes molemmat ovat täysi-ikäisiä ja täysin sovussa itsensä kanssa?

Elina varmaan toivoi monitahoisempaa analyysia itse kuvasta, eikä vain kuvausta omista assosiaatioista. Minulle tuo punainen ilotulitus kuitenkin toi niin voimakkaita muistoja, että jääkööt kuvan tarkempi erittely sikseen.

Onko linjoilla muita entisiä vaihtareita? Jos murrosikäinen lapsesi haluaisi vaihto-oppilaaksi, päästäisitkö?

-----
I decided to take part in a challenge launched by Elina in which participants are supposed to make an analysis of the photo above. At first I thought that this post will be a normal, easy-going blogpost about a challenge. However, then I realized that the photo was taken probably on a new year's eve in Sydney.
I spent a year in Australia as an exchange student during 1992-1993. It was a very special experience which changed my life in many ways. 
Most of my memories from that time are pretty painful. I was a teenager back then, very insecure and did too many stupid things.
If my child wanted to go on a high school exchange, I might not say yes, at least not straight away. Living abroad is a great way of learning tolerance: it makes one understand that people have a lot in common. Nevertheless I think that my children can wait until they have grown up before they go on adventures like that.
What do you think?


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

22. tammikuuta 2015

Joulu-tammikuussa tankkasimme läheisyyttä

Viime viikolla tuli ihan huomaamatta täyteen kolme kuukautta bloggaamista. Aika menee nopeasti, kun on hauskaa!

Kuten näistä Insta-kuvistakin voi päätellä, kulunut kuukausi oli silkkaa perheen yhteistä, harvinaista laatuaikaa. Sitä hallitsi tietenkin ihana joululomamme Thaimaahan.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Lomaa oli nin odotettu: varasimme itse asiassa matkan jo vuotta aikaisemmin, joulumatkoilla kun on taipumus loppua hyvissä ajoin. Erityisesti minä odotin pakoa tropiikkiin kuin kuuta nousevaa, sillä en erityisesti pidä joulusta.

Kolmannen blogikuukauden alussa, joulukuun puolivälissä, pohdin mitä on loma ja mikä siinä on niin kivaa. Tulin siihen johtopäätökseen, että loma on minulle yhtä kuin vapaata pakoista, kiireestä, aikatauluista ja mahdollisuus olla paljon yhdessä perheen kanssa. Tämän odotuksen joululoma täytti täydellisesti!

Thaimaassa tankkasimme läheisyyttä, ehdin lukea kirjoja pohtien äitiyden edellytyksiä ja vietimme määrättömästi aikaa hotellin uima-altaalla. Samalla leikittelin kuitenkin ajatuksella lähteä seuraavan kerran reppureissulle, koska lapset ovat jo näin isoja. Suunnitelin jopa muuttoa Thaimaahan, lomakohteessa kun oli niin rento meininki.

Lupasin vuonna 2015 pitää mielessä kiireettömät, kuumat lomapäivät sekä tulla töistä ajoissa kotiin. Ensimmäisen lupauksen olen onnistunut pitämään mutta toista en :/ Reissun hienoin elämys oli retki merirosvolaguuniin. Loma oli niin onnistunut, että ehdin peräti kyllästyä laiskotteluun!

Palasimme lomalta keskelle kodin sekasotkua. Olin pakannut matkalaukkuun Thaimaasta kuitenkin niin paljon energiaa, että pistin tuulemaan ja aloitin 333- sekä 365-kierrätysprojektit! Molemmat projektit ovat myötätuulessa. Loman jälkeen energiaa on antanut myös lomamuistojen läpikäyminenmukavat ulkoiluhetket perheen kanssa ja muiden bloggaajien ilahduttamisyritykset.

Viime aikojen isoin juttu on tietenkin liittymiseni Kaksplussan blogiyhteisöön. Muutos on ollut vireillä jo jonkin aikaa, mutta nyt tuli todeksi. Muuton kunniaksi blogissani käynnistyi arvonta, jossa voit voittaa Jokanaisen Pukeutumisopas -kirjan. Ennen kuin  luin opuksen, ehdin jo epäillä itseäni täysin tyylittömäksi, mutta oppaan luettuani aloin taas uskoa, että minullakin on toivoa.

Muistathan osallistua arvontaan - aikaa on keskiviikkoon 28.1. klo 21 asti!

---
I created a collage of photos of the past month. I've published most of them in my Instagram (@ruuhkavuodet)  account and some also in the blog. Most of them are about our two week Christmas holiday in Thailand. The past month has mainly been about waiting for holiday, being on holiday and returning from holiday.
In addition my blog has also joined Kaksplus blog portal
There is a lottery going on in my blog until 28th January (9 pm)Minerva Kustannus will distribute three books to the winners of the lottery. Please don't forget to participate!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

21. tammikuuta 2015

Tyylitön vähissä vaatteissa? ARVONNASSA pukeutumisopas!

Yhteistyössä Minerva Kustannus

Mitä vähemmän minulla on vaatteita, sitä enemmmän ajattelen vaatteita. Uudenvuoden kunniaksi käynnistin pari kunnianhimoista kierräytysprojektia, jotka ovat jo lyhyessä ajassa muuttaneet suhtautumistani turhiin tavaroihin. Eli projekteille kuuluu hyvää, kiitos vain.

333-projektissa ideana on valikoida 33 vaatekappaletta, joita käytän kolmen kuukauden eli yhden "sesongin" ajan. Kolmen kuukauden kuluttua valitaan uudelle kaudelle toiset 33 vaatetta. Toistaiseksi (hmmm... 16 päivää ;) ) olen pärjännyt mainiosti valitsemillani vaatteilla. Joka kerta vaatekaappia kaivellessa on vapauttava olo, koska päivän asun voi valita niukasta valikoimasta. Joku markkinointiguru sanoi kerran, että "happiness is limited amount of choices." Hyvin sanottu.


On kuitenkin hassua, että mitä vähemmän minulla on vaatteita, sitä enemmän ajattelen vaatteita, Mietin jatkuvasti yhdistelmiä ja asukokonaisuuksia ja törmään kiinnostaviin vaatteita koskeviin juttuihin. Esimerkiksi Pienin askelin -blogissa pohdittiin hiljattain oivaltavasti aikuismaista pukeutumistyyliä. Ja ihailen kovasti Ehdoton ehkä -blogin Saaran hillittyjä, tyylikkäitä työasuja.

Itse en ole varmaan vuosikausiin uhrannut ajatustakaan sille, millainen pukeutumistyyli minulla on. Tyylini on varmaan... asiallinen? Neutraali? Tavallinen? Mitäänsanomaton? Saaran kuvia katsellessani aloin pohtia, pukeudunko töihin liiankin rennosti. Olenko oikeasti tyylitön? Millainen haluaisin olla?

Uraäidin Ruuhkavuodet
Valitsin 333-projektiin mm. kolmet farkut, kaksi neuleliiviä ja kolmet kengät. Kuvassa olevien vaatteiden yhteisikä on tuntematon, sillä osa on ostettu käytettynä, Ostin valkoisen kauluspaidan joskus...vuonna 2005? Helmet ja rannekoru on hankittu varmaan vuonna 2006 jostain Lindexistä. Viime kesänä himoitsin laadukkaita pillifarkkuja, mutta ostin vain nämä jollain parilla kympillä H & M:stä. Neule ja Uggit on ostettu kirpputorilta yht. noin 30;lla eurolla.

Työpaikallani on yleistä, että myös muulloin kuin perjantaisin jengi pukeutuu farkkuihin, ellei ole palavereita ulkopuolisten kanssa. Niin minäkin. Laitan hameen tai housupuvun vain, kun haluan tehdä vaikutuksen eli yleensä, jos esiinnyn talon ulkopuoliselle väelle. Urani alkuvaiheessa kyllä pyrin pukeutumaan asiallisesti, hieman ikäisiäni vanhempaan tyyliin, se kun antoi auktoriteettiä. Nyt aloin pohtia, yritänkö kenties jo olla liian nuorekas... Olisi kauheaa, jos vaikka Hipu salaa häpeäisi äitinsä pukeutumista.

Toivon, että 333-projektin avulla vähitellen tulen hankkiutumaan eroon vanhoista, huonolaatuisista vaatteistani ja jätän kaappiin vain laatuvaatteita. Ilokseni sain blogini kautta Minerva kustannukselta uunituoreen, Kikka Sepän Löydä oma tyylisi. Jokanaisen pukeutumisopas -teoksen. Seppä on pukeutumisvalmentaja, joka pitää pukeutumiskursseja ja luennoi työ- ja tilannepukeutumisesta. Kirjasta sain kivoja vinkkejä ja jopa uskonvahvistusta!

Olen lukenut usein naistenlehdistä erilaisista vartalotyypeistä mutta silti, ennen tätä opusta, minulle ei selvinnyt, olenko Y vai X. Nyt kirjan kuvien perusteella tulin vakuuttuneeksi, että Y:hän minä olen, olenhan niin leveäharteinen ja lyhytselkäinen. Siksi minulle esim. sopii halterneck-topit ja lantiofarkut. Sain myös ahaa-elämyksen vaatekaapin avainvaatteista, jotka Seppä kuvailee kirjassa. Niistähän minun 33:n vaatteen valikoimani periaatteessa koostuu - siksi tulen pärjäämään hyvin vain 33:lla vaatteella.

Sain Minerva Kustannukselta arvottavaksi teidän lukijoiden kesken yhteensä kolme pukeutumisopasta. Vastaa tähän postaukseen ja kuvaile muutamalla sanalla omaa pukeutumistyyliäsi, niin olet mukana arvonnassa! 
Vastaa siis tähän postaukseen ja ilmoita, monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Muistathan ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden!

Arvonta päättyy keskiviikkona 28.1.  klo 21. Sen jälkeen ilmoitan onnelliset voitttajat. 

Arpaonnea kaikille!

--------
I started two ambitious recycling projects at the beginning of the year. The 333-project  means that I'll try to survive with 33 pieces of clothes and shoes for three months and then will select another 33 for the next 3 months. This means that I will only wear 132 pieces during 2015.
So far the project has been a relieving experience for me. However, it has made me question my style: do I have a style? Do I dress up too casually at work?
Luckily I received a fresh guide book regarding dressing. There is a lottery going on in my blog until 28th January (9 pm). Minerva Kustannus will distribute three books to the winners of the lottery. 
You can participate by commenting on this blog post. If you comment as an Anonymus, you have one lot, if you like my blog in BloggerBloglovin or Blogilista, you have two lots and if you also like my blog in FacebookInstagram, or Twitter, you have three lots.

Good luck!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

18. tammikuuta 2015

Vielä kerran Thaimaa - parhaat lomakuvat ja -video

Sain viimein purettua järkkärin kuvasaaliin Thaimaan-lomalta. Kuulun niihin ärsyttäviin ihmisiin, jotka kiduttavat lähipiiriään kohtuuttomalla kuvakavalkadilla loman jälkeen. Bloggaaminen antaa uuden välineen tähän kiusantekoon!

Ei vaan. Olen monesti pohtinut lomakuvien funktiota. Miksi sitä lomalla heiluu jatkuvasti kamera kaulassa, kun arkena ei juurikaan? Tietenkin ideana on ikuistaa elämän huippuhetket, jotta niihin voi kuvien avulla palata uudestaan, ja lomahan toki lukeutuu huippuhetkiin. 

Lisäksi minusta tuntuu, että saan arkeen uutta energiaa, kun katselen aurinkoisia kuvia. Vielä en ole haikea siitä, että loma on ohi tai haikaile, että sinne pitäisi päästä uudelleen. Sen sijaan olen onnellinen siitä, että nuo onnelliset, kuumat lomapäivät kerran olivat. Sillä tavalla lomakuvilla on voimaannuttava vaikutus. Toivottavasti niistä valuu aurinkoa, energiaa tai hyvää mieltä myös jollekin toiselle. Tässä siis Thaimaan-lomamme valikoidut otokset, olkaa hyvä!


Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin RuuhkavuodetUraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin RuuhkavuodetUraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin RuuhkavuodetUraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet


Kokosin myös kännykällä nauhoitettuja videopätkiä Vlogiini Vlogiaan.


-----
Apparently there are also international visitors in my blog. Therefore I will from now on try to remember to make a summary of my blog posts in English, too.

I am one of those annoying people who torture their friends with loads of holiday photos. A blog is a great new tool for this hobby! Please find above the best shots taken during our Christmas holiday in Ko Lanta, Thailand. 
To me these happy holiday photos give new energy. I hope they will energize you, too! There's also a video collage in my vlog at Vlogia

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

15. tammikuuta 2015

Ilahduta bloggaajakaveria -haaste

Törmäsin varmaan positiivisimpaan haasteeseen, johon olen blogimaailmassa viime aikoina tutustunut. Emonen Tipulassa käynnisti haasteen nimeltä Ilahduta bloggaajakaveria. Koska täällä pimeässä Pohjolassa ei voi koskaan valostuttaa liikaa kanssaihmisten elämää, lähdin ilman muuta mukaan haasteeseen!
Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:
- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat.
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

Tässä bloggaajat, joita haluan ilahduttaa sekä pieni esittely, mikäli nämä sattuisivat olemaan lukijalle vielä tuntemattomia:

Minäkö keski-ikäinen?
Elämäniloisen, upean Tiian hersyvä blogi täynnä värejä, kosmetiikkaa ja kivoja tuokiokuvia keski-ikäisen perheenäidin elämästä.

Jalankulkuonnettomuus
Kukkavarvas pyörittää uusioperheen arkea ja pohtii ihanan laajoissa blogiteksteissään maailman menoa, vanhemmuutta ja elämää eri-ikäisten lasten äitinä.

Nakit ja MUTSI
Jos kaipaan päivän palleajumpan, käyn Päivin blogissa. Siellä on niin rohkeaa tilitystä, äitinä olemisen fiiliksiä kuin myös hömppää - naurutakuulla!

Project Mama
Katja on pitkän linjan blogaaja, ammattilainen. Blogissa ajatuksia herättäviä juttuja monelta kantilta vanhemmuudesta, kulutuksesta, yhteiskunnallisista asioista ja useasta muusta asiasta.

Tuulikaapin takana
Tuoreessa blogissa kolmen lapsen äidin pohdintoja tuulikaapin, kodin hermokeskuksen, kummaltakin puolelta. Kannanottoja mm. yhteiskunnallisiin asioihin, kulutukseen ja kierrätykseen.

Isyyspakkaus
Kolmikymppisen helsinkiläisisän oivaltavia kertomuksia taaperon vanhempien arjesta, isyydestä, ruoasta, ravintoloista ja matkailusta.

Luen monia blogeja ja haluaisin tietenkin ilahduttaa kaikkia bloggaajia, joiden elämää ja oivalluksia saan blogeista seurailla. Kuka tahansa bloggaaja saakin mielellään lähteä haasteeseen mukaan - iloa ei maailmassa ole koskaan liikaa!

13. tammikuuta 2015

Intia aurinkotuolissa - onko äitiys biologinen vai sosiaalinen taito?

Ehdin lukea viime vuonna kymmenen kirjaa. Siinä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta - se on ihan järkyttävän vähän.

Satu asetti XL Elämää -blogissaan itselleen kunnianhimoisen haasteen: saada vuoden aikana luettua 26 kirjaa vähintään, mielellään 52. Tässä elämäntilanteessa minä en pystyisi siihen ikipäivinä...

Missä välissä te muut äidit luette kirjoja? Omaan arkeeni ei oikein mahdu hetkiä, jolloin tarttuisin kirjaan: aamut ovat yhtä härdelliä, töihin ajan autolla, kun tulen töistä en oikein osaa rauhoittua kirjan pariin vaan aika menee yleisessä touhuilussa lasten kanssa, sitten on lasten iltatoimien aika ja kun lapset menevät nukkumaan, surffaan netissä. Luen verkkolehtiä, blogeja, selaan Instaa ja Facebookia. Joskus yritin kuunnella äänikirjoja työmatkalla autossa, mutta siitä ei tullut mitään koska minua rupesi nukuttamaan.

Tiedän, nettisurfailua kannattaisi karsia. Mutta minähän luen lehdetkin nykyään netistä (ja myönnän, luen useimmat verkkolehdet vasta illalla.) Jos karsisin netinkäyttöä, olisi entistä enemmän pihalla maailmanmenosta...

Thaimaan matkalla minä kuitenkin luin: lentokoneessa, päivisin aurinkotuolissa ja iltaisin terassilla (hyttysten syötävänä)!

Uraäidin Ruuhkavuodet
Tämän kuvan näppäsi Hessu, 7v.
Onneksi lomalukemiseksi sattui yksi vuoden parhaista kirjoista: Jhumpa Lahirin Tulvaniitty. Tykkään tosi paljon Lahirin tuotannosta. Hän on Intiasta muuttaneiden siirtolaisten tytär ja useimmat hänen kirjansa käsittelevät intialaisen ja länsimaisen kulttuurin, perinteisen ja modernin maailman yhteentörmäystä ja perhesiteiden voimaa.

Tulvaniityssä äitiys on yksi kantavista teemoista. Romaanissa on monenlaisia äitejä: perinteinen ja huolehtiva äiti, poissaoleva äiti, hylkäävä äiti, nuori ja lapsensa huomioiva äiti. Kirja sai minut pohtimaan, onko kyky äitiyteen biologinen taito/ominaisuus. Pystyykö kuka tahansa äitiyteen, huolenpitoon ja vastuunkantoon? Vai onko joku myötäsyntyisesti, luonteeltaan kykenevämpi äitiyteen kuin toinen? Onko olemassa luonteenlaatu, joka ei sovellu äidiksi? Vai missä määrin kokemukset ja ympäristö muokkaavat kykyä äitiyteen?

Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää. Itselläni ei esimerkiksi ollut juurikaan kokemusta vauvoista ennen kuin sain omia lapsia. Tästä esikoinen saikin kärsiä, tyttöparka oli varsinainen harjoituskappale. En tiedä, olisimmeko selvinneet huutokonserteista, nukuttamisista, eroahdistuksesta ja uhmakausista paremmin, jos minulla olisi ollut pienempiä sisaruksia tai edes jotain kokemusta lapsista. No, hengissä olemme kaikki, eikä lapsi ole (toivottavasti) saanut mitään pitkäaikaisia traumoja hoidostaan.

Tulvaniitty-kirjassa yksi äiti tekee viiltävän analyysin toisen, lastaan laiminlyövän äidin kyvystä äitiyteen jo ennen lapsen syntymää ja osuu siinä oikeaan. Mutta lukijan vastuulle jää tulkinta, miksi näin käy. Onko syynä ympäristö vai temperamentti? Tämä ei-niin-hyvä äiti käy läpi rankkoja juttuja. Mikä on syy ja mikä seuraus?

Voin suositella Lahirin kirjoja juuri tämän vuoksi kenelle tahansa. Niissä on enemmän kuin päältä näyttää. Teksti on niin monikerroksista ja -sävyistä, että lukukokemus jää mieleen pitkäksi aikaa. Eikä Tulvaniitty edes ole paras Lahirin kirjoista. Paras on mielestäni joko hänen novellikokoelmansa Tämä siunattu koti tai toinen, massiivinen romaani Kaima.

Lahirin teosten sivuilla intialainen kulttuuri tuoksuu, maistuu ja sykkii elävänä. Aina hänen kirjojaan luettuani tulee kauhea hinku matkustaa Intiaan. Vielä minä sinne joskus lähdenkin, puoleksi vuodeksi joogaamaan johonkin ashramiin viimeistään, kun lapset ovat aikuisia! Siis mikäli en ensin muuta Thaimaahan bambumajaan hiekkarannalle...

11. tammikuuta 2015

Kiiltää jo jää...

...näin viilettää / saa pitkin pintaa / on hauskaa tää!

Näin kuului lapsuuteni aikainen luistelulaulu. Kävimme tänä viikonloppuna kaikki yhdessä luistelemassa. Se oli harvinaista koko perheen yhteistä tekemistä ja juuri siksi niin kivaa!


Uraäidin Ruuhkavuodet
 
Uraäidin Ruuhkavuodet


Thaimaan lomalla olimme koko ajan tiiviisti yhdessä: nukuimme kylki kyljessä pienessä hotellihuoneessa, söimme joka aterian yhdessä, suunnittelimme päivän ohjelman demokraattisesti. Välillä Maailman Paras Mies piipahti yksin kävelyllä tai siemaisemassa viileän juoman, toisinaan minä taas kävin hemmoteltavana jossain hoidossa. Muuten olimme toistemme iholla jatkuvasti.

Tiivis yhdessäolo on perhelomissa parasta ja sitä juuri odotinkin lomailulta eniten. Mutta nyt vasta tajuan, kuinka erillään vietämme arkemme normaalisti. Kun tulimme matkalta kotiin, lapsilla oli pian kiire kavereille ja minä painelin kuntosalille ja lenkille. Sitten alkoi työt - vietin taas suurimman osan päivistä erilläni muista.

Viikonloppuisin yleensä hajaannumme eri puolille paikkakuntaa: minä kuskaan lapsia harrastuksiin, käyn välillä itse liikkumassa, mies hoitelee sillä aikaa kotihommia ja käy omissa harrastuksissaan ja aina välillä lapset hengaavat kavereiden kanssa tai kaverit meillä. Mutta itse asiassa teemme tosi vähän asioita porukalla. Se on harmi, sillä olemme hyvä tiimi. Tämä mukava viikonloppu osoittaa, että meidän kannattaisi tehdä enemmän asioita kimpassa.

Tänä viikonloppuna meillä oli edelleen lomafiilis siksi, että aikaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Normaaliviikonloppuna saamme yleensä raivattua kodin vasta sunnuntai-iltaan mennessä. Tänä lauantaina nukuimme pitkään mutta silti jo ennen iltapäivää lapset olivat järjestäneet huoneensa, minä pessyt  pyykit ja putsannut vessan sekä kylppärin ja mies imuroinut. Ruokaakin laitoimme yhdessä: mies teki salaatin, minä pyöräytin makaronilaatikon, Hipu loihti jälkiruoan ja Hessu raastoi juustot laatikkoon sekä pilkkoi kasviksia.

Sitten kaikki olikin valmista - eikä vielä ollutkaan ilta! Olimme saaneet jostain lisätunteja ja päätimme käyttää ne parhaalla mahdollisella tavalla: ehdimme kaikki yhdessä luistelujäälle, eikä kenenkään tarvinnut jäädä yksin kotiin urakoimaan kotihommia.

Mistä tämä ylellinen lisäaika oikein putkahti? Ehkä siitä, että lasten viikonloppuharrastukset eivät vielä ole alkaneet. Enemmän haluan kuitenkin uskoa, että hommat sujuivat kuin itsekseen, koska teimme ne yhdessä.  Hyvässä seurassa myös kotitöiden "viadolorosasta" voi näköjään tulla hauska huviretki.

P.S. En ole yli vuoteen luistellut, joten kompurointi oli tietenkin ikuistettava myös vlogiini Vlogiaan. Käypä nauramassa!

https://vlogia.com/videot/1063/virtahepo-liukkaalla-jaalla

8. tammikuuta 2015

Smaragdiluolasta merirosvolaguuniin - retkimuistoja Thaimaasta

Koh Lanta
Retkelle smaragdiluolaan lähdettiin Koh Lantan suurimman kaupungin, Saladanin, satamasta.

Family
Retkelle lähtiessä uni painoi silmiä, olimmehan lomalla nukkuneet joka aamu vähintään kahdeksaan.
Family snorkeling
Oli huippua päästä snorklaamaan koko perheen voimin!
Koh Lanta
Smaragdiluolaan uitaessa kaikki kokeneemmatkin uimarit pukivat pelastusliivit päälle.
Koh Lanta
Sisälle luolaan uitiin tiiviissä jonossa.
Koh Lanta
Perillä odotti valkohiekkainen laguuni.
Koh Lanta
Nousuveden aikaan suurin osa smaragdiluolasta täyttyy vedellä, melkein puurajaan asti.
Koh Lanta
Myös retkilounas hiekkarannalla voi olla kaunis ja maistuva.
Koh Lanta
Paikallisoppaat toimivat niin veneenkuljettajina, uimaoppaina kuin myös kokkeina.

Koh Lanta
Lounaan jälkeen oli hyvin aikaa vesileikkeihin ja chillailuun.
Koh Lanta
Ko Kradan on suosittu päiväretkikohde. Saarella vieraili useampia ryhmiä yhtä aikaa.
Finnmatkojen Emerald Cave -retkellä oppaina toimivat Thaimaassa toimivan suomalaisen sukellusyrityksen Raya Diversin henkilökunta. Meidän retkellä mukana olivat Mandi (vas.) ja Sonja.
Krabi
Krabin seudun kalkkikivikalliot ovat muodostuneet tuhansien vuosien kuluessa.
Koh Lanta
Takaisin Saladanin satamaan palattiin yllättävän nopeasti - mieli täynnä retkipäivän elämyksiä!
Yhteistyössä Finnmatkat

Retket ovat loman suola ja sokeri. Ennen lasten syntymää olimme miehen kanssa varsinaisia aktiivilomailijoita. Kahdenkeskisille reissuillemme tein yleensä etukäteen monien nettisivustojen ja matkaoppaiden avulla listan kohteista ja tekemisistä, jotka ehdottomasti halusin kokea. Reissun edistyessä viivailin listalta yli kokemuksia, jotka oli "suoritettu". Mies yleensä katseli hieman hämmästyneenä vierestä listojani, mutta suoritti elämyksiä kiltisti mukana.

Kun lapset olivat pieniä, lomailun tarkasta suunnittelusta oli pakko luopua, sillä matkoillakin päivärytmi oli suunniteltava jälkikasvun ruoka- ja päiväuniaikojen ja yleisen jaksamisen mukaan.

Koululaisten kanssa matkailu on jo paljon helpompaa. Varmaan ehkä osin juuri sen takia työkaverini arvioi taannoin, että 7-12 vuotta on lapsen paras ikä? Lisääntyneestä joustovarasta huolimatta emme kuitenkaan enää nykyään ahmi lomalla elämyksiä entiseen tahtiin. Minä olen vuosien myötä oppinut hillitsemään suorituskeskeisyyttäni ja nauttimaan myös laiskoista lepopäivistä, jotka sujuvat ilman ohjelmaa.

Koh Lantan lomalla teimme isoja ja pienempiä retkiä viitenä päivänä: kävimme pari kertaa snorklaamassa, kerran patikoimassa ja melomassa viidakkoretkellä, norsuratsastuksella sekä pikku reissulla saaren vanhassa kaupungissa. Matkan ehdoton huippukohta oli snorklausretki Emerald Caveen. Saimme blogini kautta mahdollisuuden osallistua retkelle veloituksetta.

Retkelle lähdettiin jo aamuseitsemältä. Unihiekat karisivat silmistä viimeistään, kun pikaveneen moottorit käynnistyivät. Erityisesti Hessu oli haltioissaan menopelistä, jossa hevosvoimia oli yhteensä 400. (Hessulle koko loman suurin elämys taisi ylipäätään olla erilaiset kulkupelit: skootterit, tuk tuk -taksit ja lava-autot, jollaisia ei Suomessa näy.)

Päiväretkeen sisältyi kaksi 45 minuutin snorklaustuokiota koralliriutoilla. Vaikka olen snoklaillut eri puolilla maailmaa, Thaimaan lisäksi myös Australiassa ja Israelissa, on minusta snorklaaminen aina yhtä mahtavaa! Haaveeni on joskus suorittaa sukelluskortti sitten, kun lapset ovat aikuisia tai ainakin vähän isompia... Andamanmeren korallit Koh Lantan lähistöllä ovat  mielestäni säilyneet yllättävän hyvin tsunamista.

Oli huippua päästä snorklaamaan yhdessä molempien lasten kanssa! Edellisellä Thaimaan-reissullamme  kaksi vuotta sitten Hipu jo kokeili snorklaamista, mutta nyt Hessukin uskalsi asetella maskin naamalleen ja pulahti kanssamme kaloja katsomaan. Hänelle suurin elämys taisi olla käsivarren mittaiset simpukat, jotka leyhyttelivät leukojaan auki ja kiinni. Mies opetti minua sukeltamaan snorkkelin kanssa. Lämpimässä, kirkkaassa vedessä, värikäs vedenalainen maailma kosketusetäisyydellä kuvittelin olevani Pieni Merenneito :)

Retken pääkohteeseen, smaragdiluolaan, suunnattiin heti ensimmäisen snorklauksen jälkeen laskuveden aikaan, sillä nousuveden aikaan luola täyttyisi vedestä, eikä sinne pääsisi ollenkaan. Matalassa, pimeässä luolassa uitiin 80 metrin matka oppaiden taskulamppujen valossa. Retki oli mahdollinen myös lapsille, sillä turvallisuussyistä luolassa uitiin pelastusliivit päällä tiiviinä letkana niin lähekkäin, että edellä uivan pää ei missään vaiheessa kadonnut näkyvistä. Jännä matka osoittautui vaivan arvoiseksi, sillä luolan takana aukesi kaunis, kallioiden ympäröimä, vehreä laguuni. Tarinan mukaan merirosvot pakoilivat siellä taannoin lainvartijoita ja piilottivat laguuniin aarteitaan - sinne kun ei pääse muuta kuin tuota vaivalloista reittiä.

Luolaelämyksen jälkeen meillä laguunin valloittajilla olikin kiljuva nälkä! Lounas nautittiin läheisellä Ko Kradanin pikkusaaren hiekkarannalla. Pikaveneen kuljettajat loihtivat sinne täydellisen thai-aterian: riisiä, kasviksia, kana-currya ja jälkiruoaksi ananasta ja melonia. Ko Kradanilla näytti olevan myös vaatimatonta majoitusta, mutta meidän seurueemme suuntasi parituntisen  lounastauon jälkeen vielä snorklaamaan saaren edustalle.

Hessu väsyi tällä kertaa  nopeasti, eikä jaksanut olla vedessä täyttä aikaa. Silloin osoittautui käteväksi olla suomalaisten vetämällä retkellä. Me muut saimme jatkaapulikoimista, kun Raya Diversien herttainen sukellusopas Mandi viihdytti poikaa veneessä. Toisen snorklaustuokion jälkeen viiletimme vaikuttavien kalkkikivikalliomaisemien läpi takaisin Saladanin satamaan, välillä kaatosateessa ja välillä kirkkaassa auringonpaisteessa.

Vaikka pelkkä löhöily on stressaantuneelle työmuurahaiselle tärkeää, suosittelen lämpimästi katkaisemaan myös lepoloman välillä retkeilemällä!  Vauhdikkaat retkipäivät jäävät matkoilta parhaiten mieleen - paremmin kuin toinen toistaan muistuttavat, raukeat päivät altaan reunalla, niin ihania kuin ne ovatkin.