23. lokakuuta 2014

Kiukkuilija kaipaa vaihtoehtoja

Uhmaikä

Hessu on testaillut aktiivisesti vanhempien hermoja kesästä lähtien. Yleensähän lapselle tulee kolmevuotisuhman jälkeen seuraava rajojen testaamisvaihe kuusivuotiaana, mutta meidän pojan kanssa kausi taisi siirtyä vuodella eteenpäin. Olen siis viime aikoina saanut lukuisia mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä!

Aikuisena oleminen on taito, jota voi opetella, mutta itselläni taitaa siinä taidossa olla vielä monta läksyä edessä. Minulla ei ole luontaisesti lehmän hermoja, ja lähden liian helposti lapsen kiukkuun mukaan.
 
Jonkin aikaa sitten koin kuitenkin onnistumisen elämyksen, jonka haluan kirjata muistiin, jotta voin palata siihen myöhemmin. Ehkä sentyyppisestä toiminnasta vähitellen tulee tapa?

Minä hääräsin keittiössä, Hessu räpläili kännykkäänsä ja kysyi, miksei puhelinta voisi pitää repun avoimessa verkkotaskussa. Olin työpäivän jälkeen vähän väsynyt ja totesin poissaolevana, ettei puhelinta voi pitää sellaisessa taskussa, josta se voi helposti lipsahtaa pois, mennä hukkaan tai hajota. Näinkin on meille käynyt. (Nimittäin minulle...)

Kännykkä

Hessu kiihdytti nopeasti kuutosvaihteelle: "Mutta kun minä haluan pitää sitä etutaskussa, muut taskut on tyhmiä, niistä ei saa kännykkää helposti käteen jos sitä tarvii vaikka kävellessä, ihan sama vaikka kännykkä tippuu, en minä tätä kännykkää edes tarvitse, ostan itse uuden..."

Sama kaava toistuu meillä usein näissä tilanteissa. Ei ole väliä, onko keskustelun aiheena hampaiden harjaus, talvitakin tai kumisaappaiden pukeminen vai kännykkä koulurepussa. Kaavaan kuuluu, että lapsi ei hyväksy antamaani vaihtoehtoa, enkä minä yleensä jaksa tai hoksaa antaa muita hyviä vaihtoehtoja, vaan hoen itsepäisesti sitä alkuperäistä, suositeltavaa toimintatapaa, koska olen aikuinen, joka on oikeassa, jota pitää totella ja joka tietää parhaiten koska on elänyt lasta pitempään...

En haluaisi olla tuollainen. Haluan olla jämäkkä ja johdonmukainen kasvattaja, en jäykkä ja joustamaton. Mutta jos olen väsynyt töistä, jos on kiire, enkä jaksaisi käyttää aikaa "turhaan" väittelyyn, on helppoa jumiutua haitallisiin toimintatapoihinsa.

Toinen bloggaaja, Project Mama, kirjoitti hiljattain "puolustuspuheen" jäähylle. Hän viittasi Ylen juttun, jossa kerrottiin jäähyn olevan vahingollinen lapsen kehitykselle. Hänen perheessään jäähy on ollut tehokas kasvatuskeino, kun se syli ei kelpaa.

Meidän Hessulle syli kelpaisi aina, jos sitä vain hoksaisi tarjota. Mutta keskustelun tiimellyksessä menen itse helposti lukkoon, enkä tajua ottaa kiukkuilijaa lähelle. Löydän itseni ajattelemasta, että "onhan poika jo 'iso' koululainen"...

Tällä kertaa tein toisenlaisen oivalluksen. Sanoin Hessulle, että hän voi toki päättää, missä vetoketjutaskussa haluaa pitää kännykkää, repun vetoketjutaskujen välillä voi ihan vapaasti valita. Lapsi tyyntyi ja sanoi sitten: "Ehkä me voitaisiin ostaa mulle sellainen kännykkätasku, jonka saa kiinnitettyä tarralla kiinni repun olkaimeen?" Olin otettu kompromissista, ja kerroin että mielestäni se oli oikein hyvä idea.

Voi kunpa osaisin useammin hillitä jääräpäisyyteni ja tarjota uhmaajalle hyviä vaihtoehtoja. Tällä kertaa se onnistui, koska olin vain väsynyt mutta ei ollut kiire. Useimmiten tilanne kehittyy lähdön hetkellä eteisessä, kun on hoppu, kun pitäisi jo olla jossain, eikä olisi aikaa joutaviin neuvotteluihin.

Joku psykologi on todennut, että tuulikaappi on perheen tärkein psykologinen areena. Se on hyvin sanottu. Tuulikaapissa vanhemmuus testataan. (Kuva lainattu täältä.)


2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä postaus! Minäkään en ole saanut pojalle jäähyä toimimaan, syli toimii paremmin. Tälläisiä hyviä esimerkkejä tarvitaan muissakin perheissä, olen itsekin huomannut vastaavaa meidän alle neljä vuotiaan pojan kanssa jolla kolmen vuoden uhmäikä on alkanut kaksi vuotiaana ja jatkuu edelleen.... Toivottavasti kohta helpottaa :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja tsemppiä elämään uhmiksen kanssa! <3 Ajattelin, että olisi tärkeää muistaa (ne muutamat harvat) onnistumisenkokemukset ja siksi päätin kirjoitella niistä tänne. Laita sinäkin muistiin hyvät hetket ja onnistuneet toimintamallit - niistä syntyy parhaimmillaan positiivinen kierre, itseääntoteuttava ennuste :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun jaoit ajatuksesi!