30. joulukuuta 2014

Rakennetaan rannalle bambumaja ja jäädään tänne asumaan...


Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Aina näillä Aasian-lomilla rantakohteiden rento elämänmeno tempaa minut mukaansa. Niin myös Koh Lantalla.

Elämä täällä kuumassa kaukomaassa on niin paljon yksinkertaisempaa ja rennompaa kuin puritaanisessa Pohjolassa. Elämä valuu verkkaiseen tahtiin. Kenelläkään ei näyttäisi olevan kiire. Vaikka nyt alkaa olla Thaimaan-matkailun korkea sesonki, ei yhdelläkään rihkamamyyjällä, hierojalla tai   rantaravintolan tarjoilijallakaan ole mikään hoppu.  Kuppilan omistaja ehtii istahtaa pitkäksi toviksi juttelemaan matkalaisten kanssa. Hierojan tai taksikuskin työpäivästä suurin osa näyttäisi kuluvan tuijottelemalla kaukaisuuteen.

Yrittäjyys on täällä lievästi sanottuna "yksinkertaisempaa" :) Kyhäät oksista ja pressusta katoksen, hommaat kasan myytäviä hedelmiä ja kas - olet hedelmäkauppias. Varmaan länsimaisilta turisteilta saa mukavat katteet melkein mistä tahansa myyntiartikkelista. Ja friteerattuja kanavartaita sekä olutta myyvällä katukeittiöllä, joka kulkee pyörien päällä, ei taatusti tarvitse olla hygieniapassia, anniskeluoikeuksia tai terveystarkastajan hyväksyntää.

"Muutetaan tänne. Asutaan bambumajassa rannalla, minä voisin myydä rihkamaa turisteille ja sinä pitäisit lapsille telttakoulua", ehdotin Maailman Parhaalle Miehelle. Tämä ajatus tulee väkisin mieleen jokaisella lepolomalla, loma kun on täynnä pelkkiä mukavia juttuja: hyvää ruokaa ja juomaa, aurinkoa,  lämpöä, yhdessäoloa, ilman töitä ja kotihommia.

Ajatus tuli taas mieleen, kun olen seurannut lähiravintolamme omistajan perhe-elämää. Yritys tarjoaa ruokaa, juomaa, hierontaa ja muita hoitoja sekä välittää myös venematkoja lähisaariin. Isäntä tarjoilee ja myy matkoja, rouva sekä siskot ja kälyt sun muut sukulaiset hierovat ja kokkaavat, lapset pyörivät ympärillä, isommat hoitaen pienempiä. Perhe asuu puisessa majasss ravintolan takapihalla. Heille onnellisuus ei edellytä farmariautoa, kiertoilmauunia tai lattialämmitystä.

Jututin muutama vuosi sitten (edellisellä lomallamme) Thaimaassa asuvaa suomalaisyrittäjää, joka myönsi että kuumassa ilmastossa arki tosiaan soljuu hitaammin. Hän kuitenkin huomautti, että Thaimaassa yksinkertaisiin arjen perusasioihin voi kulua enemmän aikaa ja siksi saa vähemmän aikaan. Hänelle oli kehittynyt viha-rakkaussuhde hymyjen maahan: hän rakasti ilmastoa, totta kai, mutta oli turhautunut Thaimaan byrokraattisuuteen ja korruptioon. Kun niiden kokemusten jälkeen asioi Suomessa, saa kicksit jo vaikkapa Kelan jonotusnumerosysteemistä.

Rantabaarin perheenisäkin maksaa säännöllisesti paikallispoliiseille, jotta saa jatkaa yritystoimintaansa. Ja varmaan mielellään hän ottaisi farmariauton, kiertoilmauunin ja lattialämmityksen, jos se olisi mahdollista. Yksinkertainen elämä on romanttista vain niin kauan kun sen voi vapaasti valita.

Tietenkin ulkomailla, kuten missä tahansa paikassa, onnellisuus rakentuu tiettyjen perusasioiden varaan: se on kiinni siitä, onko terveyttä, ympärillä rakastavia ihmisiä sekä mielekästä tekemistä joka parhaimmillaan tuo myös toimeentulon.

Tropiikin letkeän meiningin kääntöpuoli on välinpitämättömyys. Se tulee mieleen esimerkiksi vilkaistessaan sotkua rantaravintolan takapihalla: lahoavia oksanpätkiä, jäätelöpapereita, käytettyjä muovipulloja... Täällä useimpien aika menee vielä välttämättömän perustoimeentulon hankkimiseen. Ympäristöarvot ovat ylellisyyttä, joiden pohtimiseen on varaa vasta meillä hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisilla.

Kuitenkin on kiehtovaa leikitellä ajatuksella, että on tällainen paratiisinkaltainen paikka, jossa asumiseen periaatteessa riittäisi bambumaja ja vaatteiksi aamusta iltaan hellemekko tai shortsit. Teimme miehen kanssa pikaisen laskutoimituksen, jonka perusteella eläisimme täällä mukavasti 13 vuotta tekemättä mitään, jos myisimme nyt talomme Suomessa...

No, leikki sikseen. Lomaa on vielä vähän jäljellä, ja kyllä me sitten kotiin tulemme. Uuteen vuoteen, takaisin pakkaseen, hyvinvointivaltioon, sääntöyhteiskuntaan, jossa kaikki toimii ennakoidusti ja tasa-arvoisesti. Mutta ehkä tästä rennosta elämänmenosta voisi ottaa jotenkin opiksi, säilyttää asenteen alitajunnassa?

Muistaa, että oikeasti kiire on vain itse valittu illuusio. Että kaikella ei aina ole niin väliä. Että vähempikin voi riittää, eikä kaikkea ole pakko saada. Ja että aina on aikaa kohdata toinen ihminen.

9 kommenttia:

  1. Tää on hyvä kirjoitus. En muuttaisi minnekään ettään perälle, koska terveydenhoito ja mun neuroottisuus... Mutta täällä Suomessakin voi relata. Jopa työelämässä :D Mulla on pieniä lapsia ja teini, joten en matkusta töissä enkä osallistu iltakokouksiin, teen osan etätöinä. Jos kuvittelen olevani korvaamaton, voin kokeilla sormen vesilasiin laittamalla, olenko. Silti saan hyvää - vastaavan miestyön - ylittävää palkkaa ja just tukessa pelkkää hyvää palautetta. Sen ajan, jonka töitä teen, teen hyvin ja tehokkaasti mutta en veny niille tunneille, joista en palkkaa saa. Toistaiseksi on mennyt hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mua kiehtoo ajatus asumisesta lämpimässä. Tämä valon määrä, kirkkaus ja ilman kosteus on kuitenkin jotain ihan vastustamatonta Suomeen verrattuna. Hienoa, että olet onnistunut sovittamaan työn ja perheen noin esimerkillisesti yhteen! Minäkin teen säännöllisesti etätöitä ja otan iltamenoihin hyvin harkitusti. Meillä ylitunnit voi pitää vapaana. Kaikkea hyvää uudelle vuodelle sinulle ja perheellesi!

      Poista
  2. Niin totta tuo viimeinen kappale. Pitää itsekkin muistaa. Oikein hyvää vuotta 2015! ★

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvää alkanutta vuotta myös sinulle ja perheellesi! :)

      Poista
  3. Viimeisen kappaleen sanat tuntuvat tärkeiltä. On ihmisiä, joille kiire on merkki siitä, että he ovat tärkeitä ja menestyviä. Mitä täydempi kalenteri on, sitä "coolimpi" elämä on. Monesti kiireetön elämä on antoisampaa, kun ehtii kohdata itsensä ja toiset. Tosin se ei aina ole helpoin tie, sillä itsensä ja omien tunteiden kohtaaminen ei aina ole kivaa. Helpompaa voisi olla painaa eteenpäin sumussa miettimättä asioita sen enempää.

    Leppoisaa vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, itsensä kohtaaminen voi olla työläs ja jopa pelottava tie. Mutta kokemukseni perusteella itsensä kannattaa tutustua säännöllisesti, sillä muuten edessä voi olla kerralla heti isompi urakka...

      Poista
    2. Kaikkea hyvää uudelle vuodelle myös sinulle ja perheellesi ja kiitos kun seuraat & kommentoit aktiivisesti blogiani!

      Poista
  4. Terse! Tulin tsekkaamaan kun olit jättäny linkin tähän tekstiin mun blogiin. Hieno kirjoitus! Ja kyllä miä sanoisin että jos siltä tuntuu niin laittakaa kaikki paukut lähtemiseen! Unohtakaa järjen ääni ja menkää tunteella! Kaikki - ja painotan että todellakin KAIKKI - on vain järjestelykysymyksiä.

    Ja maailmalta pääsee aina takaisin jos tulee niitä Kelan jonotusnumeroita ihan piättelemätön ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentistasi, kiva kun piipahdit! Kaikki on tosiaan järjestelykysymyksiä ja riippuu asenteesta. Mutta ehkä tuo tunne on vielä niin epävarma... Kuten tuossa kirjoitan, näkisin että missä tahansa maailman kolkassa onnellisuus rakentuu tiettyjen perusasioiden varaan: se on kiinni siitä, onko mm. ympärillä rakastavia ihmisiä. Siksi muutto perheen kanssa on ismpi juttu kuin muutto yksin. Lapsillamme on jo oma maailmansa täällä: ystävät, harrastukset, sukulaiset... Pitäisi olla tosi hyvä syy kiskoa heidät irti juuriltaan ja viedä pois näiden rakastavien ihmisten luota. Toisaalta muutos olisi varmasti myös hyväksi ja opettaisi ainakin suvaitsevaisuutta: sitä että missä tahansa maailman kolkassa ihmisillä on enemmän yhteistä kuin eroja... Tämä on iso asia. Kiitos sinulle eloisasta blogistasi, joka antaa pohdintaan erilaisen näkökulman!

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!