1. marraskuuta 2014

Voihan omenat (eli laiskan puutarhurin tilitys)

Lauantaisin on ihanaa, kun täyden työviikon jälkeen ehtii tehdä kaikkea hauskaa ja puuhailla kotihommia. Tosin vähän noloa: on pyhäinpäivä, kirpeä keli, jouluvaloja ripustellaan... ja meillä vietetään edelleen sadonkorjuuta!

Tänä vuonna poimimme omenat myöhemmin kuin koskaan. Viime vuonna kirjasin  Facebookiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna: "Omenat poimittu! Ehdittiin sentään ennen pakkasten tuloa."

Tänä vuonna, heh, heh. Yöpakkasia tuli ja meni, mutta osa omenoista killui yhä puussa. Lehdet lähtivät ja omenat jäivät. Luonto oli laiskurin puolella.

Omena
Asumme haja-asutusalueella ja meillä on iso piha, jossa on kymmenkunta marjapensasta, kolme isoa omenapuuta, vaahteroita, ruusupensaita, nurmikkoa ja ryteikköä. Vanha piha oli yksi asia, johon talossa rakastuin. En tosin asuntokauppojen aikaan osannut aavistella sadonkorjuu-urakan laajuutta.

Oppimisen ja erehdyksen kautta opin ajoittamaan kesälomat marjapensaiden kyspymisaikaan. Parina ensimmäisena vuonna en tajunnut tehdä näin, vaan lomailin ennen sadonkorjuuta. Niinpä heinä-elokuun vaihteessa toimistolle rämpi aamuisin Uupunut Uraäiti, illat kun kuluivat ensin poimiessa ja sitten mehustaessa, hillostaessa ja muuten säilömishommissa.

Omenatorttu
Monena vuonna olemme vieneet omput suoraan mehustamoon, mutta tänä vuonna mies halusi jättää sen välistä. Meillä on vanhassa talossamme iso kylmäkellari, jonne mehukanisterit helposti unohtuivat sillä seurauksella, että viime kesänä siivosin kellarin uumenista käyneitä mehuja ja peräti vuosikerran 2008 hilloja...

Mutta sujuuuhan homma näinkin! Jos ei ehdi pakastaa puutarhan tuottoa ajoissa, voi odottaa, että luontoäiti pakastaa herkut suoraan puuhun.

Rakastan oman puutarhan satoa. Perhe ei ole yhtä ihastunut, vaan omenoita täytyy salakuljettaa kastikkeisiin, raasteisiin, sämpylöihin ja keittoihin, jotta tarkkaamaton "asiakaskunta" kuluttaisi tuon oivallisen, ilmaisen, C-vitamiinipitoisen raaka-aineen huomaamattaan. Perinteisesti olen myös kiikuttanut pussillisen jos toisenkin naapuriin, ystäville ja työkavereille.
Omenat

Tänä vuonna Hipu tuli onneksi mukaan säilöntätalkoisiin. Tyttö on jo näppärä leipomaan, parempi kuin minä koskaan. Olemme yhdessä hyödyntäneet äitini tekemää reseptikirjaa, josta löytyy mm. seuraava superhelppo omenapiirakka. Siihen löytyy ainekset kaapista milloin vain!

Nopea marja-/hedelmäpiiras
1 muna
1 dl sokeria (itse ole viime aikoina laittanut puolet karppisokeria ja puolet tavallista)
1dl juoksevaa margariinia (hieman vähempikin riittää)
1 dl piimää (myös maustamaton jogurtti tai jopa rahka-maitoseos käy)
1 dl (vehnä)jauhoja (itse käytän nykyään spelttijauhoja)
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
Päälle: marjoja/omenalohkoja, sokeria, kanelia

Sekoita ensin muna, sokeri, juokseva margariini ja piimä ja toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Voitele vuoka, yhdistä ainekset ja kaada vuokaan. Laita täytteet päälle.


Leipominen

Terveellisempi mutta kuivempi versio olisi esim. The Good Morning -blogin proteiinipitoinen omppupiirakka, jossa käytetään rasvan sijaan banaania. Kokeilin sitä kesällä, mutta ehkä juuri mehevyyden ansiosta perhe on ihastunut tähän perinteiseen reseptiin.

Ja on kiva katsella, kun Hipu selailee isoäidin reseptivihkoa. Jos höristää korviaan voi melkein kuulla, kuinka hiljainen tieto siinä siirtyy sukupolvelta toiselle.

Reseptit

7 kommenttia:

  1. Voihan omenat! Meillä samoja pihajuttuja pyöritellään kuin teillä. Ja ihastuin juuri myös puutarhaan ja upeisiin marja- ja hedelmäpuihin. Mutta. Mutta. Niissä on hommaa. Ja muukin elämä vauhdikasta..

    VastaaPoista
  2. Minäkin kävin viime viikolla haravoimassa suomen-kodin pihasta pudonneet omenat pois. Niitä oli ainakin viisi kottikärryllistä.....kaikki mätiä ja madonsyömiä. Vuokralaiset häipyivät kuukausi sitten ja minulle jäi lopputyöt. En kyllä rakasta haravointi sitten yhtään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vielä haravoiminen vaiheessa... Toivottavasti ette joutuneet viemään mätiä omppuja kaatopaikalle - sehän voi käydä kalliiksi!

      Poista
  3. Voihan sadonkorjuu. Samat tunnelmat täälläkin. Tänä vuonna ennätettiin säilöä marjoja ja omenoita minimaalisen vähän, koska oli remonttikiireitä ja muuta hässäkkää. Onneksi sukulaiset ja tuttavat kävivät keräämässä suurimman osan sadosta talteen.

    Ja niin: lehdet on haravoitu kasoiksi, mutta kukas ehtisi kärrätä ne kompostiin? Antaako pakkaset vielä armoa meille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huojentavaa, että meitä "hitaita" puutarhureita on enemmänkin :) Lehdistä en vielä ole jaksanut stressata. Pakkanen ja sateet ovat mukavasti kutistaneet lehtikasoja ja lintanneet ne maahan. Ja ensi viikolla appivanhemmat tulee kylään - sitten voi olla varma, että puutarhakin tulee kuntoon :D

      Poista
  4. Hehheh, täälläkin odotetaan kovasti isovanhempien vierailua tulevana viikonloppuna. :-)

    VastaaPoista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!