31. joulukuuta 2014

Uudenvuoden lupaus: asiat tärkeysjärjestykseen

Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Uudenvuoden aatto on ollut hyvin tavallinen, kuuma lomapäivä täällä Koh Lantalla Silti toivon, että en unohda sitä.

Minä ja lapset heräilimme aamukahdeksalta, mies vielä jatkoi uniaan. Kävin rannalla kävelyllä. Menimme tytön kanssa aamu-uinnille. Uin vähän matkaa, sitten tyttö opetti minua tekemään porekuplia vedenpintaan jaloilla ja käsillä.

Olimme aamupalalla taas viimeisten joukossa kymmenen maissa. Vajaassa parissa viikossa ehtii jo muodostaa omat lomarutiinit: söin aamupalalla samanlaisen annoksen kuin useimpina aamuina: tuoreita hedelmiä, hedelmämehuja, kokin minulle valmistama munakas, teetä ja paahtoleipää appelsiinimarmeladilla.

Rasvoimme lapset kireestä kantapäähän 50-suojakertoimella, sillä oli tulossa kuuma päivä. Kävelin rannalla vesirajassa pitkään, sillä halusin tuntea kuuman auringon ihollani, tankata sitä jo varastoon Suomen talvea varten.

Uimme lasten kanssa altaassa. Teimme kuperkeikkoja, sukeltelimme.  Pikkupoikakin on täällä oppinut hienosti sukeltamaan! Vaikea uskoa, että vielä viime kesänä häntä arastutti pistää pää veden alle.

Luin kirjaa, surffasin vähän netissä. Söimme lounasta hauskassa Thai Cat -rantabaarissa, jonka pöydät olivat pienten majojen sisällä ja pöydän ääressä pystyi makaamaan. Kokeilimme uusia hedelmäpirtelöitä, lempparini ananaksen sijaan tilasin tällä kertaa omenapirtelön. Mies päätyi kookospirtelön sijaan guavaan. Hedelmäpirtelöt ovat yksi parhaista asioista täällä! Tuoreista hedelmistä puristettu vitamiinipommi, joka maksaa vain euron verran... Lounaaksi tilasin papaija-salaattia, joka meinasi korventaa kielen! Yritin sanoa tarjoilijalle "medium spicy" mutta hän ei ilmeisesti ymmärtänyt :P

Lounaan jälkeen torkahdin hetkeksi pöydän ääreen, makuuasennossa kun olin. Sitten otin jalkahieronnan. Mies ja lapset jatkoivat vielä uimista. Illalla hotellilla on uudenvuoden juhlabuffetti ja thai-show. Edellisreissulla se oli lapsille valtava elämys.

Yleensä vältän uudenvuoden lupauksia. Ne on niin helppoa rikkoa heti tammikuussa. Tällä kertaa lupaan kuitenkin muistaa nämä laiskat, kuumat lomapäivät. Palata niihin aina, kun kylmä ja pimeä ahdistaa.

Yritän myös olla vähemmän tunnollinen työntekijä. Lähteä ajoissa töistä kotiin. Opetella vetämään rajani ja sanomaan ei. Asettamaan joka päivän alussa perheen ja oman hyvinvointini etusijalle. Tekemään vain 100-prosenttista urakkaa 130-prosentin sijaan. Lupaan raportoida täällä blogissa, miten onnistun :)

Onnellista uutta vuotta sinulle, blogini lukija! Kiitos, kun piipahdit lukemaan. Erityiskiitos kommenteista ja vertaistuesta! Toivottavasti vuosi 2015 vie sinut lähemmäs sitä, mistä unelmoit.

30. joulukuuta 2014

Rakennetaan rannalle bambumaja ja jäädään tänne asumaan...


Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Aina näillä Aasian-lomilla rantakohteiden rento elämänmeno tempaa minut mukaansa. Niin myös Koh Lantalla.

Elämä täällä kuumassa kaukomaassa on niin paljon yksinkertaisempaa ja rennompaa kuin puritaanisessa Pohjolassa. Elämä valuu verkkaiseen tahtiin. Kenelläkään ei näyttäisi olevan kiire. Vaikka nyt alkaa olla Thaimaan-matkailun korkea sesonki, ei yhdelläkään rihkamamyyjällä, hierojalla tai   rantaravintolan tarjoilijallakaan ole mikään hoppu.  Kuppilan omistaja ehtii istahtaa pitkäksi toviksi juttelemaan matkalaisten kanssa. Hierojan tai taksikuskin työpäivästä suurin osa näyttäisi kuluvan tuijottelemalla kaukaisuuteen.

Yrittäjyys on täällä lievästi sanottuna "yksinkertaisempaa" :) Kyhäät oksista ja pressusta katoksen, hommaat kasan myytäviä hedelmiä ja kas - olet hedelmäkauppias. Varmaan länsimaisilta turisteilta saa mukavat katteet melkein mistä tahansa myyntiartikkelista. Ja friteerattuja kanavartaita sekä olutta myyvällä katukeittiöllä, joka kulkee pyörien päällä, ei taatusti tarvitse olla hygieniapassia, anniskeluoikeuksia tai terveystarkastajan hyväksyntää.

"Muutetaan tänne. Asutaan bambumajassa rannalla, minä voisin myydä rihkamaa turisteille ja sinä pitäisit lapsille telttakoulua", ehdotin Maailman Parhaalle Miehelle. Tämä ajatus tulee väkisin mieleen jokaisella lepolomalla, loma kun on täynnä pelkkiä mukavia juttuja: hyvää ruokaa ja juomaa, aurinkoa,  lämpöä, yhdessäoloa, ilman töitä ja kotihommia.

Ajatus tuli taas mieleen, kun olen seurannut lähiravintolamme omistajan perhe-elämää. Yritys tarjoaa ruokaa, juomaa, hierontaa ja muita hoitoja sekä välittää myös venematkoja lähisaariin. Isäntä tarjoilee ja myy matkoja, rouva sekä siskot ja kälyt sun muut sukulaiset hierovat ja kokkaavat, lapset pyörivät ympärillä, isommat hoitaen pienempiä. Perhe asuu puisessa majasss ravintolan takapihalla. Heille onnellisuus ei edellytä farmariautoa, kiertoilmauunia tai lattialämmitystä.

Jututin muutama vuosi sitten (edellisellä lomallamme) Thaimaassa asuvaa suomalaisyrittäjää, joka myönsi että kuumassa ilmastossa arki tosiaan soljuu hitaammin. Hän kuitenkin huomautti, että Thaimaassa yksinkertaisiin arjen perusasioihin voi kulua enemmän aikaa ja siksi saa vähemmän aikaan. Hänelle oli kehittynyt viha-rakkaussuhde hymyjen maahan: hän rakasti ilmastoa, totta kai, mutta oli turhautunut Thaimaan byrokraattisuuteen ja korruptioon. Kun niiden kokemusten jälkeen asioi Suomessa, saa kicksit jo vaikkapa Kelan jonotusnumerosysteemistä.

Rantabaarin perheenisäkin maksaa säännöllisesti paikallispoliiseille, jotta saa jatkaa yritystoimintaansa. Ja varmaan mielellään hän ottaisi farmariauton, kiertoilmauunin ja lattialämmityksen, jos se olisi mahdollista. Yksinkertainen elämä on romanttista vain niin kauan kun sen voi vapaasti valita.

Tietenkin ulkomailla, kuten missä tahansa paikassa, onnellisuus rakentuu tiettyjen perusasioiden varaan: se on kiinni siitä, onko terveyttä, ympärillä rakastavia ihmisiä sekä mielekästä tekemistä joka parhaimmillaan tuo myös toimeentulon.

Tropiikin letkeän meiningin kääntöpuoli on välinpitämättömyys. Se tulee mieleen esimerkiksi vilkaistessaan sotkua rantaravintolan takapihalla: lahoavia oksanpätkiä, jäätelöpapereita, käytettyjä muovipulloja... Täällä useimpien aika menee vielä välttämättömän perustoimeentulon hankkimiseen. Ympäristöarvot ovat ylellisyyttä, joiden pohtimiseen on varaa vasta meillä hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisilla.

Kuitenkin on kiehtovaa leikitellä ajatuksella, että on tällainen paratiisinkaltainen paikka, jossa asumiseen periaatteessa riittäisi bambumaja ja vaatteiksi aamusta iltaan hellemekko tai shortsit. Teimme miehen kanssa pikaisen laskutoimituksen, jonka perusteella eläisimme täällä mukavasti 13 vuotta tekemättä mitään, jos myisimme nyt talomme Suomessa...

No, leikki sikseen. Lomaa on vielä vähän jäljellä, ja kyllä me sitten kotiin tulemme. Uuteen vuoteen, takaisin pakkaseen, hyvinvointivaltioon, sääntöyhteiskuntaan, jossa kaikki toimii ennakoidusti ja tasa-arvoisesti. Mutta ehkä tästä rennosta elämänmenosta voisi ottaa jotenkin opiksi, säilyttää asenteen alitajunnassa?

Muistaa, että oikeasti kiire on vain itse valittu illuusio. Että kaikella ei aina ole niin väliä. Että vähempikin voi riittää, eikä kaikkea ole pakko saada. Ja että aina on aikaa kohdata toinen ihminen.

26. joulukuuta 2014

Koululaisille kasvaa pian räpylät jalkoihin

Koh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta
Thaimaa
lKoh Lanta
Koh Lanta
Koh Lanta

Täällä lämpimässä lapsukaisemme viihtyvät suurimman osan ajasta vedessä. Onneksi hotellissamme on ihana uima-allas, joka on kirjaimellisesti aivan merenrannan vieressä.

Jälkikasvumme ui mielellään myös suolavedessä, ja erityisesti Hipu on jo niin näppärä uimari, että isokaan aallokko ei pelota. Silti uima-allas vie kirkkaasti ykkössijan rantalomalla.

Tajusin juuri, kuinka paljon uima-allaskriteerimme ovat muuttuneet tässä kymmenen vuoden aikana. Hipu kävi ensimmäisen kerran Kanarialla 10-kuukauden ikäisenä. Silloin uskalsimme vain kastaa huolellisesti verhotun vauvan varpaat veteen. Pienenä Hipu itse asiassa inhosi vettä, samoin kuin Hessu. Molemmat parkuivat aina täysin palkein kylvyssä. Siksi lopetimme vauvauintiharrastuksen lyhyeen Hipun kanssa, ja Hessun kanssa sitä emme koskaan aloittaneetkaan.

Nuo ajat tuntuvat niin kaukaisilta nyt, kun Hessukin jo hyppii altaan reunalta pommi-hyppyjä. Mutta vielä kaksi vuotta sitten Thaimaan matkalla hotellin tärkein valintakriteeri oli lastenallas.

Altaasta riittää siis iloa koko porukalle. Silti olen alkanut tällä lomalla pohtia, voisiko lasten kanssa ensi kerralla tulla Aasiaan reppureissulle ja yöpyä bungalovissa rannalla eikä missään resortissa, kuten Hipun kummisetä, joka iloksemme vietti täällä kanssamme muutaman päivän.

Joko näin isot lapset jaksaisivat reittilennoilla odotella vaihtoajat? Jaksaisivatko isot lapset kenties vaihtaa kohdetta muutaman päivän välein, niin lomalla ehtisi nähdä enemmän? Ja mikä tärkeintä - olisiko loma yhtä ihana netistä varatussa bungalowissa ilman uima-allasta? Sellainen matka kun tulisi huomattavasti edullisemmaksi kuin pakettimatka....

Onko teillä kokemusta reppureissaamisesta koululaisten kanssa?

23. joulukuuta 2014

Lämpöinen joulutervehdys!

Thaimaa

Uraäidin Ruuhkavuodet



Lomalla Thaimaassa

swimming pool

Koh Lanta

Tänä jouluna meidän perhe päätti hylätä kaamoksen ja jouluhässäkän ja lähdimme lämpöön. Terveiset Thaimaan Koh Lantalta! Täällä on oltu jo muutama päivä ja vielä on päiviä edessä...

Mikä on parasta reissussa tropiikkiin? Tietenkin lämpö: pehmeä, kostea, syleilevä ilma, joka on kuin lehmän henkäys =) Tämä on ainoa paikka, jossa myös minä, vilukissa, tarkenen illalla t-paidassa. Täällä lämpö säilyy, vaikka illat ovat sysimustia.

Täällä on ollut aika pilvistä ja sadekin ripsinyt - ja silti on lämmin, ilma ei juurikaan viilene!

Olemme uineet, altaassa ja meressä. Snorklanneet. Kävelleet pitkää hiekkarantaa, istahtaneet juomaan kylmän juoman, kun siltä tuntuu. Nauraneet, höpötelleet, ajaneet lavatakseilla. Kävimme Hipun kanssa yhdessä jalkahoidossa ja minä lisäksi vielä kampaajalla ja vahauksessa. Olemme syöneet jo lukemattomissa rantaravintoloissa ja katukeittiöissä, shoppailleet sandaaleja ja aurinkolaseja - olleet paljon yhdessä!

Parasta on, että kun ei ole töitä tai kotitöitä vaan pelkkää vapaa-aikaa, minäkin olen ehtinyt leikkiä lasten kanssa. Ja on ihanaa, kun lapset - erityisesti meidän "iso" ekaluokkalainen - ovat oikein tankanneet läheisyyttä, sylissäni kiehnää jatkuvasti joko pieni tai isompi sylikissa.

Konetta en todellakaan raahannut mukaan, mutta wifi täällä toimii paikoittain. Siksipä pyrähdin tänne blogin puolelle. Perhe jo nukkuu mutta minä en saa vielä unta, päivän elämykset snorklausretkeltä lähisaarelle pyörivät vielä mielessä. Tämän postauksen kuvituksena siis rakeisia kännykkäkuvia :)

Kunpa nämä lomapäivät olisivat oikein pitkiä ja kuluisivat hiiiiiiitaasti.

Lämpöinen hyvän joulun toivotus kaikille täältä kaukaa!

21. joulukuuta 2014

Lomalla on aikaa pysähtyä

Ducks

Pond

Ice

Snow 
Field
  

Lake in the forest


Moni suuntaa vielä pariksi päiväksi toimistolle ensi viikolla, mutta minä olen jo lomalla! Edessä monta päivää vapaata - aikaa pysähtyä, kiiruhtaa hitaasti, katsella ympärilleen, havaita pieniä asioita, joille ei arjen kiireiden keskellä ehdi suoda ajatustakaan. Kuten vaikkapa sorsia järven jäällä tai sen, miten kauniisti valo taittuu jäisen lätäkön pinnalla, kuten tämän syksyn valoisimpien viikonloppujen lenkkipäivinä.

Loma on kuin monta sunnuntaita peräkanaa. Silloin on aikaa kysyä perheenjäseniltä, mitä kuuluu. Aikaa kuunnella, mitä toinen vastaa.

Miksi loma on niin ihanaa? Mitä on loma? Se taitaa olla mielentila, subjektiivinen kokemus, kuten myös ruuhkavuodet.Pohdin hiljattain vlogissani, että ruuhkavuodet on olotila, jossa tuntuu että elämässä on ruuhkaa, pulaa ajasta, paljon tekemistä ja liian vähän aikaa.

Mitä loma sitten on? Minulle se on vapaata pakoista. Kiireestä, aikatauluista, siitä että muut määrittelevät minun aikatauluni. Mielentila, jossa Sisäinen Suorittaja hellittää otettaan, ajanjakso kun elämässä on enemmän vapautta ja vähemmän pakkoja tai pitäisi-asioita.

Tietenkin loma on ensisijaisesti vapaata työstä. Itselleni parasta on, että saan olla täysin tavoittamattomissa. Normaaliarjessa - kiitos nykyteknologian - olen enemmän tai vähemmän tavoitettavissa koko ajan.

Tietenkin vapaus on vain illuusiota. Oikeasti lomailu on kompromissien tekemistä - enhän vietä lomaani yksin, enkä näin ollen ole täysin vapaa aikatauluista ja rutiineista. Ajankäyttöäni sanelevat lasten aikataulut, yhteisellä lomalla kun tehdään yhdessä päätökset menemisistä ja tulemisista, ja toki myös lomapäivät rakentuvat pienten rutiinien ympärille. Se on ok. En kaipaisikaaan tässä vaiheessa mitään omaa lomaa, koska sellainen voisi olla kovin yksinäistä.

Ehkä eniten odotan lomalta sitä, että saan olla enemmän perheen kanssa. Arkena olen kotona tosi vähän. Nyt vapaalla voimme olla yhdessä aamusta iltaan. (Vaan saapa nähdä, kehitämmekö jotain kinaa miehen kanssa. Usein niin käy, kun näemme toisiamme "liikaa".)

Tätä lomaa on odotettu. Edelliskerran pidin kunnolla lomaa kesällä. Neljä kuukautta on liian  pitkä putki, jotta sen jaksaisi täysillä ilman lomapätkää. Ilmankos olen ollut allapäin. Ihme, että perhe on jaksanut minua, kun itsekään en aina ole jaksanut itseäni...

Voi olla, että lomailen myös blogistani, saa nähdä. Olen kuluneiden parin kuukauden aikana kirjaillut tänne mietteitäni aina kun on siltä tuntunut, keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Loman aikana myös bloggausrutiinit voivat heittää häränpyllyä. Voi olla, ettei huvita tai en yksinkertaisesti ehdi istuskella loman aikana koneella.

Toivottavasti sinullakin on kunnon joululoma.

Hyvää joulua, ellemme sitä ennen ole yhteyksissä!

18. joulukuuta 2014

Blogini toinen kuukausi: pintaliitoa läpi kaamoksen

Jo ennen kuin kaamosmasennus tunnustettiin viralliseksi oireyhtymäksi, tunsin sen nahoissani. Marras-joulukuu on jo pitkään ollut minulle ankeaa aikaa, silloin olen kroonisesti allapäin.

Selviytymisstrategiani ovat pakeneminen ja lohdutus. Aina kun on vaikeaa, tapanani on paeta todellisuutta tai turvautua oheistoimintoihin kuten lohtusyömiseen tai -shoppailuun. Joskus laitan aivot narikkaan lukemalla tai telkkaria töllöttämällä - enkä todellakaan lohduta itseäni millään klassikoilla, vaan kaivan esille Bridget Jonesin, Himoshoppaaja-sarjan ja Sinkkuelämää-jaksot. Ihanan siirappista Pretty Woman -leffaa voin vahdata vaikka kolme kertaa peräkkäin.

Tämä kaamosaika on sellaista selviytymistaistelua. Alakulo yhdistettynä pintaliitoon on näkynyt myös blogissani ainakin siinä, että syvällisiä oivalluksia vanhemmuudesta ei ole syntynyt aikaisempaan tahtiin. Sain jo asiasta ihan oikeutettua palautettakin. Mutta kun ui syvissä vesissä, ei tee mieli kaivella pohjamutia, sitä haluaa vain keskittyä pinnalla pysymiseen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Blogini toinen kuukausi ei ollut yhtä vauhdikas kuin ensimmäinen vaan pikemminkin hidasta kahlaamista läpi kaamoksen.

Blogini täytti hiljattain kaksi kuukautta. Uuden kuukauden aluksi pohdiskelin bloggaamisen kaupallisuutta ja blogiini valitsemaani linjaa liittyen lasteni yksityisyyteen.  Kävin läpi työyhteisöni henkilövaihdoksen herättämiä tuntoja, pohdiskelin omakotiasumisen tuskaa ja autuutta, ja mietin perheen ja uran yhdistämisen vaikeutta. Pohdin lasteni ikäeroa, lapsen parasta ikää ja parisuhteen haasteita sekä avauduin meidän perheen aamukaaoksesta.

Marraskuun lopussa aloin julkaista blogissani kaamosajan selätysvinkkejä: selviytymiskeinoja, jotka ovat tuoneet itselleni energiaa tähän ankeaan aikaan. Toivon, että niistä on apua tai iloa jollekin toiselle valon vähyydestä kärsivälle. Kun tuntuu, että elämä on pelkää pimeässä vaeltamista, yritän päästä ulkoilemaan, tehdä lasten kanssa kivoja juttuja sisätiloissa, tyydyttää makeanhimoani terveellisimmillä vaihtoehdoilla kuten raakasuklaalla sekä joogata ja meditoida säännöllisesti.

Kauheasti en ole saanut vinkkejä takaisin. Olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla, mitkä ovat ne jutut, jotka pitävät sinut järjissäsi tämän harmauden keskellä? Vai olenko minä ainoa, joka ottaa tämän harmauden raskaasti? 

Blogissani olen paennut tahmeaa ajanjaksoa myös sukeltamalla syvemmälle somen ihmeelliseen maailmaan. Itselleni on ollut yllätys, että bloggaaminen on myös ihan teknisessä mielessä ollut oppimiselämys. Ennen blogin perustamista valokuvaus- ja kuvankäsittelytaitoni olivat päässeet pahasti ruostumaan ja html oli hatara muisto vain. Mutta vanha koirakin oppii vielä uutta, mikä on ollut voimaannuttava kokemus!

Kun olin askarrellut ensimmäiset videot tuli sellainen olo, että nyt on jotain mahdollisuuksia pysyä meidän nuorison perässä sitten, kun he aktivoituvat somessa. Lisäksi yllätys oli se, että videoiden tekeminen on ollut myös yhteistä puuhaa. Meillä kaikki perheenjäsenet ovat vuorotellen toimineet kameramiehinä ja Hipu konsultoinut myös "käsikirjoituspuolella". Suosittelen vloggaamista lämpimästi kaikille kanssa-bloggaajille - kunhan ei ota sitä liian vakavasti, vaan pitää julkaisukynnyksen matalana! Esimerkiksi karkasin eräänä päivänä tällä viikolla ruokatunnin päätteeksi happihyppelyllä ja tein tietenkin Vlogiaan videon kaamosajan fiilksistäni :)

https://vlogia.com/videot/994/happihyppelylla-ajatuksia-kaamosmasennuksesta
Kävin vloggaamassa happihyppelyllä, kun toimiston ikkunasta näkyi auringonvaloa.
Kevyemmillä aiheilla ja videoilla kikkailulla on ollut mukavaa täyttää ajatuksensa, ja niistä kirjoittaminen on ollut pimeinä iltoina mukavaa puuhaa, jonka avulla on saanut ajatukset irti töistä ja joulukiireistä. Toisaalta olen samalla ehkä jättänyt osan blogini lupauksista lunastamatta, sillä näistä kevyemmistä postauksista ei ole löytynyt oivalluksia vanhempana tai ihmisenä kasvusta, mikä oli alun perin tavoitteena.

Ehkä jatkossa, kun ei ole syvällisempää sanottavaa, kannattaisi olla hiljaa? Tai jättää videot pelkästään tuonne Vlogian puolelle? Tai perustaa rinnalle toinen hömppä-blogi, johon voisi keskittää kevyemmät tuokiokuvat arjesta, kaupalliset yhteistyöt ja muut vähemmän vakavat jutut? (Tosin siihen ei aikani taatusti riitä...)

Mitäs sanotte?

16. joulukuuta 2014

Lapsen paras ikä?

Eräs entinen työkaveri sanoi kerran, että: "Nauti lapsistasi, kun ne ovat 7-12 -vuotiaita! Se on parasta aikaa lapsiperheessä."

Olen viime aikoina miettinyt paljon tuota lausahdusta. Hipuhan on nyt 10 ja Hessu 7 vuotta. Siinä piilee kyllä totuuden siemen - kouluikäiset lapset ovat mahdottoman mukavia!

Vinkki tuli mieleeni, kun vein Hessua kaverille autolla, jonka nippelit ja nappelit ovat minulle vielä hieman outoja. "Laita tuuletin puhaltamaan etulasiin", poika kehotti, painoi oikeaa nappia kojetaulusta ja tuulilasi alkoi kirkastua. Minä jäin ihmettelemään, mistä tuo 7-vuotias sen oikean napin muka tiesi...?

Elämänohje alkoi uudelleen soida korvissani hiljattain, kun juttelimme Hipun kanssa vloggaamisesta, josta en oikein ollut vielä jyvällä. Hänen kaverinsa seuraa tiettyä vloggaajaa, joka on vain muutaman vuoden heitä vanhempi. Juuri äskenhän tyttö konttaili kotimme lattioilla ja imeskeli puruleluja! Minun oli pakko syksyä YouTubeen ja alkaa opiskelemaan aihepiiriä.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Kuvassa Hessu (sohvan alla) alle vuoden ikäisenä ja Hipu alle 4-vuotiaana. Vauvan leikkimatosta riitti meillä iloa pitkään molemmille.
Uraäidin Ruuhkavuodet
Koululaisten kanssa ulkoilu ei enää ole itsestäänselvyys, kuten olen täällä blogissa harmitellut. Luojan kiitos on keksitty trampoliini...
Uraäidin Ruuhkavuodet
Pihatyöt sujuvat jo eukaluokkalaiselta, jos lapsi haluaa. Meidän Hessu on kova talonmies, kun sille päälle sattuu.

Uraäidin Ruuhkavuodet
10-vuotias Hipu on kuin ystävä, mitä parhainta seuraa niin oopperassa kuin sauvakävelylenkillä.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Tietyissä asioissa lasten taidot ylittävät jo omani, kuten esimerkiksi leipomisessa.
Koululaisten kanssa käytännön elämä on helppoa ja mukavaa. Kouluikäiset ovat jo itsenäisiä ja omatoimisia, ymmärtävät uskomattoman paljon itsestään ja ympäröivästä maailmasta, omaavat mielipiteitä ja perusteltuja näkemyksiä ja osaavat asioita jo paremmin kuin me aikuiset (erityisesti liittyen tekniikkaan). Onneksi koululainen ei vielä ole liian iso tullakseen syliin. Kosketus ja hellyys ovat minulle aina olleet tosi tärkeä tapa saada yhteys lapseen.

Koululaisten kanssa voi myös tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Kuten aiemmin kerroin täällä, Hipu käy nykyään jo kanssani lenkillä! Meidän perheessä yhteiset kulttuurielämykset ovat myös tosi tärkeitä, ja nekin sujuvat nykyään niin näppärästi, kun kenellekään ei tule päiväuniaika, ketään ei tarvitse syöttää, eikä kenenkään pyllyä tarvitse enää pyyhkiä.

Toisaalta koululaisten elämään vaikuttaa jo moni muu kodin ulkopuolinen taho, ja koti ja omat vanhemmat eivät enää ole kiistattomia akutoriteetteja, vaan vaikutteita tulee joka suunnalta. Tämän vuoksi on varauduttava neuvottelemaan yhteisistä säännöistä sellaisen keskustelukumppanin kanssa, joka osaa jo puolustaa kantaansa monipuolisesti argumentoimalla.

On myös osattava vastata vaikeisiin kysymyksiin: "Äiti, mihin ihminen menee kun kuolee?" "Äiti mikä on yhdyntä?" "Miksi vanhempi haluaisi satuttaa lastaan?" Koululaisten kanssa on oltava - ei ainoastaan paikalla - vaan myös aktiivisesti läsnä.

Vauva-aika oli minusta... ainutlaatuista, intensiivistä, hektistä, täynnä suuria tunteita. Muistan ajatelleeni, että lapseni on vain kerran vauva, varhaislapsuus on ajanjakso, joka ei tule koskaan takaisin, eikä sitä voi ottaa uusiksi. Suorittajalle vauva-aika oli aika raskasta, ja riittämättömyyden tunteet nousivat herkästi pintaan.

Taaperoaika oli rennompaa. Oli huikeaa seurata, kuinka muutamaa sanaa toistelevasta, vaahtosammuttimen kokoisesta pörröpäästä kasvoi ajatteleva, sosiaalinen pikku kaveri. Toisaalta ennen kouluikää vanhemmuus on edelleen tosi paljon "käsityötä": elämän perusrutiinit tuottavat taaperon kanssa eri tavalla työtä kuin koululaisten. Taapero on myös edelleen kovasti äidissä kiinni.

Esiteinin juttuja kuunnellessani hiukan jo pelkään edessä olevaa murrosikää eli sitä aikaa, kun äiti on tyhmintä, mitä maailmasta löytyy ja kaikki kodin säännöt syvältä sieltä...

Työkaverini taisi kyllä olla oikeassa. Perhe-elämä koululaisten kanssa on eräänlaista kulta-aikaa. Lapset ovat jo mukavia, helppoja mutta vielä suhteellisen pieniä. Pienet lapset, pienet murheet.

Vai onko jokaiselle äidille lapsen paras ikä juuri nyt? Tässä ja nyt? Siitäkö tässä on kyse? Ehkä vauva-aikana koin, että elän elämäni parasta aikaa, ehkä tunsin samoin myös taaperoiden kanssa... En tiedä, koska enää en muista.

Mikä on sinun mielestäsi lapsen paras ikä?

P.S. Arpaonni suosi seuraavia aamuvinkkien antajia: Kukkavarvas, Hukkakukka, Hiisukas, Marja-Liisa ja Sikurina. Laitoin teille äsken meiliä - onnittelut voittajille!

15. joulukuuta 2014

Videotestissä Klorane-kuivashamppoo - vielä tänään voit osallistua arvontaan!

Yhteistyössä Oriola

Pyysin viime viikolla teiltä vinkkejä , millä saisi aamut sujumaan perheessä. Niitä tulikin mukavasti - kiitos kaikille avusta! Punainen lanka vinkeissä taisi olla toimivat ilta- ja aamurutiinit.

Vinkkejä kannattaa vielä jättää, sillä voit edelleen tänään klo 21 asti osallistua arvontaan vastaamalla viime maanatain postaukseeni! Sain siis Oriolalta arvottavaksi blogini lukijoiden kesken yhteensä viisi kappaletta tummien hiusten Klorane-kuivashampoita ja original Klorane-kuivashampoita (ilman väripigmenttejä).

Moni tummahiuksinenhan välttelee kuivashamppoon käyttöä, koska pelkää että hiusten tyvi jää harmaaksi ja jauhoiseksi. Sävytetyn Kloranen sisältämät väripigmentit auttavat säilyttämään värin kirkkaana.

Olen nyt testaillut tuotetta pari kertaa, ja tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Viime kerralla maltoin jo antaa aineen vaikuttaa ohjeen mukaiset 2 minuuttia ja silloin väripigmentit selvästi imeytyivät kuontalooni: hiuksista sai vaikutusajan jälkeen harjata pois paljon vähemmän kuivashamppoota kuin edelliskerralla, jolloin en malttanut odottaa ohjeen mukaista vaikutusaikaa.

Innostuin tekemään Vlogia-videoblogiportaaliin myös videon viikonlopun testituokiosta. 

Arvontaonnea kaikille! 


https://vlogia.com/videot/982/testissa-klorane-kuivashamppoo

11. joulukuuta 2014

Kaamosajan selätysvinkit osa 4: Kokeile kundaliinijoogaa!

Kundalini yoga class
Selän notkistus on yleinen lämmittelyliike kundaliinijoogatunneilla. Se kuuluu yhtenä liikkeenä energiaa lisäävään kiryaan eli liikesarjaan.
Kundalini yoga class
Energiaa kohottava kriya jatkuu selkärangan kiertoliikkeellä. Se aktivoi rangan ala- ja keskiosia.

Kundalini yoga class
Energiaa kohottavan kriyan loppupuolella on oiva liike esim. iskiasvaivoista kärsiville. Tämä liike venyttää tehokkaasti lonkkahermoa. Asennossa ollaan 1-2 minuuttia ja käytetään kundaliinijoogalle tyypillistä tulihengitys-tekniikkaa.

Kundalini yoga class
Energiaa kohottava kriya loppuu Sat kriya -nimiseen liikkeeseen, joka kiihdyttää ruoansulatusta ja vahvistaa hermostoa.

Päätin jakaa joulukuun ajan kanssanne muutamia keinoja, jotka ovat tuoneet omaan kaamosaikaani energiaa. Toivon, että niistä on apua tai iloa jollekin toiselle valon vähyydestä kärsivälle.

Yksi minulle tosi tärkeä voimanlähde on jooga, niin valoisaan kuin pimeään aikaa. Tosin tuntuu, että näinä ankeina, synkkinä aikoina joogaa tarvitsee vielä tavallista enemmän.

Olen harrastanut joogaa enemmän ja vähemmän säännöllisesti kuutisen vuotta. Aloitin astangajoogasta, mutta jouduin luopumaan siitä, koska minulla on yliliikkuvat nivelet ja polvet alkoivat kipeytyä. Lisäksi kyllästyin astangajoogan ajatteluun, jonka mukaan ei saisi harrastaa tosissaan mitään muuta liikuntaa. Itse olen aina halunnut liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Astangan jälkeen kokeilin muun muassa Hatha-joogaa, Yin-joogaa, Vinyasa Flow -joogaa ja Bikram-joogaa. Mikään ei oikein napannut, kunnes kaksi vuotta sitten löysin kundaliinijoogan.

Kundaliinijoogalla on samat juuret muiden joogalajien kanssa. Itse ihastuin siihen, että se tuntuu olevan istumatyöläiselle ihanteellisinta "selkäjoogaa". Vaikka minulla on yliliikkuva niska ja alaselkä, on keskiselkäni ihan jumissa. Tämä joogalaji on kokemukseni mukaan ainoa, jossa nimen omaan yläselkään tulee pientä, pettävän tehokasta liikettä.

Kundaliinijooga on "henkisempää" joogaa kuin esimerkiksi astanga, jota monet pitävät vain yhtenä liikuntamuotona.  Kundaliinitunnilla siis puhutaan paljon energioista, aurasta ja muista henkimaailman asioista.

Jokainen kundaliinitunti alkaa virittäytymisellä eli aloitusmantralla ja jatkuu hengitysharjoituksilla ja kriyalla. Kriya on tarkasti määritelty liikesarja, jolla on tietty tavoite: on olemassa esimerkiksi kriya sairauden torjuntaan, kriya selän notkistamiseksi, kriya vihan voittamiseksi jne. Erilaisia kriyoja on tuhansia ja jokaisella kundaliinitunnilla tehdään eri kriya, mikä tekee tunneista vaihtelevia. Joka tunnin lopuksi on loppurentoutus ja meditaatio. Tässä kundaliinojooga poikkeaa muista joogasuuntauksista, joissa meditaatiotunnit on yleensä erotettu varsinaisesta liikeharjoituksesta.

Kundaliinijoogafilosofian mukaan joogaharjoituksen tavoite on "herättää selkärangan tyvessä oleva luova kundaliinienergia horroksesta".  Joogalajin henkistä luonnetta korostaa myös se, että tunnilla tulisi pukeutua mieluiten valkoiseen, sillä "aura heijastaa valkoista valoa". (Toisaalta meidän ryhmässä useimmilla on ihan tavallisia, eri värisiä liikuntavaatteita.) Lisäksi suositellaan, että kundaliinijoogaa harjoitettaisiin pää peitettynä. Pään peittäminen auttaa kuulemma hallitsemaan tiettyä pään alueella sijaitsevaa chakraa eli energiakeskusta.

Kun löysin tämän joogamuodon, innostuin siitä ihan täysillä, kuten yleensäkin uusista asioista. Ensimmäiset puoli vuotta kävin tunneilla useamman kerran viikossa. Silloin perhe sanoi, että minusta tuli rennompi ja lempeämpi. Muistan, että oma olokin oli seesteisempi kuin aikoihin, eikä edes pimeä syksy ahdistanut niin paljon kuin yleensä.

Välillä minusta oli tulossa täysi joogi, sillä jonkin aikaa noudatin aivan kirjaimellisesti mahdollisimman monia kundaliinijoogan oppeja, eli esimerkiksi nousin aamuviideltä, aloitin aamun kylmällä suihkulla ja joogasin reilun tunnin ennen töihin lähtöä. (Kylmästä suihkusta on itse asiassa on tullut tapa, suosin edelleen viileää tai mieluiten jääkylmää vettä aamuisin. Mikään ei herätä paremmin!)

Viime aikoina säännöllinen kundaliinijooga on valitettavasti jäänyt vähemmälle - elämässä on nyt niin paljon kaikenlaista. Pitäisi taas aktivoitua ja raivata joogaharjoitukselle jostain aikaa... Tuntuu että kun joogasin paljon, yleinen olotilani oli tavallista onnellisempi ja tasapainoisempi. Nyt kun joogaaminen on jäänyt vähemmälle, valitan taas kaikesta ja stressaannun herkemmin.

Tietääkö kukaan, miksi ihminen ei tee enemmän sitä, minkä tietää olevan itselleen hyväksi?

Kuvat otettu Siri Adin joogastudiolla, kiitos kuvausmahdollisuudesta!

P.S. Muistathan osallistua arvontaani! Aikaa 15.12. asti.

8. joulukuuta 2014

Aamuahdistusta, avunpyyntö ja arvonta

Yhteistyössä Oriola

Huomenna on taas aamu. Ajattelin avautua teille ennen sitä, sillä tänä syksynä meidän perheen aamut ovat taas olleet aika mahdottomia.

Sanotaan, että ihannetilanteessa lapselle ei saisi tulla aamuisin (tai muulloinkaan) kiireen tuntua. Että lasta ei saisi siten väkivalloin tuoda aikuisten maailmaan. Mielestäni se on mahdotonta. Vai onko teidän muiden perheissä muka kiireettömiä aamuja?

Tiedän, että ongelmat alkavat siitä, kun minä tulen liian myöhään kotiin. Silloin lapset aloittavat liian myöhään iltapalan ja päätyvät menemään liian myöhään nukkumaan.

Univelkaisena aamut ovat takkuisia. Pari vuotta sitten siteerasin Facebookissa Anna-Leena Härköstä, joka kirjoitti räväkästi raskausajastaan kirjassaan Heikosti positiivinen. Minusta tuntui, että samat sanat sopivat meidän aamuihin:
"Naiset sanovat, että tämä on heidän elämänsä parasta aikaa.
Herää kysymys, mitä paskaa heidän elämänsä yleensä sitten on?"

Aamu
Hyvääääääää huomenta...? Uskaltaisitko puhutella tämännäköistä rouvaa?
Short hair
Lyhyttukkaisella kampaus voi yön jäljiltä olla hyvinkin villi. Armoa, mitä mä tälle nyt teen...?
Sleeping children
Koskaan meidän lapsille ei uni maistuisi yhtä sikeästi kuin kouluaamuisin. Viikonloppuna taas lasten biologinen kello herättää heidät ihan itsestään kouluunlähtöaikaan...
Bed
Joskus kotiäitiaikoina meillä vielä pedattiin sängyt ennen lähtöä, nykyään ei enää. Onneksi olen jostain lukenut, että sängyn on hyvä saada tuulettua perusteellisesti yön jälkeen :)
Mess
Koti on aamun jäljiltä kaaoksessa, niin keittiö kuin vessa ja kaikki siltä väliltä. Usein oikein säälin miestä, joka saa tulla tämännäköiseen kämppään. Joskus hän oikeutetusti ihmettelee, mitä aamulla oikein on tapahtunut.
Nykyään meidän aamuissa ei enää juurikaan ole uhmakiukkuja, tai ainakaan varsinaisia itku-potku-raivareita. (No, Hessulla on toki yleistä rajojen testaamista.) Perusongelma on, että kaikki tapahtuu niin tajuttoman hitaasti, eikä aamuisin olisi aikaa hidastella!

Sanotaan, että lapset pitäisi herättää niin aikaisin, että aamulla jää aikaa leikkiin ja kiireettömään lähtöön. Meillä pitäisi varmaan herätä sitten joskus aamuneljältä. Tuntuu nimittäin, että mikään ei ole tarpeeksi aikaa.

Viime viikolla Hipu heräsi jostain syystä tuntia ennen kuin olisi pitänyt. En kauheasti paimentanut tyttöä, kun kerran oli ylimääräistä aikaa. Niinpä hän käytti sen ylimääräisen tunnin istuskellen yöpaidassa keittiönpöydän ääressä kynän ja vihon kanssa: kaikki aamutoimet tekemättä, hampaat harjaamatta, vaatteet pukematta, aamupala syömättä... Sinäkin aamuna toistui ihan sama kaava kuin joka aamu:
  • Kello on seitsemän. 45 minuutin kuluttua pitäisi siirtyä autotalliin, että ehdittäisiin ajoissa kouluun ja töihin. 
  • Lapset rämpivät hitaaaaaasti sängyistä ylös. Hessu yrittää ruveta kokoamaan legoja. Hipu unohtuu kirjan ääreen. Vanhemmat muistuttavat, että kello käy.
  • Kello on 7.20. Hessu pukee verkkaisesti yhtä sukkaa, unohtuu tarkastelemaan pitkäksi aikaa paitansa hihaa. Hipu harjaa hampaitaan/tukkaansa vielä vähintään 15 minuuttia. Hänen päivän vaatteistaan ei vielä ole tietoa. (Vasta eteisessä lähdön hetkellä selviää, että myös ulkohousut ovat kadonneet.)
  • Kello on 7.30. Kuljetusvuorossa oleva vanhempi huutaa, että 15 minuutin kuluttua pitää lähteä ulos ovesta. Hessu on kenties saanut kaikki vaatteet päälle. Hänen hampaansa ovat harjaamatta. 
  • Kello on 7.35. Aikuinen tulee harjaamaan pojan hampaat. Hessu ei halua, että hampaat harjataan ja nostaa konsertin aiheesta. Hipu suostuu kolmannen karjahduksen jälkeen laittamaan romaanin pois ja siirtyy puolipukeissa...soittamaan pianoa.
  • Kello on 7.40. Lapset eivät ole syöneet aamupalaa. Kuljetusvuorossa oleva vanhempi karjuu eteisessä menevänsä ajamaan auton tallista. Lapsiin tulee liikettä. Vajaan kymmenen minuutin kuluttua he istuvat takapenkillä kädessään banaanit, jotka syödään autossa aamupalaksi.
Tämä homma vain ei toimi, tiedän sen. Yritämme toki usein laittaa edellisiltana koulureput ja vaatteet valmiiksi, mutta usein se myös unohtuu.

Hankalinta mielestäni on se, että lapsilla ei ole oikein ajantajua, eikä vastuuta omasta ajankäytöstään. Toki Hessu, ekaluokkalainen, on vielä sen verran pieni, ettei sitä oikein voi häneltä vaatiakaan.

Pari vuotta sitten tapanani oli muistuttaa lapsille säännöllisesti ajan kulumisesta tyyliin: "Pitkä viisari on nyt kuuden kohdalla, kun se on yhdeksän kohdalla, lähdetään." Silloin lapset kävivät itse välillä katsomassa kelloa ja jonkin verran ottivat vastuuta hommien etenemisestä. Silloin se siis vielä toimi, mutta ei jostain syystä enää.

On ylellisyyttä, että ehtisin (rauhassa) käydä aamulla suihkussa. Olen kiitollinen, jos koko porukalla on vaatteet oikein päin päällä ja hampaat harjattuina. Käyn suihkussa iltaisin, minkä ansiosta aamulla hiukset saattavat aamulla olla aikamoista sekasotkua, kuten tuolla yläkuvassa.

Sain Oriolalta aamujen helpotukseksi blogini kautta testikäyttöön Klorane-kuivashamppoon, joka on tarkoitettu erityisesti keskiruskeista tummanruskeille hiuksille. Moni tummahiuksinenhan välttelee kuivashamppoon käyttöä, koska pelkää että hiusten tyvi jää harmaaksi ja jauhoiseksi. Sävytetyn Kloranen sisältämät väripigmentit auttavat säilyttämään värin kirkkaana. Tuote poistaa rasvaisuutta hiuksista ja antaa hiuksille volyymia.

Testailin tuotetta tässä eräänä aamuna, kun ei ollut kiire. Olen ennenkin käyttänyt kuivashamppoita, mutta en sävytettyjä. Niinpä hämmästyin, kun huomasin että tästä tuotteesta todellakin tuli ruskeaa sävyä niin hiuksiin kuin harjan pohjaankin.

Kuivashamppoo


Käsittelin hiuksista ohjeen mukaan pienen alueen kerrallaan ja harjasin pois. Lopuksi kuivasin vielä varmuuden vuoksi hiukset pyyhkeellä. 
Vinkki: kannattaa jättää aamutakki päälle, kun käyttää tuotetta. Väripigmenttiä tulee todella runsaasti, jos levittää kuivashamppoota yhtä laajasti kuin minä. Kun siis hoitaa homman kuntoon ennen pukeutumista, ei tarvitse karistella väripigmenttiä vaatteiltaan...

Uraäidin Ruuhkavuodet -bloggaaja
Tässä lopputulos Klorane-käsittelyn jälkeen (ennen muotoilutuotteita). 
Ilokseni sain Oriolalta arvottavaksi teidän lukijoiden kesken yhteensä viisi kappaletta tummien hiusten kuivashampoita ja original Klorane-kuivashampoita (ilman väripigmenttejä)! Vastaa tähän postaukseen ja kerro paras vinkkisi, millä saat aamut sujumaan teidän perheessä, niin olet mukana arvonnassa! 
Vastaa siis tähän postaukseen, kerro vastauksessa vinkkisi ja ilmoita, monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Muistathan ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden! Lisäksi kerro, haluatko mieluiten väripigmenttiä sisältävän kuivashamppoon vai värittömän.
Arvonta päättyy maanantaina 15.12. klo 21. Sen jälkeen ilmoitan onnelliset voitttajat, jotka saavat aamuihinsa helpotusta.
Arpaonnea ja tsemppiä aamuihin!