21. marraskuuta 2014

Suhtaudun muutoksiin kuin lapsi

Osallistuin työkaverin läksiäisiin. Tunnelma oli katossa, kollegat rentoja ja juhlatuulella. Kilisteltiin, pidettiin puheita, muisteltiin menneitä. Minulla vain oli blues-olo.

Ravintola

Let's make a toast

Teimme läheisesti töitä yhdessä mutta emme ihmisinä varsinaisesti olleet erityisen läheisiä. Haikeissa fiiliksissäni ei siis ollut mitään henkilökohtaista. Tunsin yleistä muutosvastarintaa. Lähtö on vaikeampaa niille jotka jäävät, eikä sille joka lähtee.

Muutoksen ei pitäisi vaikuttaa työmäärääni, sillä seuraaja on valittu jo. Jäin siis hämmästelemään kapinointiani ja aloin pohtia, olenko yleensä ottaen muutosvastainen ihminen, yksi niistä jotka aina potkivat uudistuksia vastaan ja narisevat, että ennen kaikki oli paremmin.

En ole pitänyt itseäni vastarannankiiskenä. "Vierivä kivi ei sammaloidu", on tunnuslauseeni. Minähän olen itsekin "levoton" - vaihtanut työtehtäviä suunnilleen kolmen vuoden välein. Miksi sitten hangoittelen vastaan, jos muut lähtevät?

Tulin siihen johtopäätökseen, että suhtaudun muutoksiin kuin lapsi. Kaipaan ympärilleni turvallisia, muuttumattomia rakenteita, jotta voin rauhassa keskittyä itse menemään eteenpäin, kehittymään ja kasvamaan. Mutta jos toiset vaihtavat viitekehykset minulta kysymättä, silloin takerrun kiinni entiseen ja potkin vastaan.

Tämähän pätee lapsiin. Toisto, ennakoitavuus ja rutiinit - tästä niissä on kyse. Lapsi kaipaa ympärilleen turvallisuutta ja pysyvyyttä, koska pienen elämä on yhtä suurta muutosta.

Työelämässä etsitään nykyään ensisijaisesti dynaamisia, muutoshakusia ja kehittymishaluisia ihmisiä mutta veikkaisin, että meitä sala-taantumuksellisia on kuitenkin monta. Muutosvastarinta vain ei ole trendikästä.

Miten sinä suhtaudut muutoksiin, joihin et voi itse vaikuttaa?

15 kommenttia:

  1. Joo, voi että, mussa on myös tätä! Itse mennä viipotan välillä kuin tuuliviiri ja voin vaihtaa suunnitelmiani lennossa ihan kevyesti. Muut pitäisin mieluusti siinä omassa rytmissäni :)

    VastaaPoista
  2. Hauskaa, että meitä on muitakin. Aloin vain ajatella, että (huuuu...) onko tämä muutosvastarinta sellainen ominaisuus, joka lisääntyy iän myötä :/ Esim. opiskeluaikoina ei moni muutos paljoa hetkauttanut, mutta nykyään ärsyynnyn paljon pienemmistä muutoksista. Tästähän ei kuitenkaan sun kohdalla voi olla kyse.

    VastaaPoista
  3. Minä olen aika turvallisuushakuinen, tai en siis oikein pidä muutoksista. En ole koskaan pitänyt. Varsinkaan, jos ne eivät ole omia päätöksiäni. Taas kerran omassa elämässä muut is edessä, alan oikeasti jo kyllästyä tähän. Jos jotakin inhoan, niin epävarmuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa taidan kuitenkin olla enemmän muutoshaluinen kuin -vastainen. Mutta näiden kommenttien myötä tajusin, että tosiaan minulle on tärkeää itse kontrolloida muutosta, jos mahdollista. Eli itsekin inhoan juuri tuota itsestäni riippumattomien tekijöiden aiheuttamaa epävarmuutta. Samanlaisia siis ollaan, vaikka erilaisia =)

      Poista
  4. Mulle muutokset on oman taustan (Third culture kid) takia helppoja, jotenkin normaalia. Pysyvyys on mulle pahempi pala. Alkaa ahdistaa ja tuntuu kuin olisin häkissä.

    Kiitos linkkauksesta! Vaihdoin kaikkien linkkauksiesi otsikot sääntöjen mukaisiksi, niin älä hämmästy muutosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ja kiitos, jos muutit noita otsikoita (tosin en ihan tajua, mitä muutit). Mulla on ongelma tässä Viikonlopun linkkirinkin linkittämisessä: otsikkoni ei meinaa ikinä mahtua tuohon otsikolle varattuun tilaan, koska blogini nimi on ilmeisesti liian pitkä?

      Poista
    2. Niin siis poistin vaan sen blogin nimen siitä otsikosta :)

      Poista
  5. Jakaisin molempiin, jossain asioissa muutos voi olla katastrofi ja jossain taas sitä tarvitaan jatkuvasti.

    VastaaPoista
  6. Välillä on pakko tehdä muutoksia ettei vierivä kivi sammaloidu, mut en silti tykkää muutoksista, ainakaan kovin suurista. Kuitenkin elämä on opettanut, et jos joku asia päättyy se tarkoittaa jonkun uuden alkua, eikä ole aina paha, varsinkaan työrintamalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on äärimmäisen tärkeä opetus! Kiitos, kun muistutit siitä.

      Poista
  7. Minäkin pidän itseäni muutoksenhaluisena ihmisenä, mutta toisinaan tekee silti mieli painaa jarrua ja sanoa, etten ala!;D Jatkuva muutos on rasittavaa, tarvitaan myös tasaista aikaa, ilman muutoksia.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, mutta rajansa kaikella. Minulle taitaa kolme vuotta olla sellainen sykli, jonka "kestän" ilman muutoksia mutta tosiaan noin kolmen vuoden välein vähintään olisi kiva saada jotain uutta elämään. Taidan tosiaan olla vähän levoton sielu... ;)

      Poista
  8. Olen itse yrittänyt aina löytää muutoksista sen hyvän puolen - vaikka muutos olisi sellainen johon ei itse pysty vaikuttamaan. Nykyisessä konsultointityössäni olen joka päivä tekemisissä muutosten kanssa, joten nautin siitä, että pystyn kehittämään ja toteuttamaan muutoksia :) Ymmärrän myös hyvin ihmisiä, joille muutos on todella iso asia. Projektien läpivienneissä olen törmännyt kaikenlaisiin tapauksiin ja jokaisesta olen oppinut itsekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tuo on niin oikea asenne. Samanlaista ajattelua kannattaisi lähes jokaisen nykyisessä työelämässä harastaa...

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!