5. marraskuuta 2014

Mentori - kanssakulkija

Lähdin tänään muutaman päivän työreissulle. Luvassa paljon lentokenttiä, vaihtolentoja, odottamista ja sitten tiukkaa kokoustamista, dinnereitä ja small talkkia.

En tällä kertaa saanut suoria lentoja, mikä harmitti ihan vietävästi. Kirjoittelen tätä tekstiä Arlandan lentokentällä, jossa on kahden tunnin vaihtoaika. Takaisin tulen Kööpenhaminan kautta samanpituisella vaihdolla.

Toisaalta, blogin ansiosta odottaessa riittää mukavaa tekemistä nyt, kun kaikki työpaperitkin on jo luettu. Voi käydä läpi ajatuksiaan yksin ja yhdessä teidän kanssa, blogini lukijat.




Lentokenttä

Tänään olen pohtinut paljon eilistä tapaamistani. Olen ryhtynyt mentoriksi Helsingin Diakonissalaitoksen Amigo-hankkeeseen. Se on hieman erilainen hanke, jossa mentoroidaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Amigon esittelysivulla kerrotaan, että "mentoroinnin avulla vaikeassa tilanteessa olevat nuoret saavat turvallisen ja tavallisen arkielämän mallin. Nuoret löytävät omia voimavarojaan ja voivat harjoitella tasavertaista vuorovaikutusta. He alkavat hoitaa terveyttään, hankkiutua takaisin koulutukseen ja työelämään sekä harrastusten pariin."

Miksi lähdin mukaan hankkeeseen? Lähdin, koska minua kyllästytti elämäni "pumpulipullossa". Olen yleensä tekemisissä vain suunnilleen samanikäisten, samalla koulutustaustalla ja samasta yhteiskuntaluokasta peräisin olevien ihmisten kanssa. Halusin laajentaa mukavuusaluettani ja samalla auttaa.

Jo muutaman tapaamisen jälkeen ratkaisu tuntuu oikealta. Mentorointi on osa työtäni eli työnantajani kannustaa tällaiseen toimintaan, mikä on hienoa! Oma mentoroitavani on jo parin tapaamisen aikana avautunut ja saanut uutta draivia. Meillä on ollut mukavaa!

Amigon koulutusmateriaaleissa on monia määritelmiä mentorille. Itse pidin eniten sanasta kanssakulkija. Sellainen haluaisin olla.

Salaa sisimmässäni lähdin mukaan myös omien lasteni takia. Toivoin toki, että kumpikaan heistä ei koskaan joudu vaaraan syrjäytyä, mutta jos niin kävisi olisi tärkeää, että heidän rinnalleen löytyisi kanssakulkija.

Kenen rinnalla sinä kuljet? Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia mentoroinnista!

2 kommenttia:

  1. Onpa mielenkiintoinen projekti! Minä olen töitteni kautta nähnyt niin paljon asioita ettei mitään sinisilmäisyyttä ole enää jäljellä. Jossain vaiheessa asiat kääntyivät pikemminkin niin ettei enää ole normaaleja vanhempia ollenkaan vaan kaikki ovat päihteidenkäyttäjiä, mielenterveysongelmaisia tai muuten vaan täysin avuttomia. Olen kulkenut varsin monen, itse asiassa satojen vanhempien rinnalla tukien heitä kohti parempaa. Nyt kun lähdin lastensuojelutyöstä pois ja siirryin yrittäjäksi, olen saanut vähän takaisin pumpulipallohöttöisyyttä. Edelleenkin kuljen monen vanhemman rinnalla, mutta nyt vähän eri tyyppisten ongelmia tiimoilta.

    Tällä hetkellä varsinaisia mentoroitavia minulla ei ole. Jossain vaiheessa minulla oli mentoroitavana yksi opiskelija, jota mentoroin ammattiinsa oman kokemukseni kautta. Ehkä kun yrittäjyyttä on tarpeeksi takana, voin ottaa jonkun uuden, tuoreen yrittäjän mentoroitavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa sinulla kiinnostava tausta! Itsestäni tuntui, että on jotenkin syntynyt kultalusikka suussa ja kun minulla on kaikki niin hyvin, halusin auttaa. En kuitenkaan halunnut tavalliseen mentorointi-projektiin tukemaan korkeakouluopiskelijoiden uraa koska tuntui, että sellaiset nuoret pärjäävät myös ilman minun apuani. Tämän projektin nuoret ovat todella avun tarpeessa, ja pienillä asioilla voi heidän kohdallaan saada paljon aikaan. Siksi Amigo tuntui nyt omimmalta.

      Poista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!