20. marraskuuta 2014

Rahastanko lapsillani? Ajatuksia blogin kaupallisuudesta

Kun perustin perheblogin, pieni itsekriitikko minussa heitti heti kysymyksen: Yritänkö rahastaa lapsillani? Jokainen perhebloggaaja joutuu jossain vaiheessa pohtimaan perheensä yksityisyyden rajoja ja bloginsa kaupallisuutta, blogihan on ennen kaikkea joukkotiedotusväline, jonka lähtökohtainen luonne on saada postauksille mahdollisimman suuri yleisö ja julkisuus.

Kuten varmaan olette huomanneet, en pääsääntöisesti näytä blogissani muiden perheeni jäsenten kasvoja, ainoastaan omani.  Tämä siksi, että perheenjäseneni osaavat onneksi jo ottaa kantaa bloggaamiseeni. Esikoiseni Hipu on varmaan blogini kriittisin lukija, jolla on vankka mielipide erityisesti kuvista. ("Äiti, mun mielestä kuva on liian tunnistettava, jos silmäripset näkyy!")

Vaikka tämä on perheblogi, yritän ensisijaisesti kirjoittaa omista oivalluksistani kasvattajana ja jättää Hipun, Hessun ja Maailman Parhaan Miehen tekemiset vähemmälle. Heillä on oikeus luoda oma netti-identiteettinsä, minä en halua "hyväksikäyttää" heidän ajatuksiaan ja kuviaan blogini aineistona. Pelastakaa Lapset ry:n blogissa käsiteltiin hiljattain aihetta osuvasti - kannattaa lukaista!

Lapset ovat jo tarkkoja siitä, että heistä ei julkaista blogissa tunnistettavia kuvia.

Blogi on nettipäiväkirja mutta nykyään blogit ovat myös paljon muuta. Blogit ovat eräs tehokkaimmista keinoista saada näkyvyyttä ja markkinoida tuotteita tai palveluita. Mediaviikon mukaan moni blogien lukijoista kokee kaupallisuuden positiivisena, ja oikein tehtynä kaupallinen yhteistyö näyttää sopivankin osaksi blogimaailmaa, jos se tehdään avoimesti, selkeästi ja rehellisesti. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös antanut ohjeen, mitä avoimuus käytännössä tarkoittaa.

Vaikka itse perustin blogini ensisijaisesti saadakseni vertaistukea muilta kouluikäisten lasten vanhemmilta, yritän myös olla moderni ja suhtautua avoimin mielin kaupallisiin yhteistyömahdollisuuksiin. Kerron tästä tarkemmin blogini sivulla Ota yhteyttä. Olen jo tehnyt yhden yhteistyöpostauksen liittyen Oman elämän inventaarioon.

Olin edellisessä elämässäni uutistoimittaja. Vuosien varrella idealistinen ajatus objektiivisesta, puolueettomasta journalismista karisi tehokkaasti. Nähdäkseni ei ole olemassa objektiivista totuutta, sillä jokainen kirjoitus/lehtijuttu on vain kapea subjektiivinen kuva todellisuudesta, jonka sisältövalintoihin kirjoittajan oma arvomaailma ja elämänkokemus vaikuttavat merkittävästi. Objektiivisena esiintyvässä journalismissa nämä vaikutteet ovat huolellisesti piilossa. Siksi mielestäni kaupallisuus silloin, kun sen suhteen ollaan avoimia, on ok.

Mitä mieltä sinä olet? Tein tuonne blogini oikeaan yläkulmaan pienen gallupin aiheesta. Käythän vastaamassa 27.11. mennessä: Häiritseekö sinua, jos blogissani on joskus mainoksia? Mainoksilla tarkoitan niin yhteistyöpostauksia, affiliate-linkkejä kuin myös bannereita.

Kerropa mielipiteesi, siitä olisi paljon apua blogini sisällön suunnittelemisessa!

18 kommenttia:

  1. Minäkin olen vetänyt rajan siihen etten näytä lapsistani kasvokuvia blogissani. Ja ylipäänsä heistä on kuvia tosi vähän blogissani. Miestä en kuvaa ollenkaan. Aluksi olin itse myös anonyyminä, mutta nyt kun olen yrittäjä ja olen tuonut sen esille blogissani (ja kellä tahansa on mahdollisuus selvittää esim. kuka olen ja yhteystietoni), olen julkaissut muutaman kuvan itsestäni.

    Minä olen lopettanut tosi monen blogin lukemisen liiallisen kaupallisuuden takia. Yhteistyöpostaus silloin tällöin ei haittaa, mutta jos joka toinen postaus on jotain yhteistyötä sinne ja tänne suuntaan, niin minulla menee mielenkiinto lukea blogia. Minä en ole omaan blogiini miettinyt yhteistyökuvioita enkä osaa vielä sanoa, miten suhtautuisin, jos tulisi pyyntöjä johonkin suuntaan. Eli minua häiritsee mainonta jonkin verran, joskus niin paljon, että lopetan koko blogin lukemisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minä päätin julkaista omat kasvoni, jotta "antaisin jotain itsestäni" lukijoille. Toisaalta päätyöni takia mun kasvot on jonkin verran julkisuudessa, joten ratkaisu oli helppo.
      Hyviä ajatuksia kaupallisuudesta, juuri tällaisen palautteen toivossa lähdin asiaa kysymään.

      Poista
  2. Vastasin kyselyysi "häiritsee jonkin verran". Pääasiassa tarkoitan tällä kahta asiaa: Jos mainoksia alkaa olla turhan tiuhaan, eli useammin kuin satunnaisesti, niin se häiritsee ja minulle lukijana alkaa tuntua tylsältä. Toisaalta jos blogi muuten on kiinnostava, saatan jatkaa lukijana ja vain skippaan nuo yhteistö-/mainospostaukset. Isompi häiritsevä tekijä on se, jos tekstistä ei sokeimmallekin puusilmälle käy selväksi, millainen yhteistyö on kyseessä. Esim tuossa sinun alkaneessa yhteistyössä ja sen postauksessa mua häiritsee, ettei mielestäni suoraan lukenut, saatko sinä yhteistyön vuoksi ko kurssin ilmaiseksi. Muuten yhteistyön "palkka" ei mielestäni lukijoille kuulu, paitsi jos tuote/palvelu saadaan bloginäkyvyyden vuoksi ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos tosi paljon! Mulla on tässä bloggaamisessa vielä paljon opittavaa. Myös tuossa mahdollisten tulevien yhteistöiden viestimisessä. Periaatteessa nuo kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeet ei koske mua, kun olen amatööri-bloggaaja ja päätyö tulee muualta. Mutta haluaisin kuitenkin toimia asiassa oikein ja avoimesti, onhan se kaikkien osapuolten edun mukaista..

      Poista
  3. Vaikeita kysymyksiä! Siis yhdessä blogissa mitä luen, oli aluksi aina välillä mainoksia ja nyt ne on lisääntyneet niin että ärsyttää. Erään blogin lukemisen lopetin kokonaan, kun alkoi olemaan pelkkää mainosta. Se varmaan riippuu paljon siitä miten sen tekee ja kuinka usein. Yleensä ihmisiä kiinnostaa enemmän bloggarin oma elämä, kun se että "löydäthän sinäkin näistä mieleisen piposi?" -jutut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Aika yhtenäinen linja tässä asiassa tuntuu olevan. Hyvä pitää mielessä...

      Poista
  4. Olen lyhyen aikaa seurannut suosittuja perheblogeja ja mua jotenkin huvittaa se into, jolla bloggarit esittelee ilmaiseksi saamiaan tuotteita. Jännittävää, että lahjaksi saatu tavara vielä innostaa yltäkylläisessä maailmassa. Kannatankin ennemmin yhteistyötä palveluissa, kuten sinä olet blogissa tehnyt ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on sitä, jos blogin lähtökohtainen tai edes välillinen tarkoitus on saada rahallista hyötyä. Osalle bloggaajistahan blogi on jo pää/sivutoimi. Silloin vain osaavat asiansa, jos mielestäsi kirjoittavat innostuneesti tavaroista. Itse en näe eroa tavaroiden tai palveluiden markkinoimisen välillä vaan ajattelin että voisin tehdä sellaisten tavaroiden tai palveluiden osalta, jotka jotenkin sopivat blogini teemaan eli auttavat/tuovat iloa ruuhkavuosien käytännön elämässä tai auttavat vanhempana ja ihmisenä kasvussa. Mutta tämän kaiken saamani palautteen pohjalta täytyy kyllä miettiä vakavasti, kuinka usein lähtee kaupalliseen yhteistyöhön...

      Poista
  5. Mä suhtaudun aika nihkeästi mulle kohdistettuun mainontaan noin lähtökohtaisesti. En toki kaikkeen kaupallisuuteen, kyllä sillekin paikkansa on. Pääasiassa olen aika immuuni mainonnalle, jota arjessani kohtaan, toisin sanoen en kiinnitä siihen minkäänlaista huomiota. Mutta kyllä myönnän olevani melko kulutuskriittinen noin ylipäänsä.

    Kieltämättä muutamassa suosikkiblogissa on alkanut häiritä se mainoskirjoitusten määrä. Jotkut tekevät homman tyylillä, esimerkkinä vaikka Project Mama -blogi. Tosin siinäkin tapauksessa ärtymystäni ehkä lieventää se, että olen melko täydellisesti niiden tuotteiden/palveluiden kohderyhmää, joista Katja yhteistyöbloggauksissaan kirjoittaa...

    Äänestin tuonne, että "häiritsee jonkin verran". Koska uskon, että kiinnostavampaakin sisältöä susta irtoaa. :-)

    Siitä olen, niin ikään entisenä ja osin nykyisenäkin journalistina, samaa mieltä, että kaupallisuuden, jos sitä on, tulee olla avointa ja läpinäkyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsh, ao sepustuksen oli tarkoitus olla vastaus sulle, mutta livahti väärään paikkaan... Sori.

      Poista
  6. Moikka! Mäkin tykkään Project Mamasta ja itse asiassa tutkailin juuri hänen yhteistyöpostauksiaan ennen tätä kirjoitusta. Mutta niistä mulle tuli sellainen olo, että aina ei yhteistyön laatu oikein tullut kirkkaasti esille. Tagina niissä on yhteistyö, mutta esim. kirjoituksen alussa ei aina lue "Yhteistyössä..." jne. Eikä tekstien sisälllä joka kerta päässyt selville, oliko tuote/palvelu saatu ilmaiseksi vai alennuksella blogin kautta. Ehkä tarkastelin ultra-kriittisten silmälasien läpi asiaa, koska tämä aihe oli mielessä. En tiedä. Ja toki voisin jättää palautteen suoraan hänen omaankin blogiinsa, minkä voisinkin lähiaikoina tehdä sen sijaan, että jaarittelen vain täällä omassa blogissani. Kiitos joka tapauksessa kommentistasi!

    VastaaPoista
  7. Joo, kaupallisen yhteistyön merkitseminen näkyviin heti postauksen alkuun on tosi tärkeä juttu. Se antaa lukijalle kontekstin - ja myös mahdollisuuden halutessaan skipata ko. kirjoituksen.

    Ultrakriittiset silmälasit on musta usein aika hyvätkin silmälasit. :-)

    VastaaPoista
  8. Kenties sellainen häiritsee jos blogi on pullollaan vaikka pikavippilainabannereita, siis näin kärjistettynä. Olen itse tehnyt yhteistyöpostauksia, niin että olen pyytänyt yritykseltä jonkin tuotteen jota rakastan ja jota käytän ja haluan vinkata siitä muille.

    Toinen on että olen saanut tuotteen joka on erinomainen, mielellään postaan siitä, jos tuote todella huono joko ilmaisen sen tai sitten en viitsi edes postata siitä. Kökköä en lukijoille mainosta, mutta täytyy olla myös jonkinlainen lojaliteetti yrityksiä kohtaan, joiden kanssa tekee yhteistyötä. Helppoa on jos on hyvää ja huonoa tai sitten tämä ei alkuunsa sovi minulle, koska.... Tärkeää on se tyyli miten sen tekee.

    Hirmu kimuranttia ja "never say never" viisaus on pätenyt minuun. Olen hyvin yksityinen persoona ja blogi on muuttanut ajattelumallia osittain. Ajattelin aluksi ettei pilkahdustakaan kodistani blogissa näy, no nyt on näkynyt taustoja ja pieniä yksityiskohtia. Ajattelin etten ikinä ota selfieitä, nyt on kieli poskella otettu niitäkin. Ajattelin etten koskaan miestäni laita, nyt on yksi kuva matkalta ja aurinkolasit päässä.

    Lasten suhteen olen todella varovainen, mutta olen tehnyt mm.yhteistyöpostauksen Villervallan kanssa ja tyttärelläni oli hauskaa ja kivaa kun asukuvia otettiin. Hyvällä maulla, kertomatta heidän elämästä, olen muutaman kasvokuvan laittanut.

    Kuulun sydänlasten FB-sivuille ja toki ryhmä on suojattu, mutta näen siellä jatkuvasti sydänlapsia teho-osastolla jne. Niitä kuvia en ymmärrä. Omia vastaavia lapseni kuvia, ei ole näytetty muille kuin ydinperheelle. Lapsen tuska ja kärsimys kuvissa, en haluaisi ketään anonyymiä niitä kurkkimaan. Kuvat ovat myös napattavissa ja käytettävissä eli siinäkin piilee iso vaara. Lapsen asiat ovat hänen henkilökohtaisia ja ei voi olla tietoa, haluaako hän isona olla "nettilapsi" jonka sairaudet, arvet jne.on julkaistu netissä. Tässä menee minulla jyrkkä raja lapsen yksityisyyden puolesta.

    Tämä oli hirmu hyvä postaus, koska tuon Villervallayhteistyön tiimoilta mietin samoja kysymyksiä. Mutta jos lasta ei pakota, juttu on hyvällä ja iloisella mielellä tehty, kenties asia on ihan ok. Aikuinen kantaa kuitenkin aina vastuun ja jos tulisi valita, niin mieluiten ei lasten kasvoja blogiin. Mutta kuten kerroin olen lipsunut.

    Eli hyvin vaarallinen viidakko netti on ja se tulee muistaa.

    Ja ei mainospostaukset eivät häiritse lainkaan, kun ne on tehty iloisella mielellä, hyvällä maulla. Iloitsen muiden bloggareiden yhteistyöjutuista, enkä lähde ketään tuomitsemaan. Kenties blogeissa aivan tärkeintä minulle on yhteisöllisyys, ettei bloggaaja tuumi olevansa "tähti". :) Vaan osa yhteisöä, jonka "kapellimestarina" bloggaaja välillä toimii.Itse väsyn blogeihin, joissa bloggari ei koskaan vastaa lukijoiden kommentteihin ja poseeraa aina huulet töröllä näyttäen täydelliseltä. Mieluiten elämän makuisia blogeja luen ja voivat olla miltei mitä tahansa aluetta. :) Bloggaajan tärkeimpiä hyveitä ovat rehellisyys ja kunnioitus lukijoita kohtaan <3 Lukijat ovat viisaita ja se tulee pitää mielessä. :)

    Kiitos että löysit minun blogin ja näin minä sinun. <3 On mahtavaa lukea 40+ elämää, jossa on pienehköjä lapsia, kuten meillä. Ja kaksi täysikäistäkin jo lentänyt pesästä. :)

    Iloista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, niin kovasti jäi postauksesi mieleen pyörimään, että kirvoitti oman blogipostauksen. Ohessa linkki siihen ja postaukseen linkkasin sinun erittäin mielenkiintoisen blogin. Toivokseni se on sinulle ok? :)

      http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2014/11/lapset-blogissa-missa-menee-raja.html

      Poista
    2. Hei! Tosi kiva, että postaukseni herätti ajatuksia :) Itsekin ajatelin blogia kanavana, jonka kautta voin jakaa muille sellaisia jakamisen arvoisia juttuja, joihin törmään - oli ne sitten omia ajatuksiani, vanhemmuutta koskevia oivalluksia, kokemuksiani tai vaikka tietoa arkea helpottavista palveluista tai tuotteista. Blogin avulla voin jakaa maailmalle takaisin sitä hyvää, mitä itselleni "haaviin tarttuu". Näin yksinkertaisesti minä sen alun perin ajattelin mutta ymmärrän toki, jos joku kokee ärsyttäväksi "maksetuksi vaikuttamisyritykseksi" kaupallisen yhteistyön. Ehkä oma ajatteluni juontaa juurensa siitä, että mielestäni mainonta, myynnin edistäminenkin viime kädessä on sitä, että kuluttajille jaetaan tietoa tuotteista tai palveluista, joihin he eivät ole ennen kiinnittäneet huomiota. Tietenkään en hyväksy tai aio itse harjoittaa harhaanjohtavaa mainontaa, jossa kuluttajalle annetaan tyhjiä lupauksia ja luodaan perusteettomia odotuksia tuottesta/palvelusta,
      Tuo lasten yksityisyys on tosiaan niin vaikea asia... Eniten itse olen pohtinut juuri tuota tuntemattomien mahdollisuutta kuvien väärinkäyttöön. Siksi en halua julkaista tunnistettavia kuvia perheenjäsenistäni. Esim. medän esikoinen tämän tiedostaa jo onneksi itse koska olemme keskustelleet paljon internetin mahdollisuuksista ja vaaroista, mutta esim. kuopus ei vielä. Nytkin harmittaa, kun uudelleen katsottuna tuo äskettäin julkaistu trampoliini-kuva on itse asiassa liian kirkas. Täytyy vielä muuttaa se, vaikkakin näin jälkikäteen... Tällaista tasapainoilua tämä bloggaaminen on.
      Kiitos itsellesi kivasta blogista! Selailin myös muutamia vanhempia postauksiasi, tekstisi on niin lämminhenkistä!
      Valoa marraskuuhun - pysytään yhteydessä! :)

      Poista
  9. Saman linjavedon olen vetänyt lasten suhteen, vaikka oma nimi ja naama on tiedossa, niinlapsista en halua samoja asioita jakaa. :) Ja pyrin kirjoittamaan omista ajatuksista ja maailmanmenosta, en lasten pottakäynneistä, sairauksista ja persoonasta.

    VastaaPoista
  10. Hyvinkirjoitettu teksti, allekirjoitan sen täysin! Itse en ole vielä edes siinä vaiheessa, että kirjoittaisin omalla nimelläni / kuvallani, mutta ehdottomasti lapset saavat pysyä jatkossakin anonyymeinä. Se, mitä heidän neuvolakäynneillä on käsitelty, mistä on vedetty harmitusraivarit tai kuinka söpöltä lapset milloinkin näyttävät, kuuluu meidän tapauksessamme pienelle piirille ihmisiä - ei kaikille netinkäyttäjille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mua kiinnostaa tuo sanavalintasi, että et ole vielä siinä vaiheessa, että kirjoittaisit omalla nimellä/kuvalla. Missä vaiheessa? Muuttuvatko blogit mielestäsi vähitellen henkilökohtaisemmiksi, onko tässä asiassa mielestäsi nähtävissä jonkinlaisia kehitysvaiheita?

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!