8. syyskuuta 2015

Minusta tulee Kodin Kuvalehden bloggaaja perjantaina 11.9.

Iik - siinä se nyt lukee, totta se on!

Kuten kerroin aiemmin, jätin elokuun alussa Kaksplussan blogiyhteisön, sillä blogini sisältö ja lukijat eivät oikein sopineet pkkulapsivuosiin keskittyvän portaalin konseptiin. Olin tuolloin jo käynyt keskusteluja Sanoma Median kanssa liittymisestä Kodin Kuvalehden bloggaajien joukkoon, ja nyt tämän viikon perjantaina siitä tulee totta. (Instagramini seuraajat saivatkin pikku vinkin aiheesta, kun kävin Sanoman studiolla kuvauksessa uutta blogibanneria varten.) Jatkossa siis blogiani voi seurata osoitteesta

www.kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet

Päivitän itse uuden osoitteen Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin, Pinterestiin, Google+:aan sekä Blogipolulle. Olen ottanut myös yhteyttä Blogloviniin ja toivon, että osoite päivittyy sinne pikapuoliin. Teen täältä Bloggerista uudelleenohjauksen Kodin Kuvalehden saitille mutta helpointa myös Blogger-lukijoille on päivittää uusi osoite itse lukulistalleen.


//Tämä kuva tulee uuteen blogibanneriini Kodin Kuvalehden saitille - tosin pienemmässä koossa, niin silmärypyt eivät näy yhtä paljon... :) //

Muutan uuteen blogikotiin onnellisena, innoissani ja nöyränä - Kodin Kuvalehtihän on Suomen suosituimpia naisten medioita! Pieni blogini pääsee siis osaksi merkittävää yhteisöä. Blogin sisältöön muutos ei tule vaikuttamaan, eli sisältö tulee jatkossakin olemaan sillisalaatinomaisia välähdyksiä elämästäni, jossa punaisena lankana pysyy vertaistuki ruuhkavuosien kiireisen arjen hallintaan.

Kodin Kuvalehden puolella on (muitakin) ihania blogeja muun muassa perhe-elämän, sisustuksen, rakentamisen, käsitöiden kuin myös kirjojen maailmasta - käypä vilkaisemassa!

Tärkeintä kuitenkin olisi, että jatkossakin kävisit lukemassa ja kommentoimassa Uraäidin Ruuhkavuosien sepustuksia. Minulle tästä blogista on tullut uskomattoman tärkeä varaventtiili kaiken kiireen ja härdellin keskellä. Siihen suurin syy olet sinä, blogini lukija. Pysythän linjoilla?

----
As I explained earlier, my blog will move to another portal. The timing of the change will be this forthcoming Friday, the 11th of September! The new address of my blog will from then on be:

www.kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet

Please stay on, I really hope that you'll keep reading and commenting on my blog! There are also other inspirational blogs at Kodin Kuvalehti about family life, home decorating, renovating and literature - all worth checking out!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

6. syyskuuta 2015

Siinä voisi olla minun lapseni

Kuva/photo: http://morguefile.com/
Monien muiden tapaan minäkin näin sen kuvan ja järkytyin. Kuva säväytti. Kouraisi syvältä. Olen tällä viikolla monesti miettinyt, mikä kuvassa on kauheinta.

Siinä voisi olla minun lapseni.

Niin moni meistä varmaan ajatteli. Kun ensin näki kuvan nauravasta pojasta nallensa kanssa ja seuraavaksi vahankalpean, elottoman lapsenruumiin, tajusi kouriintuntuvasti, että pakolaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin me. Kuvan poika oli ihan samanlainen pikkupoika kuin tuo omani, tai naapurin poika, tai lasteni kaverit.

On kauheaa, jos vasta järkyttävä kuva saa meidät tajuamaan, että pakolaiset, turvapaikanhakijat - ulkomaalaiset yleensä - ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Ihmisiä, joilla on paljon enemmän yhteistä meidän kanssamme kuin eroavaisuuksia.

Tuntuu, että vasta yksi kuva sai meidät liikkeelle auttamaan muukalaisia. Tietenkin mahtavaa, että sai. Itse olen kuitenkin miettinyt, mitä sen jälkeen. Jonain päivänä, kun kriisi on ohi, osa heistä on edelleen täällä, juurtunut tänne.

Kuva/photo: http://morguefile.com/
Kävin pari vuotta sitten SPR:n ystäväkurssin, jonka kautta päädyin vapaaehtoistyöhön vanhusten hoitokotiin. Lähdin kurssille, koska aloin inhota itseäni ja sitä, kuinka sosiaalisesti ahdasta elämää elin. Elin todellisessa kuplassa - vietin aikaani suunnilleen samanikäisten, samaaa yhteiskuntaluokkaa ja koulutustaustaa edustavien ihmisten kanssa.

Kurssilla vieressäni istui maahanmuuttaja. Ihan hämmästyin, kuinka fiksuja ajatuksia hän esitti pienryhmäkeskusteluissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun juttelin maahanmuuttajan kanssa. Ajatelkaa, ensimmäinen.

Olen kasvanut maalaiskaupungissa ja asun nykyäänkin paikassa, jossa ei juurikaan ole muita kuin kantasuomalaisia.

Ainoat erilaiset lapset meidän kylän päiväkodissakin on adoptoitu muualta. Muistan, kuinka huvikseni kerran kyselin 3-vuotiaalta Hipulta, onko hänen mielestään samassa ryhmässä oleva, Kiinasta kotoisin oleva tyttö jotenkin erilainen. Tyttö mietti ja mietti ja vastasi lopulta: "Joo. Sillä on vähemmän brätzejä kuin meillä muilla."

Minusta tytön kommentti on loistava esimerkki siitä, kuinka suvaitsevaisia lapset ovat. Ennakkoluulot ja vierauden tunteet kehittyvät vasta myöhemmin - päiväkodin hiekkalaatikolla vielä ymmärretään, että ihonväristä tai taustasta riippumatta meissä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia.

Kuva/photo: http://morguefile.com/


Monien muiden tapaan minäkin haluan jotenkin kantaa korteni kekoon ja auttaa tässä kriisissä, ainakin rahaa lahjoittamalla, jos ei muuta. Esimerkiksi Ladyn blogiin on hienosti koottu eri tahoja, joiden kautta voi auttaa.

Sen lisäksi juttelimme Hipun kanssa, että jossain vaiheessa voisimme hankkiutua SPR:n kautta ystäväksi maahanmuuttajalle. Sitäkin tapaa auttaa kannattaa harkita! Kun akuutti hätä on ohi, voi arki uudessa maassa olla maahanmuuttajalle raskasta, ainakin ilman ystäviä.

Mikä on sinun tapasi auttaa pakolaisia?
-----
The refugee crisis and the famous, sad photo of the Syrian little boy washed up on beach has raised many kinds of thoughts in my mind. Like many others I want to help. Now while the crises is acute we'll probably donate money. But we discussed with my 11 year old daughter that later on we'll probably start volunteer work with refugees, the friendship work organised by the Finnish Red Cross.
Have you already found your way to help?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+


2. syyskuuta 2015

Mihin elokuu meni?

Tein pienen kollaasin elokuussa julkaisemistani Insta-kuvista ja jäin hämmästelemään, onko elokuu tosiaan ohi. Mitä siitä jäi mieleen?

Kuun alussa olin vielä lomalla ja vierailimme mummoloissa koko perheen voimin. Sen jälkeen palasin töihin.

Töiden lisäksi elokuuhun on mahtunut jo lasten harrastuksia ja kotitöitä. Kuun merkkihetki oli se, kun Hessulta lähti kaksi hammasta. Pojalle tulee hitaasti rautahampaat, sillä ensimmäiset maitohampaatkin tulivat hänelle vasta 10 kuukauden ikäisenä.

Elokuun sää on ollut hassu, tulihan intiaanikesä, eikä sen vuoksi ole oikein tuntunut elokuulta. Toisaalta kasteiset aamut ja upeat, tummenevat illat ovat olleet elokuuta parhaimmillaan. Vasta nyt syyskuun sateiden myötä tuntuu oikeasti syksyltä.

Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteeseen.

Collage about August

Koiranpentu teettää edelleen työtä mutta on se jo ihan eri otus kuin heinäkuun puolivälissä saapuessaan taloon. Se on kuudessa viikossa tuplannut painonsa viidestä kilosta kymmeneen! Se on oppinut istumaan, tulemaan luokse, menemään maahan ja kyljelleen, koskettamaan kuonollaan kättä käskettäessä (tämä kuulemma rauhoittaa koiria), kulkemaan kohtuullisesti remmissä ja sillä on jo jonkinlainen käsitys EI-sanasta. Se puree edelleen paljon. Toivon, että sisäsiisteys siintää lähellä, sillä öisin se osaa pidätellä jo kahdeksankin tuntia.

Luin uudestaan edellisen postaukseni kesän todo-listasta ja tajusin, kuinka stressaantuneena kirjoitin sen - sehän suorastaan huokuu suorittamista! Kirjoituksen julkaistuani menin pitkästä aikaa joogaan ja voi, kuinka ihmeitä se tekikään. Tulin takaisin tiedostaen, kuinka hyvin meillä asiat loppujen lopuksi ovatkaan ja kuinka asioilla on taipumus kääntyä parhain päin.

Lupaan ottaa alkaneen uuden kuukauden vastaan vähän rennommin.

Millä mielellä sinä suuntaat syksyyn, odotatko innoissasi kynttiläitoja ja sateen ropinaa katolla, vai uhkaako kaamosmasennus?

-----
I created this collage of the photos published in my Instagram account during August. At the same time I started wondering where did August go? The month passed by so quickly! 
At the beginning of the month I was still on holiday but then returned to work on the second week. After that the life has been full of work, hobbies and puppy training. There has also been some magnificent sunsets and other beautiful, dark evenings.
With this collage I take part in the collage photo challenge of Pieni Lintu blog.
What's your feeling about the forthcoming autumn? Are you looking forward to the candlelight and the sound of rain drops on the roof or are you afraid of the decreasing light and blue feelings?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

30. elokuuta 2015

Kesän saldo jäikin yllättäen plussan puolelle (enkä nyt puhu rahasta)

Minulla oli kaikenlaisia toiveita tälle kesälle. Kokonaisfiilis kesälomasta oli se, ettei loma ollut erityisen rentouttava enkä saanut mitään aikaan. Nyt kun tarkastelen tätä toivelistaa yllätyin siitä, kuinka moni toiveistani loppujen lopuksi toteutui. Ilmeisesti toivomuslistojen kirjaaminen kuitenkin kannattaa!

Kesän aikana minä halusin:
  • Pestä ja öljytä terassin ja terassikaluston
  • Voi kääk, tämä kuulkaa jäi tekemättä. Kesä-heinäkuussa ei kerta kaikkiaan ollut sellaista kuivien ja lämpimien kelien putkea, jolloin terassin olisi ehtinyt pestä, jotta se olisi ehtinyt ensin kuivua ja vielä öljykin olisi ehtinyt kuivua. Ja elokuussa töiden alettua tähän ei kerta kaikkiaan enää riittänyt energiaa. (Seliseli...) 
  • Katsella lasten riemua Viron reissulla seikkailupuistossa tai vesipuistossa ja Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa
  • Tämä toteutui, kävimme sekä seikkailupuistossa että Ahaa-tiedekeskuksessa. Viron-matka oli kiva! Tartosta aion edelleen tehdä jossain vaiheessa vielä yhden matkapostauksen.
Ahaa Science Centre in Tartto, Estonia

//Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa oli hieno "muistipeli" jossa valo-shakkilaudan läpi piti kulkea muistamalla salakoodi//


  • Loikoilla paljon riippumatossa puiden katveessa
  • Ööö.. Taisin loikoilla riippumatossa kerran, kun olin toipumassa pienestä kesäflunssasta. No, onhan sekin sateisena kesänä enemmän kuin ei yhtään...? 
  • Kitkeä kukkapenkit, siistiä pensaat sekä täyttää ne myyränkolot ja istuttaa pihalle tuijia
  • Pensaita ehdin siistiä jo keväällä ja Maailman Paras Mies täytti kesälomalla myyränkolot puolestani, mutta kukkapenkkeihin en kuulkaa koskenut kertaakaan (!) ja tuijien sijaan pihalla komeilevat edelleen ne kolme rumaa kantoa. Puutarhan tilanteesta täytyykin tehdä vielä erillinen postaus.
Myyränkolo ennen...

Myyränkolo jälkeen!

  • Käydä jalkahoidossa ja mielellään myös hieronnassa
  • Jalkahoitoon ehdin Virossa, hierontaan en.
  • Ottaa raidat tukkaan
  • Ne otin kesäkuussa Saarenmaalla ja niistä on iloa edelleen, vaikka tukkani on leikattu kaksi kertaa raitojen laittamisen jälkeen.
Aluksi hieman epäilytti, kun nousin kampaajan tuolista mutta pian lopputulos oli mielestäni ihan ok

  • Lukea ainakin pari ellei peräti neljä kirjaa, jotka jäivät edellislomalla lukematta
  • Olen lukenut kolme kirjaa melkein loppuun asti - jee! Ne tosin eivät kaikki ole niitä, jotka jäivät edellislomalla lukematta, mutta väliäkös hällä... 
  • Siivota vessan laatikot ja kodinhoitohuoneen ja eteisen ja mielellään keittiönkin
  • Nämä jäi hoitamatta, vaikka sadekesä olikin, sillä suurin osa loman "luppoajasta" kului pennun perässä juoksemiseen. No, loka-marraskuun räntäsateilla sitten, kun ei ole muuta tekemistä. 
  • Käydä monena, monena hiljaisena aamuna ja valoisana iltana lenkillä metsässä
  • Lenkillä olen käynyt aamuisin, vaan en juoksu- vaan kävelylenkeillä koiranpennun kanssa. 

Yritän käydä joka aamu pennun kanssa lähimetsässä, jotta se väsyisi ja olisi nätisti sisällä

  • Nauttia työmatkoilla heinäkuun rauhasta moottoritiellä, valita paikka tyhjästä parkkihallista ja tehdä rauhassa rästiin jääneitä hommia ilman, että koko ajan tulee uutta tilalle
  • Töissä ei erityistä rauhaa ollut edes heinäkuussa mutta motarilla ja parkkihallissa riitti kyllä tilaa. 
  • Pyöräillä lasten kanssa läheiselle uimarannalle ja viettää siellä päivä lämpimässä vedessä pulikoiden.
  • Teimme uimarannalle kyllä pyöräretken vaan emme kokopäiväretkeä.
  • Syödä siellä uimarannalla välipalaksi pikkupullia ja tuoreita mansikoita
  • Eväät jäivät tuolla retkellä kotiin :( 
  • Käydä Porin jazzeilla fiilistelemässä
  • Tämä toteutui - Porissa oli kivaa! 
  • Vuokrata Metsähallitukselta eräkämppä Nuuksiosta ja viettää siellä viikonloppu.
  • Ehkä sitten ensi kesänä? 
  • Käydä mansikkatilalla poimimassa ensi talven aamupalaherkut talteen.
  • Hyvä kun saimme yhden laatikollisen ostettua ja säilöttyä 
  • Syödä monta aamiaista auringon paisteessa etupihan terassilla ja vähintään yhtä monta iltapalaa takapihan terassilla ilta-auringossa
  • Aamupalaa en syönyt kertaakaan terassilla, iltapalaa ehkä kerran 
  • Käydä lasten kanssa päiväretkellä Espoon Isossa Vasikkasaaressa ja syödä siellä ravintola Gula Vilanin erinomaista lohikeittoa.
  • Vasikkasaaressa kävimme mutta meillä oli omat eväät 
  • Viettää elokuun alku viinimarjapensaissa ja säilöä monta litraa kesää talteen.
  • Marjat saimme lopulta poimittua, kiitos apuvoimien ja laitoimme ne suoraan pakkaseen. Kai sekin lasketaan säilömiseksi?
Marjasadosta tuli taas runsas, vaikka emme erityisesti puskia hoidakaan


  • Siivota ulkovarasto ja viedä turhat kamat kaatopaikalle 
  • Maailman Paras Mies hoiti tämän! Se on rakkautta ♥ ♥ 
  • Käydä kirppiksellä myymässä käyttökelpoiset, käyttämättömät tavarat 
  • Tämä on edelleen hoitamatta, mikä harmittaa. Haaveilen, että ensi sunnuntaina olisi aurinkoinen sää ja ehtisimme vielä kirppikselle ennen kuin lasten viikonloppujen harrastusrumba alkaa.
  • Tutustua uuteen perheenjäseneemme koiranpentuun ja opettaa se sisäsiistiksi sekä mielellään myös totuttaa se tulemaan luokse käskystä, kulkemaan remmissä ja olemaan rauhassa yksin kotona, kun me muut olemme töissä ja koulussa
  • Uuteen perheenjäseneen on totisesti tutustuttu, tuntuu että oikein mitään muuta ei ole ehtinytkään... Pentu ei vielä ole sisäsiisti mutta tulee luokse jo kauniisti, kulkee kohtalaisesti remmissä ja pärjää mainiosti yksin kotona. 
  • Käydä perheen kanssa telttaretkellä saaressa
  • Tämä jäi tänä kesänä välistä, yöt olivat niin kylmät myös heinäkuussa.
Ei hullumpi status loppujen lopuksi. Millainen sinun kesäsi kokonaissaldo on, toteutuivatko toiveesi?

------
In June I listed the things that I was hoping to do this summer. In my list there were trips to the nearest beach with children, trips to the forest, a lot of garden work, puppy training and the kind of household tasks for which I never usually have time. I'm surprised by how many wishes eventually became true! After all through the whole summer I had the feeling that I did nothing.
How was your summer, did your wishes come true?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

25. elokuuta 2015

Uuden edessä?

Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista. Hyviä asioita, onneksi. Näyttää siltä, että olen uuden edessä. Muutos on tosin ollut vireillä jo pitempään.

Epäröin vielä hieman, uskallanko mennä eteenpäin, mutta vähitellen suunta alkaa selkiytyä. Uskaltaisiko? Onko muutos varmasti parempaan päin?

Kerron myöhemmin lisää.

In any given moment we have two options: to step forward into growth or to step back into safety. - Abraham Maslow

// Otin tämän kuvan tällä viikolla eräänä aamuna lenkillä koiran kanssa. Löysin sattumalta siihen sopivan mietelauseen.//

Tämä vireilä ollut muutosprosessi on syynä tilapäiseen blogihiljaisuuteen. En ole ehtinyt kirjoitella ja vielä vähemmän lueskella muiden blogeja. Olen pahoillani.

Wish me luck! Palataan pian.

---
Recently there have been some changes emerging in my life. Good things, I'm very fortunate in many ways. Nevertheless I'm still a bit uncertain whether I'll dare to take the step into new. Will I? Should I?
I'll tell more soon. I'll be back!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

21. elokuuta 2015

Viisi harvinaista kesäkuvaa

Kävin läpi kesän kuvasatoa muistikortilta. Löysin paljon julkaisemattomia kuvia ja innostuin osallistumaan Valokuvatorstain kesähaasteeseen (vaikka ei enää olekaan torstai). Haasteen teemana on lämpö ja haussa mahdollisimman ehyt viiden kuvan sarja.

Ehyt tämä kokonaisuus ei ole, mutta minulle nämä kuvat toimivat terapeuttisena elämyksenä. Niissä on nimittäin useampi elementti, jotka minun kesässäni tänä vuonna jäivät harvinaisuuksiksi: niissä on lämmin, eikä niissä ole kiire.

Viime aikoina olen taas pitkästä aikaa tuntenut megalomaanista riittämättömyyttä. Sellaisena hetkenä, kun esimerkiksi etäpäivänä pitäisi olla samaan aikaan hakemassa poikaa koulusta, puhelinpalaverissa, koiraa pissattamassa ja mielellään myös ripustamassa pyykkejä tai tyhjentämässä tiskikonetta ja kun samalla tajuaa, että on surkeasti laiminlyönyt ystävää tai sukulaista - sellaisissa tilanteissa tuntuu, että minä en riitä. Minusta ei vain riitä kaikille. Sellaisia tilanteita on tässä elokuusa ollut usein.

Nämä ovat ihan terveellisiä fiiliksiä. Tämä tilannehan on tilapäinen ja ehkä sen ansiosta opin arvostamaan, kuinka helppoa ja mutkatonta elämäni olikin pelkästään kahden ison, vaivattoman lapsen kanssa.

Kiireettömiä hetkiä tulee lisää, ihan lähiaikoina, siitä olen varma. Pentu on perusluonteeltaan rauhallinen, isona siitä tulee leppoisa otus ja lapset ovat päivä päivältä omatoimisempia. Siksi näitä kuvia on kiva katsella. Kyllä tämä tästä.

----

Kesäkuussa teimme sen pyöräretken lasten kanssa uimarannalle, josta haaveilin kesän alussa. Emme tosin viettäneet rannalla koko päivää eväiden kanssa. Silti tässä on mielestäni tämän kesän kaunein kuva:

Swimming in the lake

Alkukesällä, kun lapset lomailivat mummoloissa, minulla oli ruhtinaallisesti omaa aikaa. Välillä jopa en oikein tiennyt, mitä tekisin! Kuntoilin kaikki illat - kerran lähdin ihan huvin vuoksi pyörälenkille:

Cycling

Viron-matkalla oli loppujen lopuksi paljon leppoisia hetkiä, vaikka reissussa olikin tiukka aikataulu. Yövyimme Tallinnassa 80-luvun neukkuromanttisessa Pirita Top Spa -hotellissa. Siellä oli kuuma, koska hotellissahan ei ole ilmastointia. Lapset vilvoittelivat terassilla:

On the terrace of Pirita Top Spa hotel in Tallinn

Tallinnan keskustassa sattui olemaan jätti-trampoliinit, joita lapset halusivat kokeilla. Tällä kertaa emme Tallinnassa tehneet mitään perinteisiä turistijuttuja, hengasimme vain. Trampalla lapsille tuli lämmin!

Giant trampoline in the centre of Tallinn


Heinäkuussa ei sitten paljoa lämpimiä päiviä ollutkaan, eikä kiireettömiä hetkiä, koiranpennun ansiosta. Viimeisen lomaviikkoni vietimme mummoloissa maalla. Siellä oli loman rennoin fiilis, kun ei tarvinnut huolehtia ruoanlaitosta, pyykkihuollosta tai siivoamisesta. Viimeisellä lomaviikollani oli myös yllättävän lämmin, vielä illankajon aikaankin, kun ulkoilutin pentua.

On a farm with the puppy dog

Tästä viikonlopusta on ilmeisesti tulossa yksi kesän kauneimmista. Meillä ei ole ihmeempiä suunnitelmia. Marjatkin vanhempani saivat jo eilen poimittua!

Rentouttavaa viikonloppua! Miten sinä aiot viettää sen?

----
The theme of Valokuvatorstai (Photo Thursday) photo challenge this week is summer and heat. Hot moments were extremely rear during my summer and relaxed, quiet moments even more rare. These five photos represent both specialties.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

18. elokuuta 2015

Elokuun sadonkorjuun ihanuus ja kamaluus {linky}

Our old gooseberry bushes produce heaps of berries every year

Elokuu merkitsee minulle sadonkorjuuta. Asumme vanhassa talossa, jonka isossa pihassa on kuusi viinimarjapensasta, pari karviaista, kolme isoa omenapuuta sekä luumupuu. Ihanaa ja nostalgista - kuin suoraan satukirjoista - mutta tuo kaikki tarkoittaa myös paljon aikaa ja vaivaa. Ja sitä ylimääräistä aikaa ei meillä tänä syksynä oikein ole ollut koiranpennun ansiosta. Tämä piha olisi ihannepiha eläkeläisille mutta ei oikein meille ruuhkavuosia eläville.

Koiranpentu on kuin pikkuvauva ja taapero yhtä aikaa: se herää aikaisin ja haluaa pissalle ja kun se on vapaana talossa, on sitä jatkuvasti vahdittava, jotta se ei tuhoaisi jotain tai lorottaisi nurkkaan. Ulkona se on onneksi paljon aitauksessaan - mutta seurakoirana ei tietenkään siellä kauaa viihdy yksikseen.

Olen jo vuosia yrittänyt ajoittaa lomani heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun osaksi hyvien kesäsäiden takia ja osaksi siksi, että ehtisin poimia sekä säilöä marjat ennen töihin paluuta. Tänä vuonna ajoitus meni vähän pipariksi koska kesäkelit alkoivat ja marjat kypsyivät vasta, kun palasin jo töihin. Niinpä osa sadosta roikkuu vieläkin tuolla oksissa ja mätänee pilaantuu kypsyy kovaa vauhtia.

This year there is surprisingly little blackcurrant berries but loads of redcurrants in our bushes

Toisaalta poimimistalkoot työpäivän jälkeen olisivat ihan kivoja - marjojen poimiminenhan on rentouttavaa puuhaa, kun siinä näkee heti kättensä jäljen. Se olisi tosi mukavaa, jos siihen vain ehtisi...

Onneksi muutama ystävä sekä vanhempani (eläkeläiset) ovat käyneet auttamassa tänä vuonna urakassa. Maailman Paras Mies aina naureskelee, miksi jaksan stressata marjoista - miksi en vain jätä niitä surutta puskiin, jos ei ehdi poimia, kyllähän linnut viimeistään ne sieltä poimivat. Mutta kun minä en vain voi.

Kaipa se on se Sisäinen Suorittaja, joka päässäni naputtaa, että on suunnatonta haaskausta olla poimimatta ja säilömättä marjoja - vaikka me emme edes saa syötyä niitä hilloja, emmehän syö aamuisin enää puuroa.

Our small white gooseberry bush is every year also full of berries

Mehustaminenkin on tänä vuonna jäänyt pennun takia. Mehumaija saisi pöhistä turvallisesti keittiössä oikeastaan vasta yömyöhään, kun koira ja lapset ovat nukkumassa, ja öisiin mehutalkoisiin taas minusta ei ole, kun aamulla pitää olla skarppina kokouksessa.

No, aika paljon olemme popsineet marjoja suoraan puskista jogurtin kaveriksi. Ehkä tämä tästä, onhan viikonlopullekin luvattu upeaa säätä. Taidanpa lopettaa nämä marinani tähän... ja painua tuonne puskiin marjoja poimimaan, ennen kuin pentu haluaa iltalenkkinsä ja -ruokansa.

In the mornings, when taking the puppy dog out, I also have time to pick some blueberries in the forest

Pieni Lintu -blogissa on MakroTex-kuvahaasteen aiheena elokuu. Osallistun näillä elokuisilla satokuvilla haasteeseen.

Onko sinulla viinimarjoja tai karviaisia? Mitä teet niistä yleensä? Mikä olisi mielestäsi nopein ja helpoin tapa säilöä ne? Kokonaisina vain suoraan pakkaseen?

-----
August means harvesting to me. There are redcurrant, blackcurrant and gooseberry bushes in our yard. Every year they cause me some stress because I don't tend to have time to pick them and make juices or jams. Our family never consumes all the jams that I've made but nevertheless I feel I cannot leave the berries in the bushes - it'd be a sin!
With these photos of berries I take part in the Makrotex photo challenge of Pieni Lintu -blog.
Which is the best way to preserve these berries, do you have any tips?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+